Merilevää. Paljon kasviksia. Soijaa sekä tofua. Muun muassa näillä ruoka-aineilla uskotaan olevan yhteys okinawalaisten kuuluisaan pitkäikäisyyteen. Ja palan painikkeeksi pitää nauttia tietenkin jasmiiniteetä.

Okinawalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita on saaren pääkaupungissa Nahassakin monta sataa. Mutta miltä kuulostaisi tehdä tätä terveysruokaa itse okinawalaisten huippukokkien keittiössä?

Mahdollisuus kuulosti niin älyttömän hienolta, että päätin tarttua siihen heti. Olen ollut pian seitsemän kuukautta reissussa, enkä ole päässyt vielä kunnolla kokkaamaan itse kertaakaan. Olen ollut muutamissa grillijuhlissa, joissa olen saanut pilkkoa jotain pientä. Mutta eihän se riitä mitenkään!

Olen myös asunut airbnb-kodeissa, joissa kokkaaminen olisi periaatteessa ollut mahdollista, mutta ruokaa on saanut niin paljon kätevämmin ja halvemmalla valmiina. Nykyisessä okinawalaisasunnossani ei puolestaan ole keittomahdollisuuksia – tosin täälläkin ruokaa on helppo saada valmiina kaupasta ja ravintoloista.

Mutta kyllä, olen kaivannut ruuan laittamista. Sitä käsillä tekemisen tunnetta. Makuyhdistelmiä, joihin ei kotona törmää. Uusiin raaka-aineisiin tutustumista ammattilaisten seurassa. Japanilaisessa ruokakaupassa minulla menee edelleenkin sormi suuhun, kun katselen hyllyjä sekä mietin vaikkapa, että olenkohan ostamassa nyt vihreää teetä vai merileväjauhetta.

Mikä sen parempaa, kuin tutustua nyt okinawalaiseen ruokaan. Ja kulttuuriin ruuan avulla, kuten okinawalaisen kokkikoulun vetäjä Rina Matsuo sanoo.

Kauppahallin värikkäitä kaloja oli kiva ihastella, vaikka tällä kertaa emme tehneetkään kalaruokaa.
Kauppahallin värikkäitä kaloja oli kiva ihastella, vaikka tällä kertaa emme tehneetkään kalaruokaa.

Okinawalaiset kuluttavat enemmän vihanneksia kuin Manner-Japanissa asuvat.
Okinawalaiset kuluttavat enemmän vihanneksia kuin Manner-Japanissa asuvat.

Bonitoa pitkät rivit tarjolla. Kun kalan laittaa leikkuriin, siitä saa paksuja lastuja muun muassa keittoihin. Sitä syödään Japanissa myös snäksinä, esimerkiksi majoneesin kanssa.
Bonitoa pitkät rivit tarjolla. Kun kalan laittaa leikkuriin, siitä saa paksuja lastuja muun muassa keittoihin. Sitä syödään Japanissa myös snäksinä, esimerkiksi majoneesin kanssa.

Bonitolastua!
Bonitolastua!

Pähkinätofua, anyone?
Pähkinätofua, anyone?

Maistuisikovatko kalalastut tai pähkinätofu?

Taste of Okinawan kokkikurssi alkaa aina paikalliseen kauppahalliin tutustumisella. Perjantai-iltapäivällä Makishin torikojuilla on yllättävän väljää; sateinen sää on vienyt varmasti osan asiakkaista, kuten myös ajankohta. Nahan kauppahallin kujilla pahin ruuhka on aamuisin, etenkin viikonloppuisin.

Kiertelemme monien mielenkiintoisten ruokaständien ohi. On kymmeniä erilaisia merilevätuotteita, värikkäitä kaloja, possun melkein kaikkia osia.

”Käytämme possusta kaiken muun paitsi kärsän.”

– Porsaanliha on okinawalaisen ruokavalion päätuotteista. Käytämme possusta kaiken muun paitsi kärsän, kertoo Rina Matsuo, joka on Taste of Okinawa -kokkikoulun ja -ravintolan perustaja.

Ihmettelemme hallin kujilla outoja hedelmiä ja vihanneksia. Maistelemme okinawalaisia erikoisuuksia: pähkinätofua, kuivattuja bonitolastuja, kalakakkuja.

Sobanuudelitehdas käynnissä.
Sobanuudelitehdas käynnissä.

Tarkka keittoaika: kolmen minuutin nuudelit.
Tarkka keittoaika: kolmen minuutin nuudelit.

Opiskelukollega Sissy jäähdyttelee nuudeleita perinteisellä tavalla eli viuhkalla. Ensin niiden päälle on kaadettu vähän kasvisöljyä.
Opiskelukollega Sissy jäähdyttelee nuudeleita perinteisellä tavalla eli viuhkalla. Ensin niiden päälle on kaadettu vähän kasvisöljyä.

Sobakulho syntymässä.
Sobakulho syntymässä.

Kohta syödään!
Kohta syödään!

Monien tarinoiden sobasoppa

Kun ostokset on tehty, palaamme pääpaikalle. Torialueen sivukujalla sijaitsevaan ravintolaan, joka toimii myös kokkikouluna. Minä ja kaksi hollantilaisturistia aloitamme illan aterian, Okinawa sobasetin valmistamisen nimikkoruuasta. Soba-nuudeleista.

Rinan mukaan okinawalainen soba on täysin erilainen verrattuna muun Japanin sobasoppaan. Okinawalla sobanuudelit tehdään valkoisesta vehnäjauhosta, ja muualla pääosin tattarijauhosta. Okinawalaiseen sobaan kuuluvat aina myös possunliha, kalakakkupalaset sekä inkivääri.

Sobanuudeleiden tekeminen on hauskaa: ensin valmistetaan helppo taikina, joka muistuttaa melkein pastataikinaa – paitsi että sobanuudelit tarvitsevat ruokasoodaa. Sen jälkeen painellaan taikinasta palloja noin 15 minuuttia.

Sitten ne kohoavat, kunnes niistä pääsee muotoilemaan nuudeleita. Lopuksi vielä niitä keitetään kolme minuuttia kiehuvassa vedessä.

Nuudelit saavat kulhossa makunsa seuralaisistaan possu- ja bonitoliemistä, keitetystä porsaanlihasta, inkivääristä, kalakakuista sekä kevätsipulista.

Ensimmäinen okinawalainen sobakulhoni on täytetty myös uskomattomilla tarinoilla ja tiedolla.

Esimerkiksi lokakuun 17. päivänä juhlitaan Okinawan sobaa, ja silloin monet paikat tarjoavat sobasoppaa ilmaiseksi. Paikalliset rakastavat perinneruokaansa; sitä tarjoillaan usein uudelle naapurille tervetuliaiskeittona. Sobaa nautitaan myös usein uudenvuodenaattona, sillä sen uskotaan tuovan terveyttä ja onnea.

Jyusi-riisi on turvonnut vedessä jo tunnin ennen keittämistä.
Jyusi-riisi on turvonnut vedessä jo tunnin ennen keittämistä.

Tässä alkaa valmistua mozuko-su.
Tässä alkaa valmistua mozuko-su.

Voiko merilevään jäädä koukkuun?

Mitä olisi okinawalainen ateria ilman merilevää? Ei mitään!

Merilevä, tuo muun muassa kalsiumin ja jodin superlähde, kuuluu okinawalaisten päivittäiseen ruokavalioon. Ja pelkästään Okinawasta löytyy yksi sen huippumuoto, paikallinen mozuko-merilevä.

Mozuko on ruskeaa ja paikallisten todellinen superfood. Sitä kuluu Okinawassa enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Kokkikoulussamme sekoitimme siihen muun muassa inkivääriä ja viinietikkaa, jotka tuovat makuun terävyyttä. Jäin koukkuun! Antakaa minulle lisää merilevää. En tajunnutkaan, kuinka paljon tykkään tuosta voimakkaasta mausta.

Kolmas ruokalaji, jyusi-riisi, on niin ikään erittäin tunnettu okinawalainen ruoka. Siinäkin maistuvat bonitokala ja porsaanliha, ja sitä syödään usein sobanuudeleiden kanssa – kuten mozukoakin.

Jälkiruuaksi Rina osti kauppahallista valitsemamme donitsit. Sata andagi on kuin suomalainen vappumunkki pienoiskoossa, mutta niitä saa muun muassa kookoksen ja seesamin makuisena. Pieni munkki on just sopiva jälkiruoka – enempää ei olisi mahtunut mahaan!

Yllättäjä: okinawalainen possu

Ruokakurssin vaikein osuus – mutta samalla hauskin – oli nuudeleiden pyörittäminen niin, etteivät nuo kolmen millin taikinaluirut mene poikki.

Pakkohan se on myöntää: kalan voimakas tuoksu ja possun käyttäminen tuntuivat aluksi vähän vastenmieliseltä. En ole mikään porsaanlihan suuri ystävä ja syön sitä todella harvoin. Mutta täytyy sanoa, että okinawalainen porsas yllätti. Se on todella mureaa. Kauppahallissa näimmekin, että kun vieressä oli tanskalaista possua, niin siihen verrattuna okinawalaisessa sianlihassa oli selvästi vähemmän ihraa.

Mutta possusta huolimatta: itsetehty ruoka nyt ylipäätään maistuu aina parhaalta – ja vieläpä hauskassa seurassa sekä kivassa ympäristössä nautittuna.

Taste of Okinawan ruokakoulussa on yleensä tehty valmiiksi jotain vaativimpia raaka-aineita, kuten kala- ja lihaliemet, joita pitää keittää tunteja. Se mahdollistaa kolmen tunnin tiiviin ja tasokkaan opetuksen, johon kuuluu myös paikallisella torilla käyminen.

En kyllä keksi nyt parempaa tapaa tutustua okinawalaiseen kulttuuriin kuin ruokakurssi. Ja muutenkin: yhdessä kokkaaminen vaan on niin kivaa! Ehkä parhaita elämyksiä koko opintovapaallani.

Kurssi myös iski päälle pienoisen kokkauskipinän: myös sushikoulu ja matchaleivontakurssi voisivat olla jossain vaiheessa mukavia lisäkokeiluja!

6 kertaa viikossa: Okinawa soba set -kurssi
Paikka: Taste of Okinawa, Naha

Jotain makeaa, jotain kirpeää, jotain suolaista: sata andagi -donitsi, mozuko-merilevää ja jyusi-riisiä.
Jotain makeaa, jotain kirpeää, jotain suolaista: sata andagi -donitsi, mozuko-merilevää ja jyusi-riisiä.

Rina Matsuo, 40, käynnisti Taste of Okinawa -kokkikoulun veljensä kanssa viime vuonna Nahassa.
Rina Matsuo, 40, käynnisti Taste of Okinawa -kokkikoulun veljensä kanssa viime vuonna Nahassa.

Lisää Okinawasta:

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat