Suomessa on puhuttu ennenkuulumattoman paljon säästämisestä ja sijoittamisesta opintovapaani ajan. Etenkin naisten näkökulmasta. Mielestäni on tietenkin hyvä, että talousasioihin kiinnitetään huomiota ja tietoutta jaetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta minulla on asiaan myös toinen näkökulma.

Tällainen pitkä reissu, jonka olen toteuttanut aikuiskoulutustuen avulla, on tuonut paljon uusia ajatuksia omasta taloudesta. Pohdin niitä äskettäin muutenkin paljon, kun Ilta-Sanomien toimittaja haastatteli minua opintovapaavuodestani. Jutussa ei kovin paljon kerrota kuitenkaan talouspuolesta, joten päätin koostaa rahankäytöstäni ja kuluttamisesta tähän muutaman faktan.

Ennen kaikkea olen huomannut, että elämässä on niin paljon muutakin ihmeellistä ja onnea tuovaa kuin raha, mutta tässäpä muutamia muitakin huomioitani, joita olen sapattivuoteni aikana tehnyt aiheesta.

 

Etäopiskelijan 20 rahatunnustusta

  1. En ole nyt yhdeksään kuukauteen säästänyt esimerkiksi eläketililleni enkä muutenkaan kerryttänyt omaisuuttani. Kaikki rahani ovat valuneet matkustamiseen eikä minulla ole passiivisia tuloja, mutta olen niin tyytyväinen tästä mahdollisuudesta, jonka opintovapaani on minulle sallinut. Olen superonnellinen, että saan sijoittaa itseeni ja tähän hetkeen sekä tulevaisuuteen; teen sen reissujeni avulla. Tämän matkan arvoa ei mitata rahassa, kuten ei muidenkaan elämän tärkeiden asioiden arvoa.
     
  2. Silti voin paljastaa: olen saanut nyt noin tuhat euroa vähemmän käteen kuin normaalisti palkkatyössäni. Enkä edes tienaa alani huippujen summia, vaan paljon alle sen. Opintovapaallani saan ansaita 250 euroa kuukaudessa aikuiskoulutustuen lisäksi sekä voin ottaa opintolainaa. Kun normaalilla palkallani Suomessa tuskailen usein jo puolen kuun jälkeen, että minun täytyy nipistää menoistani, matkallani tällaista ongelmaa ei ole. Olen toki joutunut laskemaan budjettiani nyt maailmalla ja miettimään paljon menojani, mutta en stressaa niistä. Joka kuukausi olen pärjännyt ilman opintolainaa ja maksanut luottokorttimaksuni.
     
  3. Luulin saavani opiskelupaikan vasta toisella tai kolmannella yrittämällä, mutta nappasin sen viime vuonna ensimmäisellä kerralla. Jos olisin tämän tiennyt, olisin käyttänyt rahojani eri tavoin sinä vuonna ja aiemminkin. Ennen tätä pitkää reissuani tein viime vuonna jo pitkän matkan Balille sekä toisen Vietnamiin ja muun muassa maksoin koirani kalliita hoitomaksuja. Minulle jäi vain kolmisen kuukautta aikaa säästää ennen lähtöäni. Niillä rahoilla ja muilla säästöilläni hankin ensimmäisiä lentoja sekä majoituksia. Ostin rokotuksia, matkatarvikkeita sekä kävin muun muassa gynekologilla ja pari kertaa hammaslääkärissäkin. Kilpailutin ja hankin vakuutuksen. Näiden kustantamiseen sain rahaa myös sillä, että myin paljon vaatteitani ennen lähtöäni ja sain niistä kivan summan.
     
  4. Silti minusta tuntuu, että minua odottaa kotona ruhtinaallisen suuri vaatekaappi, vaikka myin sieltä paljon ennen lähtöäni – ja vaikka se oli entuudestaankin minimalistinen. Tämänhetkinen elämäni mahtuu matkalaukkuun, ja olen useimmiten tyytyväinen siihen. Vaatteiden valitsemiseen ei mene aikaa ja melkein kaikki vaatteet ovat monikäyttöisiä – ne sopivat treffeiltä trekkailuun. Ah, kuinka helppoa!
     
  5. Kun näen muiden matkustajien tuovan majapaikkaan viikon lomalle kaksi matkalaukkua ja kymmenen paria kenkiä, saatan ikävöidä hetken omaa vaatekaappiani. Erityisesti muutamia luottovaatteitani, mutta todella harvoin käy näin. Tiedän, että kohta (viimeistään syksyllä) saan ja joudun taas pukeutumaan useammin lämpimämpiin vaatteisiin, jotka ovat olleet vuoden käyttämättöminä kaapissani.
     
  6. Olen huoltanut matkallani vaatteita entistä useammin. Parsin pienet reiät ja pidän kengistäni parempaa huolta. Japanissa tosin opin, että sukkia ei kannata parsia; ne repeytyvät uudestaan niin nopeasti ja sadan jenin kaupoista sai helposti uusia. Erityisen raskas päätös oli, kun jätin hyvästit yhdelle rakkaimmista reissumekoistani. Vuodesta 2010 saakka palvellut trikoomekko oli siinä kunnossa, että olin parsinut sitä jo muutaman kerran ja se oli sadoissa pesuissa, ellei jopa tuhansissa, kutistunut täysin eri muotoon alkuperäisestä.
     
  7. Suomessa olen hankkinut joskus vaatteita hetken mielijohteesta ja huomannut, että minullahan on samanlainen mekko jo kaapissa. Nyt olen ollut niin paljon tarkempi kuluttaja. En ole hirveästi shoppaillut sapatillani, vaikka olenkin kiertänyt ostoskeskuksia. Minusta on kivaa katsella uusien paikkojen trendejä, mutta en tykkää esimerkiksi ostaa halpoja rättejä, jotka sopivat pelkästään hellematkalle ja kestävät korkeintaan vuoden. Kun pääsin Japanissa vihdoin luottokauppaani, ostin sieltä uuden mekon ja kevyen neuletakin. Niitäkin harkitsin pitkään. Australiassa hamstrasin joogavaatteita, sillä tarvitsin niitä Balilla, jossa innostuin joogaamaan ja ostin jopa kahtena kuukautena 150 euron joogakortin sekä yhtenä kuukautena joogasin erilaisilla kymmenen päivän ja muilla korteilla.
    Hongkongissa hankin fleecen ja hupparin, sillä siellä oli ennätyksellisen kylmä alkuvuosi pakkasvaroituksineen. Pari lakkiakin on tarttunut mukaan. Huivit ovat monikäyttöisiä asusteita rannalta viileisiin paikkoihin. Ainostaan joogavaatteet olen lähettänyt etukäteen pienessä paketissa kotiin.
     
  8. Joogakortit olivat isoja summia opiskelijalle, mutta satsaus hyvinvointiin kannattaa. Sain kortteihin avustusta vanhemmiltani sekä käytin niihin veronpalautuksia.
     
  9. Olen viettänyt varmaan yhteensä pari päivää netin ääressä etsien halvimpia lentoja sekä majapaikkoja. Olen huomannut, että viikonloppuisin ei kannata ostaa mitään: hinnat ovat selvästi korkeammat kuin viikolla. Maanantai ja tiistai ovat parhaimpia matkojen shoppailupäiviä. Vertailu kannattaa: samaa majapaikkaa voidaan myydä eri sivustoilla niin eri hinnoilla.
     
  10. Japanissa jouduin hankkimaan paikallisen dataliittymän, joka toi lisäkuluja. Mutta toisaalta se auttoi etsimään heti vaikkapa oikean bussiyhteyden eikä minun tarvinnut sen vuoksi mennä vaikkapa kahvilaan wifiä käyttämään. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, niin Japanissa on todella huonot julkiset nettiyhteydet. Paikallisella liittymällä olin aina yhteydessä myös paikallisiin ystäviini ja sain hetkessä parhaimmat vinkit vaikka mihin asioihin. Säästin aikaa ja rahaa sekä hermojani.
     
  11. Uusia matkakenkiä olen ostanut peräti kolme paria. Balin kostea sadekausi, retriittiolot ja tulivuorenpurkaukset pilasivat kahdet lenkkarini. Kyllähän niillä köpötteli, mutta ei ilman jalkakipuja. Kunnon kenkien hankkiminen vieläpä Japanista kirpaisi hieman, mutta se on todellista itseeni sijoittamista. Niillä kengillä kävelin aamusta yöhön muun muassa japanilaisissa kaupungeissa ja jalkani tykkäsivät, puhumattakaan kokonaisvaltaisesta olostani, joka oli yhtä vaaleanpunaista hanamihurmaa noiden kahden kuukauden ajan. Samalla hankin japanilaisia kenkienhoitotuotteita eurolla ja nyt on kyllä mahtavaa, kun kenkäni ovat tuoksuneet jatkuvasti raikkailta.
     
  12. Majapaikoista on tullut tärkeitä tällaisella aikuismaisella opiskelijamatkalla. Koska haluan tehdä projektejani välillä rauhassa, en enää innostu hostelleista. Kapselihotellit ovat ihania ja osa edullisiakin, mutta niissä on vähän sama ongelma, että silloin en jaksa keskittyä opiskelemiseen, kun kapselissa käydään vain nukkumassa. Muutamassa kohteessa olen joutunut pakon edessä valitsemaan kapseleita ja hostelleja, mutta olen myös viihtynyt niissä. Muuten olen suosinut edullisia majataloja sekä Airbnb-kohteita. Olen jakanut huoneistoja muun muassa malediivilaisperheen, australialaisen lääkärin ja koirien sekä maltalaisen miesparin kanssa. Sijainnit ovat vaihdelleet keskustasta taajamaan aina kunkin paikan mukaan. Välillä on ok pysytellä kauempana keskustasta, kun olen ollut tekemässä vaativampaa kouluhommaa. Mutta yleensä haluan sijoittua ytimeen, jossa ei mene turhaa aikaa eikä rahaa joukkoliikennevälineiden käyttämiseen. Takseja olen käyttänyt koko sapatilla vain muutaman kerran; eniten Balilla, jossa mopotaksin sai alle eurolla.
     
  13. Olen yrittänyt pysytellä samassa majapaikassa pidemmän aikaa, mikä tulee aina halvemmaksi kuin jatkuva majapaikkojen vaihtaminen. Samalla olen päässyt tutustumaan paikalliseen elämään syvemmin, mitä ei välttämättä ehdi kokea muutaman päivän tai viikonkaan reissulla. Airbnb-vuokraajilta voi kysellä myös alennuksia yksityisviesteillä; jotkut ovat niihin suostuneetkin.
     
  14. Olen tehnyt vain muutaman virallisen turistinähtävyyskierroksen, muuten olen suunnitellut reittini omatoimisesti. Koska opiskelen ja budjettini on rajallinen, nähtävyyksiin olen kuluttanut vähemmän rahaa. Mutta sitäkin enemmän olen oppinut uusista kulttuureista ja minulla on ollut aikaa ihmisten tapaamiseen, mikä tuo todellista rikkautta. Taiwanissa kuitenkin opin sen, että ohjatulla päiväkierroksella sain rahoilleni enemmän vastinetta kuin mitä jos olisin suunnitellut ja toteuttanut saman reitin itsenäisesti. Joten aina ei kannata ensimmäiseksi nyrpistää valmiille paketillekaan, vaikka kuinka reissaisi niukalla budjetilla.
     
  15. Matchajuomat ovat olleet todellista matkaluksusta. Niistä karsimalla olisin saanut ehkä jopa muutaman uuden mekon, mutta toisaalta taas, matkalaukussani on mekkoja ihan tarpeeksi. Jopa yli sen. Teeharrastukseni on päässyt kuitenkin ihan uusiin ulottuvuuksiin, sillä siihen olen tarkoituksella satsannut. Teen äärellä olen kuullut kiinnostavimmat jutut ja niistä olen kirjoittanut myös monia tarinoita, joista myös ainakin osa lukijoista on tykännyt. Vai kuinka? 
     
  16. Teen lisäksi ruokaan on mennyt paljon rahaa, josta olisin voinut karsiakin. Mutta toisaalta laadukkaat tonnikala-ateriat hyvässä seurassa Japanissa tai vähän paremmat salaatit balilaisessa joogakoulussa ovat matchan tapaan nautintoja, jotka sallin itselleni. En esimerkiksi käy enää after study -drinksuilla enkä yökerhoissa, joten voin välillä hemmotella itseäni laadukkaalla ruualla. Pikku hiljaa olen oppinut, että kolme kunnon ateriaa päivässä on niin paljon parempi asia sekä rahallisesti että hyvinvoinnillisesti kuin vaikkapa aterioiden korvaaminen kaupasta ostettavilla välipaloilla. Joskus tuntuu, että snäksejä saa halvemmalla, mutta pidemmän päälle ne eivät täytä vatsaa yhtä hyvin kuin kunnon ateria. Eivätkä ne anna yhtään samanlaista sielun ravintoa kuin muiden ihmisten kanssa jaettu ruokailuhetki.
     
  17. Nähtävyyksiä enemmän olen maksanut erilaisista hemmotteluhoidoista. Mutta ne ovat sellaisia juttuja, joita en ehdi enkä raaskikaan välttämättä kotona harrastaa. Ja kukapa nyt aina jaksaa opiskelupäivän jälkeen innostua nähtävyyksistä? Varsinkin jos mahdollisuus on hierontaan tai kasvohoitoon. Balilla hoidot olivat hurjan halpoja; saatoin kokeilla vaikkapa huvikseni vaginaspata
    Filippiiniläinen hiustensuoristuskin oli hinnaltaan edullinen, mutta se tuli kalliiksi hiuksilleni, joista olen menettänyt puolet sen jälkeen. Marokkolainen spa-hoito oli kallis ja huono, mutta se olikin poikkeus kaikesta.
    Nämä hoidot ovat antaneet minulle energiaa ja hyvinvointia. Ne ovat sijoitusinstrumentteja, joita minun ei tarvitse miettiä sekuntia pidempään eikä niiden arvon romahtamisesta tarvitse huolehtia.
     
  18. En vaihda koskaan rahaa lentokentällä. Joskus lähtötilanteessa on pakko palauttaa rahoja, mutta muuten vältän kenttien rahanvaihtopisteitä. Niissä on huono kurssi.
     
  19. Kun edessä on 9,5 kuukautta matkustamista, voi matkustustavaksi valita hitaamman keinon. Halvimmat lennot ovat usein pitkiä ja välilaskullisia. Mutta kun aikaa on toisella tapaa kuin viikon tai parin lomalla, niin miksipä en valitsisi sitä halvinta? Stopover-lentojakin kyttäilen usein, sillä joissakin paikoissa riittää pelkkä pistäytyminen. Vaikka Abu Dhabissa riittää taatusti nähtävää vaikka viikoiksi, minulle se oli sellainen kohde, että tällä erää päivä oli ihan tarpeeksi. Etenkin, kun Arabiemiraatit eivät ole välttämättä se ystävällisin kohde opiskelijabudjetille.
     
  20. Opiskeleminen ja matkustaminen. Niihin minä uskon ja niistä minä saan elämääni sisältöä. Opintovapaani on opettanut, että nautin yksinkertaisesta, vähäeleisestä elämästä entistä enemmän. Aikuisopintotukeni on toki mahdollistanut tämän irtioton ja raha on tärkeää matkojeni mahdollistamiseksi, mutta rahan arvo elämässäni on muuttunut. Stressaan vähemmän rahasta ja kuluttamisesta; suuntaan energiani mieluummin muihin, minulle merkityksellisimpiin asioihin.
    Aluksi pelkäsin, että uskallanko jäädä vuodeksi opintovapaalle senkään vuoksi, että työelämä muuttuu niin nopeasti ja vuoden toimistopaasto voi tehdä hallaa osaamiselleni – toimeentulosta puhumattakaan. Vaikka en saakaan ylennystä tai palkankorotusta nyt suoritetuista opinnoistani ja vaikka jäisin digiloikassa hetkeksi jälkeen, on tämä breikki tuonut niin paljon rikkautta elämääni jo nyt ja uskon sen tuovan sitä jatkossakin.
    Opintovapaa on aikuisen työntekijän huolettominta, anteliainta sekä onnellisinta aikaa!


Rahan arvo elämässäni on muuttunut. Stressaan vähemmän rahasta ja kuluttamisesta; suuntaan energiani mieluummin muihin, minulle merkityksellisimpiin asioihin.

 

Kuvat ovat ihanaiselta Maltan saarelta, toukokuulta 2018.

 

Sapattivuoteni maat:

  1. Malediivit
  2. Sri Lanka
  3. Indonesia
  4. Australia
  5. Brunei
  6. Filippiinit
  7. Kiina (Hongkong ja Macao)
  8. Myanmar
  9. Laos
  10. Taiwan
  11. Japani
  12. Yhdistyneet Arabiemiirikunnat
  13. Marokko
  14. Malta
  15. Romania
  16. Tanska

(Välilaskuja useissa muissa maissa, kuten Thaimaassa ja Malesiassa)

 

Lisää aiheesta:

Kommentit (2)

Merja O

Rahasta on aina hyvä puhua, siitä puhutaan meillä Suomessa ihan liian vähän, vaikka pitäisi. Erityisesti nuorille pitäisi syntyä käsitys ennen omille muuttoa, mihin raha riittää ja mikä on oikeesti tarpeellista elämässä. Nämä asiat opitaan toki monesti elämänkokemuksen kautta, mutta yli vuosikymmen pankkimaailmassa opetti, että monelle opit tulee kantapään kautta ja se on aina harmi!

Itse olen suunnitellut opintovapata jo varmaan 2010 vuodesta lähtien, mutta aina olen ajatellut etten uskalla, rahat ei riitä jne. onhan minulla lapsia, joista pitää huolehtia jne. No, sittenpä elämä tekikin tepposet ja terveys meni ja teen tällä hetkellä vain 50 % työaikaa ja valtion palveluksessa kun olen niin palkka ei päätä huimaa. Mutta yllättäen elämä onkin parempaa kuin koskaan ennen vaikka rahat riittää vain "pakollisiin". Ja haen nyt sitten vihdoin opiskelemaan, ens viikolla on valintakokeet, en tiedä miten rahat tulee tulevina vuosina riittämään, mutta ei sen niin väliä koska tiedän, että elämä kantaa!

Sori jos tuli vähän avautumisviesti, mutta rahasta ja sen riittävyydestä puhuminen on "lempiaiheeni".

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Ai, että. Kiitos paljon, että kävit kommentoimassa, Merja O.
Eikä tarvitse pahoitella mitään. Eikä ollut edes avautumisviesti, vaan tärkeä aihe. 

Olen pahoillani elämän tekemistä tepposista. Mutta sinulla on kyllä vahva asenne: elämä kantaa.
Hurjan paljon onnea valintakokeisiin ja onnellisuutta opiskelijaelämään. Loistavia päätöksiä sinulta!

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat