Vuorotteluvapaa ja Uusi-Seelanti.

Joidenkin mielestä tämä yhtälö on mahdoton. Niin saan usein kuulla, kun juttelen hieman vieraampien ihmisten kanssa.

Vuorottelukorvaus on pieni ja Uusi-Seelanti kallis.

Muutamana hetkenä olen mennyt tuohon ansaan itsekin; olen miettinyt, kuinka monta nähtävyyttä ja touria minulta jää nyt välistä, koska vuorotteluvapaakorvauksella hädin tuskin saa lennot Uuteen-Seelantiin.

Toisaalta, Uusi-Seelanti tarjoaa mahtavia paikkoja halpamatkailijallekin.

Ja ehdin toki myös saada säästöön hieman rahaa, vaikka kahdeksan kuukauden sapattini järjestelemiseen minulla oli aikaa viime vuonna vain muutama kuukausi.

Parissa päivässä olen huomannut, että maa on erittäin kallis. Joidenkin arvioiden mukaan Auckland on Japanin Fukuokaa jopa 40 prosenttia kalliimpi.

Tuleepahan taas todellinen budjetointi tutuksi, vaikka onhan se ollut sitä koko loppuvuoden 2018.

Mutta Uudessa-Seelannissa tarvitaan hieman kireämpää henkilökohtaista talouskuria. 

 

Bussilla, autolla vai liftaten?

Moni hankkii allensa täällä matkailuauton ja seikkailee sillä ympäri maata.

Toiset luottavat bussipasseihin ja hostellimajoituksiin. Jotkut jopa liftaavat.

Minun valintani ensimmäiselle Uuden-Seelannin viikolle on majoitus Aucklandin yliopiston kesähostellista. Sijainti on hieman keskustan ulkopuolella, mutta puolessa tunnissa ja alle pääsen kävellen moneen paikkaan.

Pysyttelen myös yhdellä saarella enkä kuluta aikaa enkä rahaa matkustamiseen ympäri saarta. Ainakin tällä hetkellä suunnitelmani on sellainen.

Vaikka kuukaudessa ehtisikin seikkailemaan molemmilla saarilla, on matkustaminen Uuden-Seelannin sisällä osin kalliimpaa kuin Japanissa.

Bussimatkoja saa halvalla, kun hankkii ne hyvissä ajoin etukäteen. Mutta lauttamatkat ja monet nähtävyydet ovat kalliimpia. 

Myös ruoka ja majoitus joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ovat hintavampaa kuin Japanissa.

Saatan joskus katua, että en käynyt tällä reissulla etelässä, mutta tällä hetkellä tämä matkustustapa sopii minulle paremmin. Pysyttelen muutamassa paikassa pidempään ja teen päiväretkiä lähelle sekä vähän kauemmas.

Pohjoissaarellakin on vaikka mitä nähtävää, ja halpoja majoituksiakin on paremmin saatavilla kaupunkien kupeessa. Maaseudun turistikohteissa hinnat ovat huikean suuret. 

Maisemien ihaileminen kävellen on ilmaista, ja aina niin hauskaa. Nyt kesäkaudella täällä on paljon erilaisia tapahtumiakin.

Ja kun majoitus ei ole liian kiva, tulee sieltä lähdettyä ulos melko nopeasti aamupalan jälkeen. 

Joskus aamupala lähtee mukaan ulos; Aucklandissa on paljon mukavia puistoja, joissa voi nauttia välipalaa. 

Tämänhetkinen majapaikkani on hieman rauhallisempi kuin perinteinen hostelli. Mutta kyllä täälläkin meno on yltynyt muutamana iltana ruotsinlaivan tasolle.

Etuna täällä on kuitenkin pyykkitupa, keittiö sekä oleskeluhuoneet muun muassa lautapeleineen.

Tärkeintä silti on muiden ihmisten tapaaminen. 15-kerroksisen rakennuksen aulassa riittää jatkuvasti hengailijoita.

Muutaman päivän aikana olen huomannut, että suurin osa kesähostellin asukkaista on opiskelijoita sekä vierailevia opettajia.

Kun iltaisin teen riisi-, kasvis- ja (tonni)kala-ateriani, ympärilläni on aina ruokaseuraa.

 

 

17 euroa salaatista, ei kiitos

Meneillään ovat Uuden-Seelannin kesän pisimmät päivät sekä lomasesonki. Aurinko paistaa lähes 15 tuntia ja laskee vasta iltayhdeksän maissa.

Toisaalta, ”neljä vuodenaikaa yhtenä päivänä” -ilmiö voi iskeä milloin vain. Viime päivinä onkin ollut sadetta ja pilviä enemmän kuin aurinkoa.

Ensimmäisten päivieni aikana olen hakeutunut meren äärelle. Se ei ole vaikeaa täällä Aucklandissa.

Vettä on joka paikassa.

Valitettavasti se koskee sateisia hetkiä, jolloin kaupungin kadut tulvivat. Keskustan maasto on erittäin mäkistä ja vesi laskeutuu jostain kumman syystä hitaasti pois kaduilta.

Minulle suositeltiin keskustan lisäksi erityisesti Ponsonbyn kaupunginosaa, joka on tunnettu trendikkäistä kahviloista ja pikkuliikkeistä.

Muutaman tunnin viihdyinkin Ponsonbyssä. Hauskannäköisiä katuja ja paikkoja on siellä paljon.

Mutta koska en ole täällä shoppailumatkalla enkä innostu tällä kertaa Aucklandin kalliista ravintolaskenestäkään, lähdin seikkailemaan viereisen kaupunginosan eli Herne bayn rannoille.

Japanin-hintojen jälkeen pohdin monen kahvilan edessä: kuka hullu maksaa 17 euroa salaatista tai 19 euroa sushista?

Tuollaiset hinnat ovat valitettavan tuttuja Suomessakin, ja isosta salaatista voinkin maksaa tuon summan tarvittaessa. Mutta Ponsonbyssä näin salaatin ja se oli pieni. Ei kiitos!

Hiljaisimmilla alueilla Aucklandin hinnat ovat edullisempia, mutta kummasti täällä saa ruokaan menemään rahaa.

Onneksi voin kokkailla majapaikassani; ehdin jo kaivatakin ruoanlaittamista Japanissa.

Ruokakaupan valikoimiinkin on taas totuttelemista.

Aucklandilaisissa supermarketeissa näkyy paljon vegaanisia ja gluteenittomia sekä muita terveystuotteita, mikä on kivaa.

Marjojakin saa vähän edullisemmin kuin Japanista.

Mutta hyllyillä on myös runsaasti keksejä, karkkeja sekä vehnätuotteita – joita en ole niin paljon nähnyt viimeisten kuukausien aikana, kun olen asunut Fukuokassa.

Kaupan lohifileillä on enemmän hintaa kuin Suomessa. 

 

 

Brunein sulttaanikin viihtyy täällä?

Ponsonbyn ja Herne bayn reissulla katsastin kuuluisan Jervois-kadun pienet kaupat.

Huomasin heti, että kylläpä on täällä koiraystävällisiä paikkoja: monissa kaupoissa on oma myymäläkoiransa ja lähes kaikissa ravintoloissa karvakuonoille on varattu vähintään vesikuppi.

Hernelahti on yksi Aucklandin kalleimmista kaupunginosista. Muun muassa Brunein sulttaanikin on ostanut asuntoja täältä.

Moni ranta on yksityisomistuksessa, mutta muutamille pääsee vierailemaan – kunhan jaksaa tallustella satoja portaita takaisin ylös rannasta.

Venevajojen ja laitureiden suojissa oli hyvä pidellä sadetta. Aurinkoisina hetkinä ne tarjosivat oivan piknikpaikan.

Laukustani kaivoin onnellisena evääni. Onigirit, nuo japanilaiset riisipallot.

Turkoosina hohtava meri, sateellakin, on kuitenkin parasta. Samalla kun se rauhoittaa, se antaa energiaakin tallustella eteenpäin.

Mitäpä jos vielä katsoisin seuraavan rannan ja laiturin? Kun tänään ei saa uidakaan korkeiden aaltojen vuoksi.

 

 

Lisää aiheesta

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Uudessa-Seelannissa (tammikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram