Tamperelainen Annika Haataja, 26, tuli Uuteen-Seelantiin kaksi vuotta sitten.

Lähtövalmistelut maapallon toiselle puolelle olivat täynnä jännitystä, vaikka ne hoituivat nopeasti.

Alun perin Annika olisi halunnut mennä vuodeksi Australiaan, jossa hän oli matkustanut aiemmin.

Mutta hänen poikakaverinsa oli Uuden-Seelannin kannalla.

– Olimme olleet yhdessä vajaan vuoden, kun ostimme yhdensuuntaiset lennot. Lähdimme reissuun, vaikka emme olleet asuneetkaan vielä yhdessä. Uusi-Seelanti oli hyvä vaihtoehto, koska se oli uusi kokemus molemmille.

Pian Annikalla oli Working holiday -viisumi. Varattuna oli myös ensimmäisen kuukauden Airbnb-majoitus.

Uuteen paratiisisaareensa hän ihastui ensinäkemältä.

– Kun otimme taksin lentokentältä ja näin ensimmäistä kertaa Aucklandin maisemat, ihastelin vihreyttä, kuten palmuja. Olin niin innoissani näkymistä ja yritin herätellä poikakaverianikin katsomaan niitä, mutta hän nukkui matkan ajan. Takana oli pitkä lentomatka muutamalla pysähdyksellä ja päällä jetlag.

Ensimmäiset puoli vuotta he kiersivät autolla pohjoissaarta ja yöpyivät koko ajan Airbnb-kohteissa. Annika teki etätöitä ja poikaystävä etsi työpaikkaa.

– Suunnittelimme ensin, että olemme täällä vuoden. Sitten se vuosi meni ja nyt takana on pian kaksi vuotta. Äitini ei aluksi tykännyt muutostamme ja hän oli varma, että jäämme tänne lopullisesti. 

”Suunnittelimme, että olemme täällä vuoden. Sitten se vuosi meni ja nyt takana on pian kaksi vuotta Uudessa-Seelannissa.”

Tällä hetkellä pari asuu Aucklandin naapurissa, pienessä Devonportissa, ja molemmilla on työpaikka lähistöllä.

Annika työskentelee markkinointiin ja hakukoneoptimointiin erikoistuneessa yrityksessä.

Viisumin hän sai kolmeksi vuodeksi.

Palkkatasoa on hänen mukaansa vaikea verrata, sillä ennen nykyistä työtään hän työskenteli freelancerina.

Palkka on kuitenkin sopiva, työpaikan keskitasoa, hän sanoo. Ja mikä parasta: työpaikalla on erittäin leppoisa meno, ”kiiviläinen rento asenne”.

– Työpaikallamme yleinen hyvinvointi on selvästi tärkeämpää kuin se, että painaa jatkuvasti sata lasissa. Pukukoodia ei ole. Minulle on sanottu, että kaikki käy, kunhan en tule töihin samoissa vaatteissa, joissa menisin rannalle.

 

 

”Ulkoilen paljon enemmän nyt kuin aiemmin”

Työmatkoihin Annikalla menee joka päivä vähän alle tunti yhteen suuntaan.

Hän kävelee kotoaan noin 20 minuuttia lauttaterminaaliin ja matkustaa Aucklandiin lautalla noin vartissa. Sen jälkeen hänellä on edessään vielä pieni kävely bisneskeskustassa.

– Devonport tuntuu erikoiselta paikalta ja pitkään tuntui, että olen täällä lomalla. Tänne on kiva paeta kaupungin hälinää, sillä tämä on vähän tällainen vanhusten kylä, Annika naurahtaa.

– Tykkään kävelemisestä ja käyn usein salilla töiden jälkeen joko Devonportissa tai Aucklandissa. Kolmen minuutin päässä kodistamme on kivoja rantoja, ja lisäksi lähellä on tulivuoret, joiden päälle kävelemme usein iltaisin. Sieltä näkee hyvin Aucklandin maisemat.

Elämä Uudessa-Seelannissa on tuonut Annikalle paljon uusia kokemuksia ja jopa vakiintuneita harrastuksia.

– Ulkoilen paljon enemmän kuin aiemmin. Mielelläni myös surffaan tai menen vaikkapa rannalle lukemaan kirjaa.

– Viikonloppuisin kierrämme usein uusia kohteita, jotka ovat täältä parin tunnin säteellä tai lähempänäkin. Tällaisia camping-paikkoja ei Suomesta eikä Briteistä löydy, mutta täällä niitä on ympäriinsä. Aluksi nukuimme autossamme, mutta nyt meillä on teltta.

Suomessa Annika on asunut viimeksi viitisen vuotta sitten, vuonna 2015. Kandidaatin tutkintonsa jälkeen hän lähti Isoon-Britanniaan pikkusiskonsa kanssa. Siellä hän teki maisterin tutkintonsa.

Isosisko tuli perässä myöhemmin, ja vanhemmat asuvat yhä Suomessa.

Viime aikoina Annika on alkanut kaivata elämäänsä Euroopassa. Siellä hän voi nähdä siskojaan useammin, sekä äitiään ja isäänsä vaikkapa kerran kuukaudessa.

Perhepiirissä on tapahtunut myös monenlaisia juttuja – niin hyviä kuin huonoja.

Siksi he ovat päättäneet muuttaa brittipoikakaverinsa kanssa pian pois Uudesta-Seelannista.

– Jos Uusi-Seelanti olisi lähempänä Eurooppaa, tilanne voisi olla eri. Mutta tämä on pieni maa ja olemme nähneet täällä jo lähes kaiken.  Vaikka meillä on täällä toisemme ja ystäviäkin, kaksi vuotta on pitkä aika olla erossa läheisistään. Siksi muutamme muutaman kuukauden päästä Englantiin.

 

”Uudesta-Seelannista haluaisin viedä Eurooppaan vehreyden. Kaikki on kunnon vihreää eikä ole mitään ötököitä”, Annika Haataja sanoo.
”Uudesta-Seelannista haluaisin viedä Eurooppaan vehreyden. Kaikki on kunnon vihreää eikä ole mitään ötököitä”, Annika Haataja sanoo.

 

”Laitamme säästöön molemmat 500 euroa / kk”

Viime päivinä Annika on myynyt netissä muun muassa surffi- ja skeittilautoja. Pian täytyy myydä myös auto.

Samalla pari on yrittänyt säästää tuloistaan mahdollisimman paljon.

– Kun lähdimme Uuteen-Seelantiin, minulla ei ollut säästöjä – eikä mitään myöskään jäänyt säästöön. Nyt laitamme säästöön kumpikin noin 500 euroa kuukaudessa. En käy esimerkiksi kampaajalla. Täällä lyhyidenkin hiusten käsittely voi maksaa reilusti yli sata euroa.

Vaatteiden hinnat Uudessa-Seelannissa ovat Annikan mielestä samoja kuin Briteissä tai Suomessa. Ketjuliikkeissä hän on huomannut edullisempiakin hintoja.

– Varsinkin aluksi ostin täällä paljon vaatteita. Minulla ei ollut esimerkiksi retkeilyvaatteita eikä oikein mitään päälle pantavaa töihinkään. Kenkiäkin olen ostanut enemmän, mutta maksan niistä yleensä 20 euroa. Niiden täytyy olla huonolaatuisia tai sitten kävelen niin paljon.

Vuokraa hän sanoo maksavansa kohtuullisesti.

Tänä vuonna kesä alkoi varhain ja Annika sanoo, että heillä on ollut erittäin kosteaa ja kuumaa sisälläkin. Devonportin vanhat talot eivät hänen mielestään ole yhtä moderneja kuin suomalaiset talot.

Aucklandin keskilämpötila ympäri vuoden on +16 astetta.

– Meillä ei ole ilmastointia kotona. Talvellakin pitää olla suihkussa ikkuna auki, ja silloin täällä on todella kylmä.

 

”Ruokavaliomme on yksinkertaistunut”

Uuden-Seelannin huono puoli on se, että ruoka on täällä kallista, Annika myöntää.

– Kahden päivän ruokiin menee helposti sata (Uuden-Seelannin) dollaria eli reilut 50 euroa. Teemme paljon ruokaa kotona tavallisista raaka-aineista, ja käymme noin kerran viikossa ulkona syömässä.

Ruokakaupassa ja kahviloissa Annika sanoo huomanneensa, kuinka terveellinen syöminen on nyt pinnalla Uudessa-Seelannissa.

Smoothieissa käytetään spiruliinaa ja niin sanottuja muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita.

Isoissa marketeissa on erilliset osastot vegaanituotteille ja terveysruoille.

Silti Annika muistelee kaiholla  brittiläisten markettien valikoimia, jotka ovat hänen mielestään suuremmat ja edullisemmat.

– Ruokavaliomme on jotenkin yksinkertaistunut Uudessa-Seelannissa, ja siitä on tullut terveellisempää. Viime aikoina olemme alkaneet syödä enemmän kasvispainotteisesti ja jättäneet esimerkiksi naudanlihan syönnin.

”Maapallon toiselle puolelle muuttaminen kuulostaa paljon pelottavammalta ja vaikeammalta kuin se oikeasti on.”

 

”Perusarjen ei tarvitse olla tylsää”

Viini on tullut Annikan elämään tällä reissulla. Aiemmin hän ei juurikaan nauttinut viinistä, mutta uusiseelantilaiset juomat ovat innostaneet kokeilemaan eri laatuja.

Viiniä hän kertoo maistelevansa mielellään tiloilla, kotona tai työpäivän jälkeen lasillisella ulkona. Yökerhossa hän on käynyt vain muutaman kerran.

Viinimaan erikoisuuksista huolimatta Annika kaipaa jo brittipubeja – joissa on täysin oma tunnelmansa.

– Olemme vierailleet täällä useilla paikallisilla viinitiloilla. Yritämme löytää aina uuden pullon tai erikoisviinin, jonka voimme avata vaikkapa juhlan kunniaksi.

Kaksi vuotta Uudessa-Seelannissa on opettanut paljon, Annika kertoo. He ovat saaneet myös kokea ainutlaatuisia reissuja.

Hänen mielestään uusiin haasteisiin kannattaa aina tarttua, sillä ne tuovat yleensä positiivisen muutoksen elämään.

Ihminen on ennen kaikkea itse vastuussa omista kokemuksistaan, hän lisää.

– Maapallon toiselle puolelle muuttaminen kuulostaa paljon pelottavammalta ja vaikeammalta kuin se oikeasti on. Uusi-Seelanti on opettanut elämään vapaammin ja aktiivisemmin, ilman rajoitteita. Perusarjen ei tarvitse olla tylsää. Pienetkin jutut ja uudet paikat, joihin pääsee kävellenkin kodin lähellä, tuovat eron tavalliseen arkirytmiin.


Annika sanoo tänä keväänä heipat Uudelle-Seelannille, ja palaa takaisin Englantiin.
Annika sanoo tänä keväänä heipat Uudelle-Seelannille, ja palaa takaisin Englantiin.

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

 

Kommentit (2)

EssiP
1/2 | 

Kun on perustarvikkeet ruokakaapissa, minä ja avopuolisoni selviämme kyllä $100 viikossa ruokaostoksilla. Devonportin supermarketti on kyllä kallis (asuin Devonportissa itsekin yli 3 vuotta), mutta kun käy naapuriasuinalueen kaupassa Takapunassa, niin ihan kelpohinnat siellä oli.

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Moi EssiP. 
Haluatko kertoa säästövinkkisi blogissani? ;-)

Olen muutamassa päivässä huomannut, kuinka kallis tuo supermarket on. Toisaalta, joitakin juttuja sieltä saa hyvinkin edullisesti (kuten alennusmarjoja sekä hedelmiä). 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Uudessa-Seelannissa (tammikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram