Sunnuntaiaamunakin Chiban asemalla pukumiehet kiirehtivät ohitseni ja kantavat käsissään salkkuja. Toisessa kännykkää. Tokioon lähteviin juniin on pitkät jonot, mutta niitä onneksi lähtee melkein viiden minuutin välein. Viidellä tai kymmenellä eurolla saa lipun – riippuen minne asemalle ja millä vauhdilla haluaa matkustaa.

Minä haluan Edo-Tokio-museoon (lippu noin 4,50 euroa). Se on yksi Tokion näyttävimmistä museoista ja sijaitsee kauniilla alueella Sumida-joen varrella Ryogokussa. Olen viime aikoina kuullut monelta pelkkää hyvää tästä jättimäisestä museosta. Ja vaikka en ole museoihmisiä, innostuin niin Okinawalla paikallisesta museosta, että haluan käydä vielä useammassa japanilaisessa museossa. Ne kertovat japanilaisesta kulttuurista mielenkiintoisesti ja tarjoavat usein paljon uutta pohdittavaa.

Mutta miten kävikään, kun pääsin museon pihalle. Siellä oli koko piha täynnä kojuja sekä festivaaliesityksiä. Meneillään on huhtikuinen perinnetapahtuma: Ryogoku Nigiwai -festivaali.

Vanhat papat, nuoret naiset ja keski-ikäiset tanssivat livemusiikin tahtiin. Naiset pitivät kojuja sekä myivät niissä käsitöitä ja ruokaa. Kiertelin ständiltä toiselle ja huomasin sumofestivaalien ilmoituksen.

Naapurissa oli ilmainen sumomuseo ja sen pihalla lisää karnevaalitunnelmaa. Poikkesin pienessä museossa, näin kuuluisia sumomiehiä livenä ja museon tauluissa. Kuulin tarinoita sumopainijoista ja uskontoon verrattavasta urheilulajista. Miehistä, jotka näyttävät ottelussa kuin äkäisiltä karhuilta, mutta ovat kotona kuin pieniä hellyttäviä poikia.

Näin Ryogokun kuuluisan sumoareenan, johon mahtuu yli 10 000 katsojaa. Ihmiset tungeksivat kojujen ympärillä. Niissä myydään kaikkea: sumoaiheisia vaatteita, ruokia, sisustustarvikkeita. Tunnetut painijat eivät saa kulkea rauhassa, sillä kaikki haluavat ottaa selfieitä heidän kanssaan.

 

Kävin lopuksi vielä kurkkaamassa Edo-museon seitsemännen kerroksen. Mitkä maisemat ja vieläpä ilmaiseksi. Olen käynyt muun muassa Tokyo towerissa, jonottanut sinne ja kulkenut ikkunalta ikkunalle mielettömässä ryysiksessä, mutta täällä voi ihailla ilmaiseksi pilvenpiirtäjämaisemia. Päätän skipata museon siltä päivältä, koska siellä vierähtää helposti puoli päivää, opas sanoo. Kuusikerroksinen museo kätkee sisälleen valtavasti informaatiota.

Nautin iltapäivän auringosta japanilaisissa puistoissa, jotka nekin ovat ilmaisia. Kyu-Yasuda Teien -puutarha on säteilevän upea paikka museon vieressä. Siellä lammikossa uiskentelevat sulassa sovussa niin isot kalat, linnut kuin kilpikonnat.

Yokoami-cho Koen eli Tokion yksi hurmaavista puistoista sijaitsee puutarhan vieressä. Ihailen buddhalaistemppeliä hetken sekä katson kuinka lapsiperheet viettävät Kultaisten viikkojen ensimmäistä lomapäivää. Golden weeks on japanilaisten lomaviikko, joka alkaa huhtikuun lopussa ja se sisältää monia eri juhlapäiviä.

Auringonlaskun aikaan kävelen kohti Ginzan modernia ostosaluetta. Näen matkalla lisää kauniita puistoja, temppeleitä ja jopa miekkamuseon.

Ginza sijaitsee Tokion aseman vieressä ja sopii siksi päivän viimeiseksi kohteeksi. Löydän kiinnostavia kauppoja ja ostoskeskuksia. Katusoittajia ja esiintyviä taiteilijoita.

Muistan kävelleeni samoilla kaduilla vajaa kaksi vuotta sitten. Tunnistan pysäkit ja bussit. Menen tuttuun kirjakauppaan Tokion asemaa vastapäätä seitsemänteen kerrokseen, jossa on yksi hylly englanninkielistä kirjallisuutta. Otan mallia paikallisesta tavasta: raahaan tuolin ikkunan viereen. Katson ikkunasta maassa kipittäviä ihmisiä ja autoja. Metallinhohtoisten talojen katolla kulkevia pilvijanoja sekä viimeisiä auringonsäteitä. Ilmaista.

Kirjoitin jo ystävilleni tästä päivästä, että minun Tokiossani on jatkuvat vappukarnevaalit. Miksipä edellisessä postauksessani edes vaikeroin Suomen vapun perään? Tokio on samaan aikaan niin valtava, hauska, mutta silti jotenkin turvallinen. Erittäin hyvin organisoitu. Iloinen, mutta rauhallinen. En ole koskaan pelännyt täällä. Aina löytyy joku, joka auttaa löytämään oikean junan, jos en sitä itse löydä valtavasta asemahallista. Opasteet ovat selkeitä ja ihmiset hiljaisia.

Tokion rytmi ja kauneus saavat minut aina liikuttumaan. Ne hengittävät kanssani samaan tahtiin.

Tokion rytmi ja kauneus saavat minut aina liikuttumaan. Ne hengittävät kanssani samaan tahtiin. En haluaisi koskaan mennä nukkumaan, vaan voisin sumoilla (tässä tapauksessa siis seikkailla) sen kaduilla ikuisuuden. Voisin imeä Tokion energiaa kuin vappusimaa ja lopuksi pyyhkisin tyytyväisenä pois ylijäämäsokeria, joka jäi munkista suunpielilleni. 

Tämä kaupunki sopii parhaiten kiireettömään vaelteluun. Ja sitä sanotaan turhaan kalliiksi: ilmaisiakin juttuja löytyy paljon jo yhdestä kaupunginosasta.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat