”Hei, mutta voisitko sinäkin katsoa kartastasi, että missä se Rakkaudenpolku täällä onkaan? Google maps ei näytä mitään.”

Olin päiväretkellä Naantalissa viikonloppuna ystäväni kanssa ja Pride-viikon kunniaksi halusin käydä ikuistamassa Rakkaudenpolun. Mutta se ei löytynyt helposti.

Yhtenä syyspäivänä yli kymmenen vuotta sitten olimme poikenneet Naantalin vanhassa kaupungissa ja olin törmännyt siellä sattumalta Rakkaudenpolku-nimiseen tienviittaan. Mutta silloin otin selfieitä vain tuossa risteyksessä, jossa on vanhoja puutaloja sekä Rakkaudenpolku-kyltti.

Sittemmin olin lukenut, että Rakkaudenpolku on oikeastaan suosittu kävelyreitti Naantalissa. Se on saanut nimensä 1800-luvun alussa, kun Naantalissa oli vielä paljon Venäjän merivoimien upseereita. Legendan mukaan paikalliset naiset ihastuivat noihin sotilaisiin, ja he viettivät romanttisia hetkiä Rakkaudenpolulla – koska julkinen kuhertelu ei ollut hyväksyttyä.

Silloin Rakkaudenpolulla oli jopa niin kutsuttuja pusukoppeja eli paviljonkeja.

Halusin löytää Naantalin rakastetuimman polun, mutta se on tehty hieman vaikeaksi. Ystävänikään ei löytänyt Rakkaudenpolkua oman älypuhelimensa kartasta. Sen sijaan bongasimme kaupan seinältä kyltin, jonka olisi voinut ostaa omakseen.

Joten seikkailimme ja googlettelimme lisää.

Luin Naantalin sivuilta, että ”polku mutkittelee Kuparivuoren tieltä kallioiden yli…”

Varmistus paikalliselta kertoi, että olimme löytäneet oikean polun pään. Olimme rakastavaisten polulla!

Ja mitkä maisemat!  Ne ovat huikeita tällä polulla.

Toisella puolella ovat kalliot ja meri.

Toisella puolella on lisää kallioita, ilmavalvontatorni ja Naantalin vanhan kaupungin vehreät maisemat. Ihanan kesäinen laiturikin on lähellä.

Mukavien maisemien jälkeen polku kaartaa alaspäin ja jippii, sen päässä on tuo punainen talo sekä etsimäni Rakkaudenpolku-kyltti. Vain parin korttelin päässä Naantalin merellisestä keskuksesta.

Tämä polku on kyllä ehdoton paikka, kun vierailee Naantalissa. Ehkä paras polku aloittaa koko Naantali-kierros, niin näkee paikkaa yläilmoistakin.

 

 

Kahvilakierrokselle 20 eurolla

Naantalissa pitäisi olla useampi päivä, että ehtisi kunnolla kiertämään sitä. Meilläkin hurahti melkein seitsemän tuntia aivan liian nopeasti.

Pisimmän tauon taisimme pitää kirkon vieressä olevalla nurmikolla, jossa nautimme piknik-eväitämme. Mansikoita torilta ja purtavaa muutamasta paikallisesta kahvilasta.

Tänäkin kesänä Naantalissa tarjotaan turisteille kätevää kahvilakierrosta, johon voi ostaa 20 eurolla kolme lippua. Ne liput puolestaan käyvät yhdeksässä eri kahvilassa.

Porkkanakakku ja maitokahvi. Grillihampurilainen, pulla ja tee. Maistiaisvohveli. Focaccia. Vaihtoehtoja on aivan liikaa.

Jokaisessa paikassa, jossa kävin, lipukkeet aiheuttivat aluksi hämmennystä. Tuntui aluksi kuin työntekijät eivät ole kuulleetkaan Naantalin kahvilakierroksen lipukkeista ja niiden sisältämistä eduista. Mutta pienen selvittelyn jälkeen eväskorimme sai aina täydennystä.

Suosikkikahvilani Naantalissa taitaa olla Muumimaailman Eriskummallinen kahvila ja teehuone. Siitä kerron lisää ehkä seuraavassa postauksessani. Sen verran kiinnostavalta se vaikutti ensikäynnillä.

 

Ihana meri!

Vanhat värikkäät talot, pienet puodit, keskiaikainen kivikirkko, sympaattiset kahvilat ja ravintolat, mukavat puistot, söpöt rantakalliot ja -bulevardit.

Sekä ennen kaikkea vanhan Naantalin merellisyys on se juttu, joka siellä viehättää. Missäpä Suomen kaupungissa voisi valita kymmenistä paikoista ja nauttia merinäkymästä noin pienellä alueella?

Hei Oulu, vaikka tykkäänkin menostasi, voisi kaupungissa kehittää merellisyyttä ja tuoda oppia vaikkapa Naantalista. Nallikaria lukuun ottamatta Oulusta puuttuu merikaupungin tunnelma. Jospa Allas-kompleksi toisi lisää merellisyyttä oululaisten iloksi.

Kymmenen aikaan kesäisenä lauantaiaamuna Naantalin vanhaan kaupunkiin oli helppo saada auto parkkiin. Kaduilla oli väljää. Muumimaailmaankin olisi päässyt sisään jonottamatta, kuten useisiin ravintoloihin meren äärellä.

Kuppiloista kaikui iloinen puheensorina ja jazzmusiikki. Olihan meneillään paikallinen jazztapahtuma. Satamassa tuntui olevan venenäyttely. Noin 50 000 euron veneitä oli kaupan useampi.

Vastarannalla houkutti muun muassa Kultarannan puutarha. Sinnekin haluan joskus vielä mennä.

Kummipojalleni olen luvannut jo Muumimaailman-kierroksen, ja mielelläni tallustelen rakkautta täynnä olevia naantalilaispolkuja uudelleen muutenkin.

Kenties yövyn seuraavalla kerralla jossain ihanassa B&B-paikassa tai itse Naantalin kylpylässä, joka on vastikään valittu Suomen parhaaksi hotelliksi. Käyn Kaivohuoneella keikalla ja katselen auringonlaskua upeaa merimaisemaa vasten.

Joten, aurinkoinen Naantali, nähdään taas!

 

 

 

Lisää lähimatkailua:

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com
 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Annakaisa Vääräniemi (@annakaisa) jakama julkaisu

Olen reissannut yhteensä 70 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin kahdeksan kuukauden reissuun.

Nyt olen Japanissa.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat