Ennen Albanian-ensivisiittiäni kuulin monia varoituksia. Esimerkiksi kuinka meno Balkanilla on vähän erilaista kuin vaikkapa Suomessa.

Kuulin myös paljon ylistystä. Kuinka albanialaisten ystävällisyys on täysin omaa luokkaansa. Moni asia on superhalpaa ja lämpöä riittää.

Heti ensimmäisen Tiranan-päiväni aikana pääsin toteamaan itsekin monta kertaa, kuinka ystävällisiä albanialaiset ovatkaan.

Ja mikä sen parempi aloitus reissulle kuin kokea paikallisten hyväntahtoisuutta.

Lentoni oli tunnin myöhässä. Olin Tiranassa vasta keskiyön jälkeen, ja hermoilin hieman, että onkohan kuljettajani vielä odottamassa. Oli hän.

Vanha papparainen piteli kylttiä, jossa luki nimeni ja ohjasi upouuteen mersuunsa, jossa tuoksui puhdistusaine.

Radiosta tunnistin tutun kappaleen, jonka suomenkieliset sanat menevät jotenkin näin:

”Tervetuloa länteen, Andrej.
Hanttihommiin meidän landeen…”

Maantien varressa vilahteli Mercedes Benz -kauppoja. Vastaan tuli hiljaisella tiellä kymmeniä uudenkarheita mersuja.

”Me albanialaiset rakastamme mersuja”, kuljettajani nauroi ja taputteli rattia. Mersuilla on lyhyt matka Saksasta ja Albanian teillä pitää olla laatuauto, hän selitti. 

Sivusta näin, kuinka hänen paras purukalustonsa oli jo tippunut. Mutta ei se ajotahtia hidastanut – päinvastoin, kyyti oli erittäin vauhdikasta. Ja niin oli puhekin.

Hän oli oppinut englannin kielen aikoinaan Kreikassa, jossa oli ollut telakkahommissa. Italiaa ja saksaakin hän kertoi puhuvansa, ja naputteli älypuhelintaan tehokkaasti.

Seuraathan Adventuristaa myös Facebookissa? Liity faniksi täällä

 

Vinkki:

Tiranan kentältä tulee keskustaan linja-auto kerran tunnissa iltakuuteen saakka. Taksin voi tilata etukäteen esimerkiksi Merr-taxin tai Green-taxin kautta vaikkapa Facebookissa.

Sovittuja hintoja ei enää suuremmin harrasteta Tiranassa. Taksissani oli mittari päällä ja kenttäkyyti maksoi 15 euroa. Sen sai maksaa kortilla tai käteisellä, euroissa tai paikallisessa valuutassa.

 

Lentoni oli sen verran myöhässä, että majapaikkani isäntä oli ehtinyt livahtaa kotiinsa. Tiranalaisen kerrostalon edessä oli hiljaista. Onneksi kaksi miestä tuli ulos ovesta ja pääsin viehättävälle sisäpihalle.

Kävin majapaikan oven takana soittamassa ovikelloa ja katselin netistä puhelinnumeroa, mutta jostain kumman syystä en saanut soitettua siihen.

Kaksi miestä tuli takaisin sisäpihalle ja kysyin apua heiltä. Sain soittaa heidän puhelimellaan ja isäntä saapui viiden minuutin kuluttua paikalle.

Hän tarjosi vettä ja välipaloja eikä kiirehtinyt ottamaan maksua eikä kopiota passistani. Hoidetaan sisäänkirjautumiset sitten, kun olet nukkunut ensin, hän sanoi ja pahoitteli vuolaasti, että oli ehtinyt lähteä ennen kuin saavuin.

 

 

Tiranalaisten hämmästyttävä ystävällisyys tuli ilmi myös, kun muun muassa kysyin kadulla tiettyä turistikohdetta tuntemattomalta naiselta. Hän kertoi ohjeen perille, mutta lähtikin lopulta viemään minut noin 500 metrin päähän oikealle aukiolle.

Muutama paikallinen tuli tarjoamaan myös opaspalvelujaan, kun he näkivät minun ottavan kovasti kuvia. Tiranassa on uskomattoman värikkäitä rakennuksia. Satoja sähkötolppamaalauksia. Mielenkiintoisia puistoja patsaineen ja bunkkereineen. Kivannäköisiä kahviloita eikä lainkaan kansainvälisiä ketjuja. Moskeijoita ja ortodoksikirkkoja. Niin paljon kaikkea, että en malttaisi sulkea kameraa lainkaan.

Innokkaimmat vastaantulijat vilauttelivat myös käyntikorttejaan ja jäivät juttelemaan Suomesta. Ahtisaaresta ja Nokiasta.

Sain vinkin loistavasta teepaikasta, uudesta basaarista ja monesta muusta jutusta. Niiden avulla Tiranassa on ollut vieläkin helpompi suunnistaa.  

Kävelin ensimmäisenä päivänä Tiranan keskustan päänähtävyydet ja illalla uudelleen näkemäni turistiopaskin ihmetteli vauhtiani. Eihän kukaan voi kävellä kaikkia nähtävyyksiä päivässä. Jotkut tosin viettävät päivän tai vain pari tuntia Tiranassa ja kertovat nähneensä kaiken, hän selitti. 

Kyllä, ihan oikeasti, kiersin keskustan ja ehdin jopa hengata kivassa teehuoneessa. Nautin Tiranan näkymistä, jotka eivät ole perinteisen kauniita, vaan osittain jopa karuja, mutta erittäin tunnelmallisia.

En kuitenkaan ihan vielä käsitä, että tässä ei olla ihan perinteisellä vapaa-ajan reissulla, jossa minulla on useimmiten aina draivi päällä ja nähtävyydet kierrän melkein tukka putkella.

Onneksi minulla on monta päivää aikaa Tiranassa ja Albaniassa. Koko reissullani.

Kunhan kierrokset laskevat tästä laskevat, vedän hitaamman vaihteen esiin. Totean ehkä, että vähemmän on enemmän.

Mutta Albanian pääkaupunki, Tirana – sen runsaus vaatii hieman sulattelua. Samaan aikaan on niin paljon uutta ja vanhaa vierekkäin. Modernia ja nostalgiaa. Ristiriitaistakin kenties, mutta niin tuttavallisen pittoreskiä. Odottavaista tunnelmaa ja suoraa toimintaa.

Kaupungin syke on kuin yhdistelmä tiukkaa Balkan-discoa ja hidasta retroelokuvaa, jonka pääosassa ovat tietenkin hyväsydämiset ihmiset.

 

Hassutteluvinkki:

Jos sinulla on joskus tylsää Tiranassa, harrasta mersubongausta. Tai bunkkeribongausta. Kuinka monta ehdit huomata tunnin aikana?

 

Lisää aiheesta:

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

MariH
1/4 | 

Ihanat aloitusfiilikset reissusta ja kuvissa herkullisiä värejä! Värikästä savikippoa en olisi ehkä pystynyt ohittamaan... Tunnistan myös tuon tunteen, kun haluaa nähdä kaiken. Vaatii tovin päästä chillailufiilikseen. Ja sä varmasti kohtaat ystävällisyyttä myös siksi, että oot itse niin positiivinen, rohkean avoin ja ystävällinen.

Sun kuvista saan piristystä, kun syksy alkaa hiipiä Suomeen. Nauti!

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Moi! Tulit mieleeni monta kertaa, kun vierailin tuolla savikippojen ja muun muassa käsitöiden markkinoilla. :-)
Ehkä teidän pitää lähteä joku päivä hakemaan albanialaisia kuppeja. 

Kiitos reissutoivotuksista ja muista ihanista jutuista. Sekä paljon aurinkoa Suomen syksyyn!

Sirle
2/4 | 

No oho, jopas on Tirana muuttunut. Itse kävin tuolla kuutisen vuotta sitten ja aika erilaiselta näytti silloin :O. Nopeaa on näköjään ollut tuo kehittyminen, mut Albania taitaakin olla jo pian seuraava Kroatia. 

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Todellakin. :-) Tämä on seuraava Montenegro ja sitten Kroatia.
Mainiosti kuvailtu, Sirle. 
Kuusi vuotta sitten täällä oli varmasti autenttisempi tunnelma ja enemmän vanhoja mersuja. ;-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.

Olen reissannut yhteensä 68 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin kahdeksan kuukauden reissuun. Nyt olen Pohjois-Makedoniassa.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat