Huh, mitkä kesäfestarit! Sodankylän 34. elokuvajuhlat nimittäin.

Kannatti todellakin matkustaa Helsingistä Sodankylään yli 1 000 kilometriä (linnuntietä matka on noin 850 kilometriä).

Olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna näillä elokuvajuhlilla – mutta en taatusti viimeistä kertaa. Koko reissu tuli aika lailla yllätyksenä, sillä sanoin keväällä ystävälleni, että joskus haluaisin vielä käydä Sodiksessa. Mutta en edes kuvitellut, että pääsisin jo tänä vuonna paikalle. Kuitenkin tuo ihana, päättäväinen ystäväni oli sillä sekunnilla jo etsimässä majoitusta ja matkoja Lappiin. <3

Ja nyt takana on uskomaton elämys.

Koko sydämestäni voin suositella näitä bileitä kaikille elokuvien ystäville; toisaalta haluaisin pitää nyt tiedon tästä helmestä itselläni.

Mutta kesän parhaiden juhlien maine leviää muutenkin. Tänä vuonna Sodankylän filmifestarit tekivät katsojaennätyksen. Noin 9 000 asukkaan Sodankylässä oli viitenä päivänä yhteensä 31 000 elokuvankatsojaa. 

Jonoja riitti viimeiseen päivään saakka lippuluukuille, vessoihin ja näytöksiin. Mutta säästyin 45 minuutin lippujonoilta, ja muihin festareihin verrattuna jonot olivat todella lyhyitä.

Autolla liikkuminen oli sen sijaan helppoa. Sodankylässä en nähnyt parkkimittareita eikä kiekkopaikkoja. Niin moni tulee sinne julkisilla kulkuneuvoilla tai kimppakyydeillä. Parkkipaikan sai vaivattomasti leirintäalueelta ja kadunvarresta.

Jutteluseuraakin löytyi leffajonoissa ja ruokapaikoissa helposti. Oli niin kiva rupatella niin konkareiden kuin uusien kävijöiden kanssa. Paikallisilla myyjillä oli myös hauskat jutut. Sinänsä harmi, että hyviä elokuvia oli niin paljon ja sosiaalinen ilakointi jäi vähemmälle Sodiksessa.

Olimme varanneet Facebook-ryhmän kautta kotimajoituksen rivarikaksiosta noin kahden kilometrin päästä keskustasta. Ehdin jutella ystävieni kanssa majapaikassamme aamuisin ja iltaisin. Muuten emme paljon siellä henganneet.

Kaksi päivää meni hujauksessa. Näin enemmän elokuvia kuin alkuvuonna yhteensä olen nähnyt. Lauantaina kävin katsomassa neljä elokuvaa ja sunnuntaina kolme, ja olisin niin voinut jatkaa leffojen katsomista Sodankylän keskikesässä. Lapin yöttömissä öissä.

Seuraavalla kerralla menen kyllä heti avajaispäivänä eli keskiviikkona Sodankylään. Haluan päästä näkemään mykkäelokuvat ja karaoke-esityksen sekä paljon muuta. Rahaa menee Sodiksessa toki lippuihin ja sinne matkustamiseen, mutta kaikki on sen arvoista. Rannekkeita ei tarvitse maksaa erikseen ja paikallinen ruoka on halpaa. Peruslippu maksaa yhdeksän euroa. 90 eurolla saa 12 lippua.

Oi, kuinka kaipaan jo niin sitä rentoa tunnelmaa, siistiä festarointia, mielenkiintoisia tarinoita valkokankailla ja kaduilla sekä kirkasta aurinkoa, joka mollottaa taivaalla 24/7.

Elokuvajuhlat ovat uusi festarisuosikkini. Parhaat ikinä.

Sodis, tulen taatusti uudelleen!

Lisäys 24.6.2019: Täsmennetty kohtaa elokuvajuhlien katsojaennätyksestä.

 

Vinkit kävijöille

  1. Kuuman teltan edessä on parempi paikka
    Olimme tänä vuonna onnekkaita: aurinko paistoi jopa kuumasti. Yölläkään ei ollut kylmä. Lämpöä riitti elokuvatelttoihin, jopa välillä liikaa. Ja huomasin, että salien etuosassa ilma kiertää paremmin. Jos pääsi istumaan rivin päähän, siellä saattoi olla jopa ilmanjäähdytin.
     
  2. Kino Lapinsuu: must-paikka
    Vuonna 1948 aukaistu kino Lapinsuu henkii nostalgiaa.
    Vaikka siellä ei näkisikään yhtään elokuvaa, kannattaa tässä legendaarisessa leffateatterissa käydä piipahtamassa. Festareiden mukavimmat penkit.
     
  3. Valitse elokuvia villimmin
    Sodankylässä riittää katsottavaa 24/7. Parhaimmat elokuvat voivat ollakin niitä, joihin ei yleensä menisi. Halusin nähdä Sodiksen aasialaisleffat ja sitten valitsin muita elokuvia lähinnä ihan sattumalta. Mutta välttelin massatuotantoja ja sellaisia elokuvia, joita näen taatusti helsinkiläiselokuvateattereissakin.
    Sunnuntai oli loistava leffapäivä, sillä moni oli jo jättänyt elokuvajuhlat ja saleissa oli jopa tyhjiä paikkoja. Lipunmyynti oli vähän sekavaa paikoitellen, mutta kannattaa varautua siihen, että lippuja pitää mennä jonottamaan jo aamusta – ellei ole varannut niitä ennakkoon.
     

Mitä mukaan? Ensikertalaisen vinkit

  1. Istuinalusta: tämä on kätevä muovituolien päällä niin viileällä kuin lämpimällä säällä. Tarvittaessa sitä voi käyttää myös viuhkana.
     
  2. Hyttyskarkote – ja mahdolliset allergialääkkeet.
     
  3. Kosteuspyyhkeitä, joilla voi kuumassa elokuvateltassa pyyhkiä hikeä, puhdistaa käsiä ja tarvittaessa intiimialueita bajamajassa tai koulun vessassa.
     
  4. Huivi: sen voi sitoa päähän, jos haluaa suojata itseään auringolta tai heittää hartioille illan viileydessä.
     
  5. Joustavat vaatteet: elokuvia on syytä katsella mahdollisimman mukavasti. Näille festareille ei tarvitse pukeutua fiinisti, ellei halua. Hyvät kengätkin kannattaa laittaa jalkaan. Vaikka elokuvien näyttöpaikat sijaitsevat lähekkäin, tulee siellä hyvällä säällä käveltyä paljon.
     
  6. Vesipullo, eväät ja välipalat: jonotusaika on loistava hetki syödä eväitä ja jutella muiden juhlavieraiden kanssa. Illan ja viikonlopun viimeisiin näytöksiin on hyvä varata jotain energiapitoista naposteltavaa. Elokuvien katsominen on yllättävän rankkaa hommaa, mutta ah, niin mahtavaa!
    Mutta huomio: tarjolla on myös mielettömiä paikallisia ruokia, kuten kalaa ja poroa sekä hillaherkkuja. Tästä eivät leffaeväät enää maukkaimmaksi tulla voi!
     


 

Elokuvavinkkejä

  1. Kotimainen yllätysensi-ilta
    Jos kaikista seitsemästä elokuvasta minun pitäisi valita suosikkini, niin se on tämä kotimainen elokuva. Harmi vain, että sen ohjaaja vannotti ennen leffaa, että siitä ei saa puhua mitään ennen virallista ensi-iltaa.
    – Se, mikä tapahtuu Sodankylässä, jääköön Sodankylään, ohjaaja sanoi.
    Voin vain kertoa, että tämä elokuva tarjosi kaikki mahdolliset tunnekokemukset, kauneutta ja muita hurjan hienoja visuaalisia hetkiä.
     
  2. Asako I & II 
    Kiitos, Asako I & IIpääsin tämän elokuvan mukana Tokion maisemiin. Realistinen rakkaustarina, jossa näytetään myös suhteen vaikeuksia. Mukana on myös jotain sadunomaista ja erittäin romanttisia hetkiä.
     
  3. A family tour
    Tämä on omaelämäkerrallinen elokuva kiinalaisen elokuvaohjaajan elämästä, joka on täynnä haasteita. Hän on liian radikaali ja asuu maanpaossa Hongkongissa. Suhde omaan äitiin, lapseen ja jopa aviomieheen on mutkikas, mutta päähenkilö onnistuu järjestämään äidilleen matkan Taiwaniin, jossa he näkevät toisiaan.
    Erittäin mielenkiintoinen tarina ja yhteiskunnallisesti tärkeä elokuva.
     
  4. The president
    Iranilaisen Mohsen Makhmalbafin President-elokuva oli Sodiksessa henkilökohtainen avauselokuvani. Se oli raju kuvaus diktaattorista nimettömässä maassa, jossa vallankumous pakottaa presidentin äärimmäiselle pakomatkalle lapsenlapsensa kanssa. Heillä ei ole rahaa, ruokaa eikä ystäviä – vain toisensa. Käänteet ovat nopeita ja osittain viihdyttäviäkin, vaikkakin rankkoja.
     
  5. Synonyms
    Ranskalais-israelilainen elokuva Synonyms on voittanut Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun. Ranskalaiseksi haluava päähenkilö on Israelista, entinen palkkasotilas, ja hän kulkee Pariisin katuja pohtien muun muassa uutta kieltään. Jännittäviä kohtaamisia, kauniita ihmisiä sekä viehättäviä maisemia, mutta myös ristiriitaisia tunnelmia ja paljon avonaisia kysymyksiä.
     
  6. The gentle indifference of the world
    Maailman hellä välinpitämättömyys. Semmoinen jännä nimi on tällä kazakstanilaisella elokuvalla, jossa päähenkilö matkaa maaseudulta kaupunkiin isänsä kuoleman jälkeisiä velkoja selvittelemään. Toiset ovat avuliaampia hänelle, toiset taas välinpitämättömämpiä. Elokuvassa on todella runollinen tunnelma ja paljon visuaalisia tarttumapintoja. Tämä leffa yllätti todella suuresti.
     
  7. Rojo
    Argentiinalainen Rojo on myös uuden ajan elokuva, mutta se sijoittuu 1970-luvun maisemiin. Dekkarimainen kuvaus pikkukaupungin julkkiksista, riidoista ja katoamisista. Ainoa elokuva, jonka sanomaa en ymmärtänyt niin hyvin. Mutta olipa hauska kokemus!

Lisää luettavaa:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Vierailija
2/5 | 

Ei sentään 31000 juhlijaa.... Lippuja oli myyty 31000 kpl. Esim. 3100 kävijää, jokainen ostaa 10 lippua = 31000 kpl myytyä lippua. Onhan sekin mahtavaa! Mikäli Pyssykylässä olisi 31000 ihmistä, olis täys kaos ja missä kaikki majoittuisi....

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Kiitos sinulle tarkkaavaisuudestasi. Olen täsmentänyt nyt katsojaennätyksestä kertovaa kohtaa.
Ei tietenkään 31 000 juhlijaa, vaan viitenä päivänä elokuvilla oli siis yhteensä 31 000 katsojaa.

Nostalgiaa
3/5 | 

Ihan tuli nostalginen olo! Kävin näillä festareilla 2000-luvun alussa monena vuonna ja näyttää ettei mikään ole muuttunut! Ihanaa! Silloin paikalla oli aina Peter Von Bagh ja toisinaan Aki Kaurismäki myös. Kivoja muistoja. Niin suomalaista, hyvällä tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Olen reissannut yhteensä 66 valtiossa (elokuu 2019).
Syyskuussa 2019 jään vuorotteluvapaalle ja lähden reissuun kahdeksaksi kuukaudeksi.

Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat