Sofia. Täysin uusi kaupunki uudessa maassa.

Aamulla Skopjessa olen niin innoissani, että linja-automatka Bulgariaan alkaa varhain. Jääpä sitten uuteen kohteeseen aikaa ensimmäisenäkin päivänä – näin ajattelin.

Mutta bussimatka kestikin paljon kauemmin kuin sen pitikään ja olin lopulta vasta illalla majapaikassani.

Vuoristoiset tiet, kyytiläisten ottaminen kyytiin joka kylästä ja lopuksi ilmeisesti uuden kuljettajan odottaminen Bulgarian puolella pidensivät matka-aikaa yli kymmentuntiseksi. Skopjen ja Sofian välillä on 180 kilometriä.

Mutta mihinpä minulla on kiire. Vuorotteluvapaalaisella. Suomessa olisin kyllästynyt odotteluun, mutta täällä se kuuluu vähän niin kuin asiaan.

Pitkä matka toi uusia tuttavia, ajatuksia sekä piipahduksia muun muassa tiekirkoissa. Sekä tietenkin kärsivällisyyttä.

Balkanilla saa varautua hitaaseen matkustamiseen.

Ystäväni ovat kerran odottaneet hikisessä junassa Serbian ja Bulgarian välillä yli kymmenen tuntia ekstraa.

 

 

Kuviakin parempi majapaikka

Monet tuttavani ovat käyneet Bulgariassa rantalomilla. Minä olen puolestaan haaveillut pitkään Sofiasta. Toki Mustanmeren rannoillakin olisi kiva joskus käydä, mutta tällä reissulla priorisoin pääkaupungin.

Sofia sopi matkareitilleni hyvin, vaikka ensimmäisellä askeleellani toivoin olevani jossain muualla.

Myöhään illalla Sofian linja-autoasemalla oli aivan liian hanakoita taksimiehiä. Olisin varmaan ottanut taksin, mutta ylihinnoitettu kyyti ja aggressiivinen huutaminen eivät innostaneet. Matkalaukkuani pyöriteltiin jo moneen suuntaan. Vedin sen nopeasti pois ja lähdin kävelemään.

Matka Airbnb-kämppääni oli vain kilometrin, mutta pimeällä se tuntui vähintään kahdelta. Lisäksi sain heti kokea Sofian rähjäiset kadut, kerjäläisten anelevat katseet ja paperipussissa viinapullojaan pitelevien miesten huudot.

Onneksi perillä odotti kiva, kuviakin parempi majapaikka. Kahden parvekkeen ja kahden makuuhuoneen Airbnb-kämppäni on lähellä Lions’ bridgeä. Siitä on ydinkeskustaan kilometri tai pari, riippuu mihin menee.

Hotellien hinnatkin ovat nyt lokakuussa todella matalat, mutta vanhanaikaiset, kokolattiamatoilla vuoratut hotellihuoneet eivät kiinnostaneet minua. Paikallisen kotiin kurkkaaminen tuo myös aina oman viehätyksensä.

Sofian aurinko tarjosi ensimmäisenä aamuna kirkkaan ja lämpöisen herätyksen. Aamulla oli jo +25, ja lämpötila nousi päivällä jopa +32 asteeseen.

 

Graffiteja sekä kyykkyviinaa

Olin nähnyt aiemmin paljon Insta- ja blogikuvia pastellinsävyisestä Sofiasta, mutta ainakin näin lokakuussa kaupunki on ensivilkaisulla jotain ihan muuta kuin hempeitä värejä. Toki minäkin niitä metsästän, ja haluan ikuistaa kauniita asioita muistoihini. Mutta anteeksi nyt vaan, pakko todeta tämä surullinen asia:

Sofia on todella rähjäinen pääkaupunki. Varmaan rähjäisimpiä koko EU:ssa.

Katujen varsilla olevat puut ovat ruskeita kesän kuivuudesta ja syksystä. Lehdet ovat suurimmaksi osaksi tippuneet maahan. Jalkakäytävät ovat heikommassa kunnossa kuin jopa Albanian Tiranassa.

Graffitit ja tägit rumentavat vanhoja, hylättyjä taloja entisestään. Mutta myös uusiakin rakennuksia on sotkettu.

Joukossa on onneksi muutamia helmiä, kuten kauniita ortodoksikirkkoja sekä vanhaan wieniläistyyliin koristeltuja rakennuksia.

Vaikka podenkin jo vähän katedraaliähkyä, kauneimmat sofialaiskirkot ansaitsevat huomioni. Aleksanteri Nevskin katedraali on päänähtävyys ja sitä ei ainakaan voi ohittaa.

Vitosha-bulevardi on eläväinen, pitkä kävelykatu, jonka varrella on kivoja kahviloita sekä kauppoja.

Miljoonakaupungin kellari-ikkunoista myydään todellista kyykkyviinaa; joidenkin kioskien ikkunat lähellä kävelykatua ovat lähes maan tasalla.

Ihmisten kävelytahti on verkkaisa. Mutta eipä se ole ihmekään, kun kadut ovat kauheassa kunnossa ja suurimmalla osalla naisista on korkkarit jaloissaan.

 

 

Rai, rai, mitkä ratikat!

Mitä pidemmälle kävelen eteläiseen kaupunginosaan, vastaan tulee kivoja puistoja sekä puutarhoja. Iso kulttuuritalokin, yliopistokampus, kansallisstadion, Bulgaria-ostoskeskus.

Pysähdyn välillä kahvilaan ja puistonpenkeille. Ihmettelen ravintoloiden ruokalistoja, joissa annokset merkitään grammoissa.

Hintataso on selvästi esimerkiksi Albaniaa ja Kosovoa kalliimpi, mutta silti Suomea edullisempi. Vesipullon saa kioskista 0,50 eurolla. Manikyyrin geelilakkauksineen 10 eurolla. Kolmen lajin lounaan 12 eurolla.

Ja mikä melkein parasta: Sofiassa on äärettömän kattava julkisen liikenteen verkosto.

Kaupungissa on 15 raitiovaunulinjaa sekä raiteita 155 kilometriä. Metrokin pysähtyy 35 asemalla.

Yksisuuntainen matka julkisessa kulkuvälineessä maksaa noin 0,80 euroa.

Vanhat ratikat ovat ylisöpöjä, mutta myös hitaita. Kun otan ratikan majapaikkaani, seitsemän kilometrin matkaan menee 50 minuuttia. Kunnon kävelyvauhdilla olisin jo perillä. Tai no, en ehkä sittenkään; kadut ovat niin järkyttävässä kunnossa. 

Mutta mihinpä tässä tosiaan on kiire. Kun pääsen oikeaan fiilikseen, hidas matkustaminenkin on todella kivaa!

Ja vieläpä kun pääsen lopulta viehättävään teehuoneeseen, rähjäinen Sofiakin alkaa näyttää todella mainiolta.

Tämä kaupunki hurmaa hitaalla vaihteella.

 

Lisää aiheesta:

 


 

Sinua saattaa kiinnostaa myös:


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.

Olen reissannut yhteensä 70 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin kahdeksan kuukauden reissuun. Nyt olen Japanissa.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat