Moni tuttava on kysellyt, että mitä siellä Okinawalla syödään. Oletko syönyt paljon sushia? No, kyllä! Entä nuudeleita? En sitten kokkikurssin.

Okinawalainen ruoka poikkeaa hieman Manner-Japanin tarjonnasta. Sushia ei esimerkiksi löydy ravintoloista niin helposti, mutta pienestä lähikaupasta saa kyllä edulliset sushit mukaansa.

Possua sekä mereneläviä on tarjolla paljon ja eri muodoissa. Bitter lemonia eli karvaskurkkua on monessa ruuassa, ja siitä on tullut suosikkini. Kun olen tilannut karvaskurkkusmoothien tai -salaatin, minulle on erikseen huomautettu, että se on sitten vähän kitkerää. Monet turistit eivät siitä pidä, mutta minulle se menee: pidän voimakkaista mauista!

Varsinkin pehmeän okinawalaisen tofun kanssa karvaskurkku sopii hyvin yhteen. Täällä muuten tofu on täysin erilaista kuin muualla Aasiassa, sillä sen valmistustapa poikkeaa muun Japaninkin tyylistä. Suosittelen kyllä okinawalaisia tofuaterioita, joista riittää erilaisia versioita.

Koska olen jo joissakin postauksissa käsitellyt paikallista ruokaa, ajattelin kertoa nyt muutamista Okinawan erikoisista herkuista. Yksi erikoisuus on saarella tuotettu ruskea sokeri. Paikalliset ovat siitä kovin ylpeitä, ja sitä myydään ihan snäkseinä. Muun muassa semmoisissa söpöissä 20 gramman pusseissa, jonka erehdyin kerran ostamaan; luulin ostavani tummaa suklaata, jonka rasvaprosentti oli nolla.

Valitsin nyt kolme uutta, okinawalaista herkkua, jotka voi listata V-kategoriaan.

Eli luvassa on jotain violettia, jotain viileää sekä jotain vaahtoisaa.

 

1. Viileä herkku

Kun on ikävä Suomen talvea ja lunta, shaved ice on loistava valinta. Okinawalaiset ovat hulluna höylättyyn jäähän.

Kun yleensä okinawalaiset annokset ovat pieniä, tämä jääelämys tulee valtavassa kulhossa. Nahan keskustan laitamilla sijaitseva Sennichi-ravintola (pääkuva) on ollut pystyssä jo 50 vuotta ja se on tullut kuuluisaksi omasta annoksestaan. Sennichi on muuten pieni, vaatimaton kahvila, jonne ainakin viikonloppuisin on hillittömät jonot. Tyypillisessä annoksessa on pohjalla makea zenzai-keitto, joka on tehty azuki-pavuista. Sen päälle on höylätty makeuttamatonta jäätä.

Shaved ice -annoksia löytyy muualtakin Japanista sekä maailmalta, mutta Okinawalla tuo jää on yleensä sitä itseään, ilman makeutusaineita.

Esimerkiksi alla olevan kuvan annoksen väri on saatu aikaan mansikalla ja punajuurella. Paikalliset hedelmät tuovat siihen makua. Joissakin paikoissa jää on tehty osittain maidosta.

Höylättyä jäätä ja hedelmiä! Bon appetit!
Höylättyä jäätä ja hedelmiä! Bon appetit!

Nahan Kokusai Dori -katu on yli 1,5 kilometrin pituinen, ja sen varrelta löytyy monia herkkupisteitä. Muun muassa shaved ice -kojuja.
Nahan Kokusai Dori -katu on yli 1,5 kilometrin pituinen, ja sen varrelta löytyy monia herkkupisteitä. Muun muassa shaved ice -kojuja.

 

2. Vaahdotettu herkku

Bukubuku! Tällä teellä on hauska nimi. Siinä missä matchaa käytetään paljon seremoniateenä muualla Japanissa, bukubuku on Okinawan erikoisuus. Sen historia on alkanut vuosisatoja sitten. Silloin riisiä paahdettiin niin pitkään, että se muuttui ruskeaksi. Sen jälkeen se keitettiin Okinawan kovassa vedessä. Ainoastaan saaren vesi ja riisi vaahdottuvat yhdessä jämäkäksi massaksi; teessä ei ole siis maitoa, vaan vaahto on kokonaan riisin ja veden ansiota.

Tuo vaahto yhdistetään usein jasmiiniteehen tai muuhun teehen – riippuen teen tekijästä. Riisi tuo juomaan luonnollista makeutta ja vaahto pehmeyttä. Jotkut tekevät kuppiin jopa 15 sentin vaahtokumpareen, mutta se laskeutuu nopeasti. Joten kuvaajalla on kiire ikuistaa se!

Bukubuku-kuppilassa vaihdetaan omat kengät tossuihin. Jo ovella on vastassa vaahtoteemaalaus.
Bukubuku-kuppilassa vaihdetaan omat kengät tossuihin. Jo ovella on vastassa vaahtoteemaalaus.

Tämä vaahto oli alunperin neljä kertaa korkeampi.
Tämä vaahto oli alunperin neljä kertaa korkeampi.

Myös kotiin voi ostaa bukubuku-teetä, mutta se kaipaa parikseen Okinawan kovaa vettä.
Myös kotiin voi ostaa bukubuku-teetä, mutta se kaipaa parikseen Okinawan kovaa vettä.

 

3. Violetti herkku

Purppuraa, liilaa ja violettia näkee monessa okinawalaisessa tuotteessa. Jäätelössä, kekseissä, tortuissa ja jopa pastassa. Myös Kitkat-patukoita saa täältä violettina eli benimon makuisena.

Benimo on paikallinen violetti peruna, joka on yksi okinawalaisten perusraaka-aineista. He tekevät siitä muun muassa muhennosta ja riisikakkuja.

Monessa benimo-herkussa maistuu jännästi samaan aikaan suola ja sokeri. Makeahko violetti peruna tuoksuu mielestäni aavistuksen laventelilta. Benimo-tortuissa on siis monta makua, ehkä vähän liikaakin näin tottumattomalle. Mutta nopeasti siihen tottuu, jos haluaa!

Päällä sitä itseään eli perunaa. Ei kuulosta kovin makealta herkulta!
Päällä sitä itseään eli perunaa. Ei kuulosta kovin makealta herkulta!

Torit ovat täynnä violettia perunaa. Okinawalla kun ollaan.
Torit ovat täynnä violettia perunaa. Okinawalla kun ollaan.

Se alkuperäinen benimotorttu. Pieni ja söpö, mutta hassunmakuinen!
Se alkuperäinen benimotorttu. Pieni ja söpö, mutta hassunmakuinen!

 

Lisää Okinawan-juttujani:

Artikkeli jatkuu alapuolella
Miksi minä juon matchaa?
Adventurista
Miksi minä juon matchaa?

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat