On huomenna - #älälaihduta siis.

Te vähän pidempään blogiani lukeneena olette lukeneet rivien välistä ja aina ei edes niin rivien välistä, että en ole ollut nuorempana kovinkaan tyytyväinen vartalooni. Näin ruokaa rakastavana ja hyvinkin nautiskelijaluonteenomaavana tällainen itseensä tyytymätön tyyppi voisi olla itselleen se pahin vihollinen. Joskus ehkä olinkin, mutta en enää.

Huomenna vietetään kansainvälistä Älä laihduta-päivää (International No Diet Day). Meille on kehittynyt vähän niin kuin laihduttamisen kulttuuri, mikä on tahrinut mielemme omituisilla päähänpinttymillä. ”Nyt kun laihdutan 5kg, niin ostan tuon mekon”, ”söin eilen keksejä, niin juoksen tänään vähintään 5km”, ”skippaan illallisen, niin saan syödä lounaalla jälkiruoan” tai ”söin viikonloppuna niin paljon, niin en syö alkuviikkoon mitään.” Kuulostaako tutulta? Minulle kuulostaa. Kunnes joskus vähän aikaa sitten lopetin ainaisen huononolontuntemuksen kokemisen ja annoin itselleni luvan syödä ilman että tuntisin syyllisyyttä. Mikä kuulostaa perin kummalliselta, että tunsin syyllisyyttä jotain perustavanlaatuista tarvetta kohtaan.

Nyt lomalla kun olin ollut 10 päivää huolettomalla pasta- & gelato – ruokavaliolla, huomasin masun kasvaneen ja huononolontunteen tulleen. Syyllisyyden toisin sanoen. Söin pastaa joka päivä ja eihän nyt ”kunnollinen” ihminen niin tee. Pastaa kun saa syödä kerran kaksi kuukaudessa. Älä laihduta – päivän tarkoituksena on nimenomaan herätellä meitä tuollaisten  aiemmin mainitsemani pastaan liittyvien ajatusten osalta. Ajatukseni on siis aivan järjetön. Kuka on määrittänyt, että jos syös pastaa useammin kuin kerran kaksi kuukaudessa, niin käydä salilla vähintään kolme kertaa viikossa. Siis vähintään.

Aloin mumisemaan ääneen taas jotain järjettömiä lauseitani kunnes vierestä kuului ”honey, that’s ridiculous, why you feel guilty for your holiday happiness?” Niinpä. Ruoka kun nimenomaan teki minut Italiassa onnelliseski, niin miksi ihmeessä koin sitä huonoa omaa tuntoa jos olin kerrankin syönyt koko viikon ajan todella hyvin ja hyvää?

Palleroiseni on asunut pitkään Ranskassa ja on onnistunut hyvin adaptoitumaan tähän nautinnollisuuden kulttuuriin ja keskitiellä olemiseen. Urheilu on osa elämää ja niin on ruokakin, laihduttaminen ei. Hyvä esimerkki, minkä havaitsin Pariisissa, oli että viikonloppuisin salilla on brunssi sekä muutenkin hedelmäkasojen välistä löytyy samppanja-tarjoilu (kuva Instagramisssa). Katsoin hiilarien täyttämiä menuja sekä kuplajuoma-tarjoilua silmät suurina sanoen ääneen ”unacceptable”. Niin ehkä minun mielestäni, mutta ranskiksille kun kaikki on osa elämystä ja elämä pyörii nautinnollisten asioiden ympärillä eikä ehkä niinkään sen laihduttamisen. Itse en tosin urheilun jälkeen haluaisi juoda mitään muuta kuin vettä, mutta on hienoa huomata miten elämä ei aina pyöri niiden laihduttamisajatusten ympärillä, vaan elämisen ja nauttimisen.

Älä laihduta – päivään voitte osallistua #älälaihduta- tagilla Instagramissa, jonne voitte postailla selfieitä tai muita kuvia kannustamaan erilaiseen ajatteluun ja pyyhkimään näitä typeriä päähänpinttymiä pois meidän mielistä :)

P.S. En harmikseni edelleekään pysty vastailemaan teidän kommentteihin :(

Kommentit (1)

Vierailija

Täyttä asiaa, olen kanssasi niin samaa mieltä. Hyvä ruoka kuuluu isona osana lomailuun, enkä suoraan sanottuna ymmärrä asennetta, että lomalla arki jatkuu treenien ja tiukan ruokavalion yhteydessä... tapansa kullakin, mutta hyvää lomaa sitten vaan sinne salille ;)

-H

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010