Sain pienen karvapallon viikonlopuksi taas hoitoon ja kylään. Muistatteko tuon kuvassa näkyvän pienen pölyhuiskan? Hän on siis poikaystäväni sukulaisten hauvavauva ja Coco ollut meillä muutamaan otteeseen lieventämässä suurimpia koirakuumeen puuskia.

Olen aina ollut sitä mieltä ettei hauvelit kuulu sohvalle tai sängylle, mutta jollain kumman katseella tuo pölypallo itsensä viereeni aina ujuttaa. Hän on aikamoinen sylivauva ja huomion kipeä, joten hän myös yrittää tulla syliini vaikka istuisin pöydän ääressä. Olen aina vähän kummeksunut sitä ajatusta, että koira nukkuisi samassa sängyssä, mutta tänäkin aamuna heräsin pallero vierestäni.

Onhan heissä tosin hommaa, sillä harvemmin tulee lähdettyä vesisateessa aamulenkille tai heiluttua imurin kanssa monta kertaa päivässä. Työläitä tai ei, mutta harvemmin kumminkaan kukaan on yhtä iloinen kuin Coconen heti aamusta. Tuollaisen iloisuuspakkauksen nähdessään heti aamusta ei voi kuin hymyillä koko loppupäivän :)

_____________________________________________

Do you remember my little furry friend? He has visited us couple of times and this time we had him for the weekend. Lately I?ve been suffering from tiny puppy fever so it?s nice to have him over.

I have never understand that people take their dogs on couch or bed, but I don?t know what is happening, because I woke up that fur ball next to me. But what can you do when his eyes are staring so sadly when he looks at you?

Kommentit (8)

kelly

Paljon ne vaativat, mutta tuovat niin paljon iloa elämään, että se kaikki imurilla pyöriminen ja rankkasateessakin kävelyttäminen on sen arvoista, kun pieni nappisilmä tulee häntä heiluen vastaan aina. Vaikka kuinka olisi herännyt väärällä jalalla ja koko päivä mennyt ihan päin sanonko mitä, niin ei kauaa harmita kyllä kun pienen kanssa leikkii vähän aikaa :)

ruma ankanpoikanen

Hmm. Meidänkään hauvan ei pitänyt päästä sohvalle tai sänkyyn, mutta kas kummaa siinä niin pääsi ajan kanssa käymään :) Meidän collie-neiti ei tosin ole mikään pieni karvapallero, ja se kaiken lisäksi kuvittelee olevansa sylikoira. Ei siinä voi kun nauraa, kun sohvalla maatessa toinen kömpii mahan päälle makaamaan :)

Riitta

Lähdimme tänään sateen ropistessa kiertämään Sundomin kyläteitä, toden kuinka ihana sää olikaan, tyyni, lämmin, raikas. Pitkien yöunien jälkeen ulkoilu toi voimat takaisin. Pohdimme, kuinka paljon luonto antaa, kun siitä löytää hyvätkin puolet. Ilman koiria tuskin pääsin niin tiiviiseen yhteyteen lähiympäristömme kanssa, niiden kanssa lähden ulos vähintään kolme kertaa päivässä. Askel kynnyksen yli on pikkupakko, mutta ainakin minulle tämä tapa on elinehto ja rentoutuskeino nr 1. Terveisiä Helsinkiin!

Sofié

Noinhan se juurikin menee :))
Ei paljoa aikaiset herätykset haittaa tai vesisateessa kävelyt kun on tuollainen herättäjä ja lenkkikaveri :)
Minä olen menettänyt sydämeni sille pienelle kaverille ihan totaalisesti ja toivoisin, että josksu saisin oman karvatassun.

Sofié

Heheh, ehkä tämän tyylinen käytös on ihan yleistä ;)
Harmikseni löysin illalla punkin paidaltani ja ehkä hieman friikahdin.. Se ei ollut kiva juttu ollenkaan :/

Hihi, sylikoira mikä sylikoira. Ystäväni Mrs V:n rotikat ovat aikamoisia tapauksia ja olen myös saanut sellaisen syliini :)

Sofié

Hei Riitta <3

Teidän kävelyreitit Kuulostavat vähän kivemmiltä kävelyreiteiltä, mitä nämä omani. Siellä maalla on niin puhdasta ja rauhallista.
Terkkuja sinne teille kaikille :)

Ulla

Samannäköinen samettikorva löytyy myös minun sohvalta ja sängyn jalkapäästä. Ajattelin aina, etten halua koiraa sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullut kun ensimmäisenä yönä pikkuinen pentu itki ikäväänsä. Sänkyyn tuli ja sinne jäi :)

Ihana blogi muuten sinulla, olen nyt lähiaikoina vasta tutustunut paremmin :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010