”Hei sinä isorintainen, ei kannata edes yrittää tehdä tätä asanaa. Annan sinulle kohta toisen vaihtoehdon!”

Kun kuulin tällaisen kommentin balilaisella joogastudiolla, säikähdin. Vaikka en ollut viestin kohde. Opettaja osoitti sanansa suoraan eturivissä joogaavalle naiselle, joka hätkähti myös selvästi tätä ohjeistusta.

Miten ohjaaja voikin osoittaa sanansa näin henkilökohtaisesti yhdelle henkilölle suuren joogijoukon edessä? Olisiko hän voinut esittää asian jotenkin vähemmän huomiota herättävästi? Tällaisia asioita mietin 90 minuuttia kestävän joogamme ajan. Pasmani menivät yhdestä kysymyksestä sekaisin, ja sekoilin myös liikkeissäni. Sekä varsinkin ajatuksissani, mutta se oli vielä pientä.

Joogatuntimme jälkeen opettaja tuli nimittäin luokseni ja kertoi tällä kertaa puolestaan minulle jotain henkilökohtaista tervehdysten jälkeen. Ympärillämme liikkui muitakin ihmisiä, joten osa heistäkin kuulu varmasti, kun ohjaaja kysyi minulta:

– Kuinka paljon olet laihtunut Balilla, Miss Anna?

”Kuinka paljon olet laihtunut Balilla?”

Tällainen kysymys tuli ihan puskista. Olin vaihtanut aiemmin vain muutamia sanoja tämän ohjaajan kanssa, joten hän pääsi nyt yllättämään minut täysin. Erittäin henkilökohtaisella kysymyksellä, jota ei välttämättä haluaisi kuulla keneltäkään.

– En osaa sanoa, sillä lähes kaikki vaatteeni ovat venyviä enkä ole käynyt puntarilla. Ehkä alusvaatteeni ja uikkarini ovat hieman löystyneet.

(Ai niin, farkkushortsit ja sormukset ovat välillä myös melko väljiä, mutta toisaalta tämä kuumuus tuntuu pitävän turvotuksen melko vakiona.) 

– Minun mielestäni näytät hoikemmalta kuin lokakuun alussa, ohjaajani jatkoi jutustelua.

Olin erittäin ristiriitaisissa tunnelmissa tämän lyhyen keskustelun jälkeen. Toisaalta: olihan se kaunis kohteliaisuus. Jos sellaista olisin kaivannut. Ehkä ohjaaja halusi piristää päivääsi, ehdotti yksi ystäväni, jolle kerroin heti asiasta (silloin vielä tuohtuneena).

Tai ehkä se on tämä hyvä ja kevyeltä tuntuva oloni, joka näkyy muillekin. Vaikka valitsen studiolla yleensä lempeää hathajoogaa, mielestäni kaikki liikunta on hyvästä. Jos ei muuta, niin ne venyttävät lihaksia ja rentouttavat sekä antavat energiaa muuhun liikkumiseen ja elämiseen. Varsinkin liikkumisen jälkeen tekee mieli syödä terveellisesti ja untakin riittää aivan toisella tavalla. Kvartaalin verran joogailua ja Balin lämpöä tekee varmasti positiivisia asioita.

Mielestäni kenenkään ei tarvitse kuulla kommentteja painostaan kehollisessa harrastuksessa. 

En ole silti tietoisesti laihduttanut enkä tarkkaillut painoani tällä reissullani. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse kuulla kommentteja painostaan. Varsinkaan kehollisessa harrastuksessa. Ei hyvässä eikä pahassa.

Isorintaiselle joogikaverilleni tarkoitettu heitto oli varmasti esitetty hyvässä tarkoituksessa, mutta sen ilmaisutapa kuulosti tökeröltä. Suomessa tällaisia asioita ei taatusti kuule jumppatunneilla.

Balilaiset joogaohjaajat ovat muutenkin yllättäneet puheillaan – ja osa käytöksellään – monessa paikassa.

Olen Balin-reissuillani käynyt kuudella eri studiolla joogamassa ja muun muassa tällaisiinkin tapauksiin olen törmännyt:

  • Ohjaaja kertoo miesjoogille nauraen, että onpa sinulla karvainen rinta, kun tämä ottaa paidan pois.
  • Opettaja kysyy, onko joogi raskaana vai onko hänellä ”länsimaisen elintason aiheuttama kumpu”.
  • Ohjaaja tulee viimeisen asanan aikana korjailemaan joogin haarojen asentoa. Kyse on kuitenkin vapaasta, mahdollisimman rennosta asennosta, savasanasta (jossa jokainen päättäköön jalkojensa asennon).
  • Opettaja kysyy, että eikö joogi tämä vahaa sääriään, kun tällä on niin paljon pitkiä irtokarvoja.

Monissa Aasian maissa olen tavannut paikallisia, jotka naureskelevat turisteille ja kysyvät vaikkapa kadulla tuntemattomalta muun muassa heidän painoaan sekä pituuttaan. Eikä tarvitse olla edes isokokoinen, kun saattaa joutua vaikkapa vietnamilaisten tai thaimaalaisten vitsailun kohteeksi.

Balilla olen törmännyt tällaiseen todella harvoin. Paikalliset ovat sen verran kohteliaita ja suvaitsevaisia, että he eivät paljon huutele ulkonäköön liittyviä asioita eivätkä naureskele ääneen erilaisuutta. Siksi on ihmeellistä, että parilla joogastudiolla olen kuullut yllättävimmät kommentit – vaikka niitä kaikkia ei olekaan osoitettu minulle.

Kaikesta huolimatta, rakastan Balilla joogaamista! Kuitenkin, vain muutama jumppaohjaaja on ollut epäinhimillisen törppö sanoissaan. Heidänkin tunneillaan olen muuten viihtynyt muuten ja nauttinut niin, että 90 minuuttia menee yhdessä hujauksessa. Ja loppuen lopuksi haluan uskoa, että joogaohjaaja halusi esittää vilpittömästi positiivisen kommentin – joka alkuihmetysten jälkeen jo lämmittää mieltäni.  

 

Oletko sinä törmännyt jumpassa vastaavaan?

Kerro kokemuksiasi ulkonäköön liittyvästä kommentoinnista alla olevassa keskustelukentässä. 
 

Postauksen kuvat eivät liity otsikkoon. Kuvat ovat Ubudin Yoga Barnista tammikuulta 2017.

Lue myös muita joogajuttujani Balilta:

 

Kommentit (9)

Mirjamii

Olen kuullut kommenttia kehostani Suomessa ja varsin tunnetussa joogakoulussa jossa käyn. Astangassa oli sijaisena miesopettaja ja tunnin alussa totesi kovaan ääneen että siellä takana sinä nainen olet ilmeisesti raskaana tai juuri synnyttänyt. En edes tajunnut aluksi että kohdisti puheensa minuun. Kun tajusin tämän niin täytyy sanoa että tuntui kyllä tosi pahalta. Etenkin kun olin edellisen vuoden aikana lihonut aika paljonkin sairaudesta toipuessa. Totesin asiallisesti että en ole raskaana enkä synnyttänyt. Miehellä oli pokkaa vielä tunnin päätteeksi pahentaa tilannetta sanomalla että ei hän muuten olisi sellaisia kommentoinut mutta kun satuin näyttämään siltä. Annoin asiasta palautetta joogasalille koska aina aiemmin olin kokenut että sinne on tervetullut oli sitten minkä kokoinen tahansa. 

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Huh! En jotenkin edes pystynyt postaustani kirjoittaessa kuvittelemaan, että Suomessakin tapahtuu samantyyppistä kommentointia. 
Onneksi annoit palautetta, Mirjamii! 

s

Kulttuurieroja :). Thaikielen opettajani (syntyperäinen thaimaalainen) on kertonut että Thaimaassa on ihan luonnollista, että jos ei esim. tiedä toisen nimeä, niin on ihan luonnollista kutsua esim. vaikka "isokorvaksi" ihmistä jolla on isot korvat, tai juurikin että ihan hyvin voi kommentoida/ihmetellä toisen vyötärönympätystä tms., eikä sillä tarkoiteta mitään pahaa. Eli taitaa näköjään olla kyseinen kulttuuritapa käytössä Kaakkois-Aasiassa laajemminkin, kuten juurikin Indonesiassa. Ei siis tarvetta pahastua, vaan ehkä ennemmin vain huvittua muiden maidrn tavoista :). Ihan sama kuin ulkomaalaiset voivat kummastella esim. suomalaisten pitämää etäisyyttä / vähäpuheisuutta tms. :). Eli maassa maan tavalla :).

Vierailija

Olen käynyt joogassa vuodesta -98 alkaen ja nyt olen eläkeläisten ryhmässä. Koskaan ei ole ohjaajat puuttuneet kenenkään ulkonäköön. Kovasti ovat aina painottaneet , että jokainen tekee asanat oman kehon sallimissa rajoissa. Eikö Suomessakin ole tapana sanoa kohteliaisuutena , jos joku on hoikistunut.  Ehkei nyt kysytä kilomäärää paljonko on laihtunut. Toisaalta voi olla aika loukkaavaakin mennä sanomaan laihtumisesta, jos toinen on laihtunut sairauden, surun tms. syyn vuoksi. 

Vierailija

Joogamatkalla Teneriffalla suomalainen ohjaaja tiuskaisi heti ensimmäisellä tunnilla, että "älä näytä niin pelästyneeltä"! Olin vetänyt mattoa mielestäni siihen suuntaan, johon hän käski, mutta en ilmeisesti tarpeeksi.

Vierailija

Mainitsin hyvälle ystävälleni neutraalisti hänen hoikistuneen jaloista, joista rasva lähtee viimeisenä. Ystäväni ilahtui kommentistani ja totesin maininnan olevan vain toteamus, johon ei liity kehua taikka tuomiota, mutta ystäväni kiitti edelleen iloisesti. Meillä on hyvin välittömät välit ja samainen ystävättäreni totesi ilahtuneena kerran ahterini pyöristyneen kivasti ja kyseessä oli vilpitön kehu. Meille molemmille puheenaihe on siis ainakin tähän saakka ollut ok.

Tilanne sai minut kuitenkin havahtumaan, miten paljon käytämme tulkintaa toisten puheista. Se mikä minusta oli neutraali toteamus, oli ystävälleni automaattisesti positiivinen kommentti. Luulen, että olemme suomalaisina herkkänahkaisia havainnoille, ja siksi pidättäydymme kommentoimasta ilmiselviä asioita. Loukkaaviksi tarkoitetut kommentit ovat tietenkin asia erikseen eikä mitään herkkänahkaisuutta. Ajattelen enemmänkin niin, että kun varomme puhetta painosta, teemme siitä suuremman murheen. Minipossusta olohuoneessa tuleekin sarvikuono.

En silti lähtisi kommentoimaan vieraamman ihmisen painoa, koska kulttuurissamme tapaa pidetään epäkohteliaana ja arvotamme edelleen kehoja erilailla. Jos ja kun onnistuisimme arvostamaan kaiken kokoisia kehoja, tilanne voisi mielestäni olla toinen.

Frullai

Kansainvalisessa yrityksessa ulkomailla tyoskennellessani oli muutaman viikon puheaineena silloinen hoikistumiseni. ita-afrikkalaiset, pakistanilaiset, jopa ita-eurooppalaiset kolleganit jaksoivat jutella vapautuneesti miten naytan paljon paremmalta laihempana ja etta miten kaikkia ihmisia pukee laihuus. Muistettiin viela mainita, etta kannattaisi pitaa nuo hoikemmat mitat, pohdiskeltiin mita syon, kyseltiin vinkkeja laihdutukseen ja toisaalta kauhisteltiin sita etta enhan ole sairastunut syomishairioon. En siis ollut mitenkaan sairaalloisen laihaksi kaynyt enka antanut tallaiseen minkaanlaisia viitteita. Tottuihan tuollaiseenkin mutta kylla suomalaisena oli pieni alkushokki.

Kulttuurieroja..

Voisin kuvitella, etta useissa koyhemmissa maissa lihavuus ei aina ole ollu yhta kauhea murhe kuin Suomessa/lansimaissa se tuntuu olevan. Jos asia on ollut ajoittain jopa merkki varallisuudesta niin aihe ei valttamatta ole kultuurissa yhta suuri tabu/negatiivisesti ladattu aihe. Toisaalta kukaan ei tullut arvostelemaan ylimaaraisiani kun niita oli.

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Kiitos kaikille! 
Mielenkiintoista lukea kokemuksianne ja kommenttejanne. Etenkin eri kulttuureista.
 
Sain vielä "läksiäislahjana" eli viimeisinä sanoina kuulla tältä kyseiseltä balilaiselta joogaohjaajalta, että kuinka minun kannattaa jatkaa samalla tavalla sekä olla nyt ainakin kaksi vuotta ilman sokeria ja rasvaa. :-P

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat