Tein eilen heti aamusta Vaasaan pikapyrähdyksen ja kävin tekemässä viimeisen tenttini. kahdentoista tunnin jälkeen löysin itseni taas Helsingistä ja suuntasin ruokaostoksille. Halusin palkita itseni hyvällä salaatilla suuresta väsymyksestä huolimatta. Jälkkäriksi ostin mitäs muutakaan kuin puutarhamustikoita ;)

Nuo viiriäisen munat joita laitoin kanasalaattini ovat kyllä aika sieviä kaikessa pikkuruisuudessaan. Viiriäisenmunien lisäksi laitoin salaattiini muun muassa avokadoa, kanaa ja kurkkua. Sivalsin kurkun taas kuorimaveitsellä ohueksi nauhaksi, jotta se näyttäisi vähän kauniimmalta. Tämä salaatinteko on kyllä välillä aika terapeuttista puuhaa kaiken kiireen ja aherruksen jälkeen.

Ihanaa, kun nyt voi oikeasti keskittyä vaan muihin juttuihin kuin tentteihin ja ryhmätöiden tekemiseen. Nyt olen oikeasti vain sitä yhtä loppurutistusta vaille valmis. Tuntuu aika kivalta :)

__________________________

Yesterday I went to my old hometown and made my last exam regarding my Master?s. Twelve hours after I was back at home. Even though I felt quite exhausted after that looong day, I wanted to reward myself and I headed to do some grocery shopping.

I made quite tasty chicken salad for dinner and for dessert I had blueberries of course. My salad included avocado, chicken, and cucumber for example. Being at the kitchen and preparing that salad felt quite therapeutic after this exhausting week.

At the moment I feel quite pleased and happy because now all of my exams are done. Now I can just put my focus on some other things than group assignments and home works.  Have a nice weekend!

 

Kommentit (11)

Tarja

Näyttääpäs herkulliselta! Muistan, kuinka mummoni (kuoli jo 20 vuotta sitten) oli aikoinaan ostanut viiriäisen munia ja niitä sitten maistelimme :) Tapauksesta mahtaa olla ainakin 30 vuotta eli mummo oli valistunut herkuttelija. Sen jälkeen en ole niitä tainnut maistaakaan. Tyttäreni aika vasta ihaili Stockmannin herkussa ja sanoi, että ovatpa nättejä. Pitääpä ihan kivojen muistojen kunniaksi ostaakin joku päivä!

Muistan jotenkin tuon tunteen, kun kaiken ahertamisen jälkeen loppusuora opiskelussa alkoi häämöttää. Itse tässä kauhistelen, mikä urakka onkaan edessä, kun taas aloitan opiskelun. Päivä kerrallaan kaiketi ja pitää yrittää nauttia matkasta kohti päämäärää ja siitä, että saa oppia uutta. Persoonakin voi näköjään iän myötä muokkautua uuteen suuntaan, sillä olen ollut hyvin pitkäjännitteinen ja lehmänhermoinen ihminen ja nykyisin pidän itseäni melkeinpä "kaikki mulle heti" -tyyppinä...

Aurinkoista viikonloppua! (meilläkin paistaa ja on lämmintä, ainakin auringossa - jippii!!!!) :)

Elina

Onnea onnea! :) Aivan ihana salaatti, mikä herkullinen (ja terveellinen) palkinto itselle!

krista

Oih millainen herkku! Nuo viiriäisenmunat näyttävät niin hupsuilta ja hellyyttäviltä erityisesti, kun nuo miniluumutomaatit ovat aivan samankokoisia ja -muotoisia. Tää on sellainen mini-ihmisten salaatti :)

Kiva idea tuo kurkkunauha, itsellenikin on tärkeää leikkiä ruoan rakenteilla ja muodolla varsinkin tällaisia simppeleitä ruokia kuten salaatteja tehdessä - esimerkiksi porkkana maistuu aivan erilaiselta viistoiksi ohuiksi lastuiksi leikattuna kuin normi suorina renkaina. Ja miten ihanaa kun kaikki suomalaiset raaka-aineet on nyt kesällä niin maukkaita! (Eka kerta tänä vuonna kun kirjoitan "nyt kesällä", mikä ihana tunne!) Kohta pääseekin jo poimimaan mansikoita ja sitten mustikoita, ah ja voih että ihmisen passaa elää Suomen kesässä :)

Tarja

Mummot ovat todellakin parhaita!Euroviisuissakin kannatin Venäjän mummoja :) Omaani ikävöin edelleen, vaikka mummo tosiaan nukkui pois jo 20 vuotta sitten (90-vuotiaana). Joskus näen hänestä todella elävältä tuntuvia unia. Naurattaakin oikeastaan tuo muisto viiriäisenmunista, sillä mummo laittoi hyvinkin yksinkertaista kotiruokaa. Hän oli itse aika pieni kooltaan ja piti kaikesta pienestä ja sievästä - luulen, että oli tyttäreni lailla ihastunut kaupassa pieniin ja sieviin viiräisenmuniin ja oli ollut pakko ostaa niitä. Oli sitten keittänyt ne ja yhdessä niitä maistelimme ja ihmettelimme. Ihana muisto, joka tuli tästä sinun postauksestasi mieleeni <3

Nuorempana en jotenkin osannut ajatella sitä, että opiskelu vie monta vuotta. Silloinhan sitä oli omasta mielestään kaikki maailman aika hallussa ja opiskelu oli päätyö. Nyt kauhistuttaa se, miten moneksi vuodeksi opiskeluun pitää sitoutua ja miten paljon omistautumista se vaatii. Kaiken muun ohella. Ongelmakseni näyttää muodostuvan luonteeni huono puoli, että en osaa oikein elää hetkessä, vaan huokailen jo tulevaisuuden asioita ja jopa maalaan piruja seinille... Tästä ei näköjään voi oppia pois, vaikka kuinka yrittäisi. Järjellä selitän itselleni, että "menet ja katsot, miten alkaa sujua", mutta sitten taas alan taas listata miinuksia. Huoh... Toivon, ettei murehtimiseni pilaa ihanaa kesää, jota on koko talvi odotettu!

Koetahan sinäkin toipua flunssasta (jota on ollut täälläkin liikkeellä), että pääset toden teolla nauttimaan ihanasta auringosta! Mukavaa alkanutta viikkoa, ihanalle lempparibloggaajalleni! :)

Sofié

Mummit ovat parhaita <3 Ihanaa, että sinulla on tuollainen muisto viiriäisen munista :)
Kaikki pieni on minusta aina jotenkin niin kaunista, niin sen takia halusin laittaa salattiini myös viiriäisen munia.

Ymmärrän tuntemuksesi hyvin. Muistan kauhulla katselleeni ensimmäisenä vuonna opintorekisteriäni ja miettineeni, että miten pitkä matka siihen loppuun oikeasti on. Minulla on vähän vaikea aina ymmärtää sitä, että onni on matkassa eikä päämäärässä. Vaasassa ikävöin kumminkin niin paljon juurikin esimerkiksi mummiani ja muita, niin välillä se matka tuntui hyvinkin pitkältä. Tapasin Vaasassa kumminkin ihan mielettömän upeita ihmisiä ja se antoi minulle jotakin sellaista jonka tärkeyttä vaalin joka päivä koko loppuelämäni :)

Meillä oli eilen ihan mieletön ilma! Olen vain ollut koko viikon ihan kipeä ja kuumeettakin on ollut, niin olen ollut tuon ulkoilemisen kanssa vähän varuillani.

Nautinnollista sunnuntaita :)

Sofié

Hih, eikö ;)

Tästä piti tulla vielä minimpi salaatti, sillä löysin stockalta mustikan kokoisia tomaatteja??!!!. Harmikseni ne olivat vain kyllä homeessa. Noh, ehkä ensi kerralla tomaatit ovat vähän paremmassa jamassa :)

Niin, ruoanlaitto on ainakin minulle niin terapeuttista puuhaa ja jos ruoka näyttää hyvältä niin se on jo minulle puoliruokaa :)

Nyt kesällä kuulostaa kyllä aika kivalta. Vielä en uskalla ihan kesähepeissä ulos, sillä olen ollut tämän viikon ihan kamalassa flunssassa ja kuumeessa. Onneksi tämä on kumminkin vielä alussa :))

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010