”Do you speak English?” Kun olen kysynyt tämän lauseen Okinawalla, olen törmännyt usein hymyyn, joka paljastaa kieltävän vastauksen. Oikeasti moni heistäkin osaa ja varsinkin ymmärtää englantia, mutta ujous ja muut asiat saattavat estää puhumisen.

Yksi syy saattaa olla siinä, että henkilö ei halua puhua englantia amerikkalaisen kanssa. Tämän kuulin eilen paikalliselta turistioppaalta. Okinawalaisilla on erityinen suhde yhdysvaltalaisiin. Saari oli pitkään USA:n hallussa, ja amerikkalaisiin suhtautuminen on edelleen vaikeaa.

Mutta olipa syyt englantia puhumattomuuteen mitkä tahansa, olen huomannut yhden ”jäätä murtavan keinon”. Kun kannan mukanani Marimekon-kassiani, toimii se kuin magneettina. Tuota suomalaisuuden uutta tunnusmerkkiä, josta olen aiemminkin kirjoittanut blogissani

– Sinulla on ihana kassi. Mistä olet saanut sen?

–  Otin mukaani Suomesta.

– Oletko suomalainen? Wow, saanko istua viereesi? En ole koskaan tavannut ketään suomalaista.

Tällainen keskustelu hymyilytti kovasti eilen, kun olin päiväretkellä Okinawan pohjoisosissa.

”Wow, saanko istua viereesi? En ole koskaan tavannut ketään suomalaista.”

Bussi oli täynnä japanilaisia turisteja – sekä minä. He eivät olleet siis Okinawalta, mutta hiljaista porukkaa he olivat aluksi. Kun he sitten kuulivat, että mukana on yksi suomalainen, alkoivat todelliset kyselytunnit.

– Muumit! Tulevatko ne muka kotimaastasi? Eivätkö ne olekaan japanilaisia hahmoja?

– Mitä Nokialle kuuluu?

–Mikä on parasta Suomessa?

Olipa kivaa päästä listaamaan Suomen upeita puolia.

Ilmainen koulutus. Terveydenhuolto. Aikuiskoulutustuki. Puhdas luonto ja ruoka. Joukkoliikenne. Turvallisuus. Kevyen liikenteen väylät. Kesäyön aurinko.

Kun kerroin, että mielestäni paras aika vierailla Suomessa on keskikesä, jotkut sanoivat vastalauseensa:

– Luulin, että paras aika on Suomen talvi. Siinä on jotain eksotiikkaa.

– Joo, Lappi, joulupukki ja revontulet! Pääsisipä näkemään ne vielä joskus tässä elämässä.

Mitäpä näiden kommenttien jälkeen enää kesää hehkuttamaan, kun paikallisilla on jo valmis mielipide. Nyt vaan Suomen talvea markkinoimaan lisää japanilaisille! 

Muumit! Ne heiluvat Okinawallakin joka paikassa, varsinkin koululaisten repuissa.
Muumit! Ne heiluvat Okinawallakin joka paikassa, varsinkin koululaisten repuissa.

 

Suositumpia kuin Suomessa

Suomi-fanitus on kyllä ihmeellistä Japanissa, jopa täällä Okinawan saarella. Niin moniulotteista ja näkyvää. Kauppakeskuksista löytyy muun muassa Keittiö-niminen myymäläketju ja Löyly-brändin tuotteita.

Marimekon kuosit vilahtavat vilkkaasti paikallisten vaatteissa ja asusteissa. Muumit ovat suosituimpia kuin Suomessa. Niitä on joka paikassa ja jokaisessa eri muodossa leipärasiasta yöpaitoihin ja kännykänkoteloista vessanpyttyjen kansiin.

Kun työskentelin muutamia päiviä Okinawa Dialog -yhteisötyötilassa, juttelin monen japanilaisen ja eteläkorealaisen kanssa. He fanittivat myös Suomea, ja myöhemmin sain kutsun muun muassa kertomaan suomalaisuudesta laajemmalle porukalle.

Harmi, että lähden ensi viikolla Okinawalta enkä ehdi markkinoimaan Suomea sen enempää.

Musiikki ei kuulu näistä giffeistä, mutta liikkeet näkyvät!

 

Monien tanssien opas

Kun työskentelee yhteisöllisessä tilassa Suomi-fanien kanssa ja juttelee suomalaisuudesta 14 tunnin ryhmämatkalla, saattaa jossain vaiheessa iskeä koti-ikävä. Semmoinen lievä.

Ainakin iskee suuri kunnioitus syntymämaataan kohtaan. Muistaa taas, kuinka hyvin asiat ovatkaan siellä, ja kuinka loistava maine Suomella onkaan. Ainakin täällä Japanissa.

Mutta, ettei tämä postaus mene pelkästään Suomen hehkuttamiseksi, voisin ylistää eilistä päiväretkeä ikuisuuden:

Mitä kauniita maisemia. Koskematonta luontoa. Helppoja kävelyreissuja. Satoja kilometrejä merenrantanäkymää. Ystävällisiä ihmisiä kylissä ja bussissa. Sekä tietenkin hauska opas, joka muun muassa lauloi monta kappaletta bussissa ja lopuksi esitti tansseja, joiden välissä vaihtoi jopa esiintymisasua kaksi kertaa.  

Näistä upeista tunnelmista ja maisemista kuvat kertokoon enemmän!

 

Loppumatkasta matkustajatkin pääsivät oppaan rytmiin mukaan!
Loppumatkasta matkustajatkin pääsivät oppaan rytmiin mukaan!

 

Lisää Okinawa-juttujani:

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat