Kun on ollut kaksi kuukautta reissussa, on viimeistään aika ottaa omaa aikaa ja lukea jotain muuta kuin kurssikirjallisuutta – vaikka ne ovatkin olleet todella mielenkiintoisia. Yleensä luen matkoillani paljon kevyttä kirjallisuutta, mutta tällä kertaa se on opintojeni vuoksi jäänyt. Kuitenkin jo inspiraationkin vuoksi on hyvä välillä lukea jotain mielenkiintoista, jotain josta pitää itse.

Tällä viikolla päätin ladata rantapäiviäni varten paikallisen kirjailijan, Eka Kurniawanin, ylistetyn teoksen, Kauneus on kirous (Gummerus, 2017). Koska kuukauden joogakorttini loppui ja vaihdoin kylää, sopii välillä viettää pidempiä aikoja rannallakin.  Mutta päätös ei ollut helppo.

Moni media on hehkuttanut Eka Kurniawanin teosta, mutta mietin pitkään sen lukemista, sillä en ole yhtään fantasiakirjallisuuden ystävä. Kaikille yliluonnollisille kertomuksille sanon ”kiitos ei”, mutta tällä kertaa takakannen esittely imaisi mukaansa – scifimäisestä tunnelmasta huolimatta:

”’Suurempaa kirousta ei ole kuin synnyttää kauniita tyttöjä maailmaan, jossa miehet ovat häijyjä kiimaisia koiria’, ajattelee indonesialainen prostituoitu Dewi Ayu saatuaan jälleen tyttären, kietoutuu käärinliinaan ja ryhtyy odottamaan kuolemaa. 21 vuoden päästä hän nousee haudastaan ja kohtaa entistäkin armottomamman maailman. Mutta Dewi Ayun elämänvoimaa ei voi enää nujertaa.”

Kirjaa markkinoidaan sukelluksena indonesialaiseen kulttuuriin ja kansanperinteeseen, satuihin ja sotatarinoihin. Ilman tätä Balin-reissua tuskin olisin tarttunut kirjaan. Mutta nyt olen kolme kertaa tänne matkannut ja oppinut jo hieman tästä jännästä kulttuurista. Balin kulttuurin kerrotaan paikoitellen olevan vieläkin värikkäämpää kuin muun Indonesian. Itselläni ei ole vertailukohtia, mutta esimerkiksi perhekytkösten kuvailu on kirjassa sellaista, johon olen tutustunut täällä Balillakin. Sekavaa, vivahteikasta ja täynnä magiikkaa.

Täydellinen sillisalaatti on valmis, kun lisätään Kurniawanin kieli, joka on äärimmäisen rehevää ja viihdyttävää, nopeatempoista, mutta sellaista, joka laittaa ajattelemaan.

Kirjassa on myös paljon seksijuttuja, jopa raiskauskokemuksia. Paikoitellen räävittömät kuvailut hieman jopa ärsyttivät minua, mutta niistä huolimatta jatkoin lukemista. Päähenkilön Dewi Ayun ja hänen neljän tyttärensä ympärille on kiedottu tarinoita sodasta, rakkaudesta sekä kuolemasta kuvitteellisessa indonesialaisessa kaupungissa. Tyylilajit hyppivät lajista toiseen ja olenkin inspiroitunut monesta kappaleesta omia kirjoittamisen opintojani ajatellen.

Jään odottamaan Kurniawanin muita teoksia. Ja saa vinkata Indonesiaan sekä erityisesti Balille liittyviä muita kirjoja (sen ikiklassikon, Eat, Pray, Loven, lisäksi). Ehkäpä ehdin lukea niitä paremmin, kun tulevan viikon iso tentti on ohitse. Saapi nähdä, miten sujuu etätentin tekeminen keskellä yötä ja aamua täältä saaren pohjoisosasta, jossa wifi-yhteydet eivät tunnetusti ole kovin hyviä.

Kommentit (3)

SShine

Kiitos kirjavinkistä, täytyypi lukaista!
Ja ihania päiviä sinne Balille! (niitä päiviä odotellessa!!!)

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Heipä hei SShine! 
Kiva, että kirjavinkkini tavoitti ja kiinnostaa.
Suosittelen lukemaan Ekan kirjan jo sen viihdyttävyyden vuoksi. 

Mukavia marraskuun päiviä takaisin täältä Balilta sinne jonnekin! :-)

Vierailija

Täytyypä lukea tuo kirja! Itse oon tykännyt Satu Rommin kirjoista ja toinen mitä suosittelen on Johanna Elomaan Säästä ajatuksesi eläviä varten.

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa (joulukuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat