Paljon puupintoja katosta lattiaan. Ruskeaa, aitoa nahkaa. Tunnetun suunnittelijan sohvaryhmiä ja tuoleja. Luksuskahvikone.

Läppäreitä puupöydillä. Läppäreitä seisomatasoilla. Läppäreitä käyttäjineen säkkituoleissa ja puuportailla.

Kun kävin ensimmäisen kerran nahalaisessa yhteisötyötilassa, Okinawa Dialogissa, tupa oli täynnä. Silti isossa huoneessa oli väljän näköistä ja se hurmasi minut heti. Hymyilevät ihmiset, pelkistetty sisustus ja äärettömän nopea netti. Sellainen, että en ehdi edes sanoa moi, kun haluamani nettisivu latautuu tai kuvani pamahtaa sosiaaliseen mediaan.

Tänään olen työskennellyt samassa tilassa, kuten olen tehnyt jo parina päivänä aiemminkin, ja paikalla on ollut omistajan ja minun lisäksi kaksi muuta työskentelijää. Erittäin väljää ja mukavaa! Japanilainen minimalismi rauhoittaa kivasti ajatuksia, taustamusiikki rytmittää ja vihreä tee piristää sopivasti.

Opiskelemaanhan tänne tulin, enkä hengailemaan kivassa työtilassa. (Eipä vähän ja hymiö tähän!)

Mäkkärin ikkunaan tekemään töitä?

”Digital nomadina Okinawalla? Oletko ihan täysjärkinen?”

Tällaisiakin kommentteja olen kuullut, kun kerron paikallisille, että teen etäopintoja Japanin trooppiselta saarelta käsin.

Ja nyt 2,5 viikon jälkeen ymmärrän oikein hyvin, mitä näillä kommenteilla on tarkoitettu.

Vaikka Japani on innovaatioiden ja teknologian edelläkävijä, Okinawa ei ole valitettavasti seikkailevan läppärityöläisen ihannesaari. Se näkyy muissa blogeissa ja ammattilaisnomadien listauksissa: zero points to Okinawa!

No, minulle tämä saari on paratiisi. Etätyöläisen maanpäällinen taivas. Siitäkin huolimatta, että asuntojutut eivät menneet putkeen. Ja etähommat ovat ensimmäistä kertaa vaatineet paikallisen nettiliittymän ostamisen. Mutta nämä ovat pieniä juttuja, kun kaikki muu on rullannut niin loistavasti!

Olen kysellyt kivoista työskentelypaikoista paikallisissa Facebook-ryhmissä. Nolla vihjettä! Olen nähnyt Okinawan Mäkkäreiden ja Subwayn ikkunoista, että sisällä istuu paljon länsimaalaisia läppäreineen. Mutta niihin minua ei saa kuin pakon edestä!

Ne muutamat paikalliset kivat kahvilat, jotka eivät kuulu mihinkään ketjuihin, ovat usein täynnä aamusta iltapäivään. Ne ovat pieniä, ja niissä on läppärikielto. Moni paikka menee kiinni myös neljältä tai viideltä; sellaiset kohteet ovat vähän hankalia, jos täytyy tehdä hommia Suomen aikataulujen mukaan.

”Tapahtumat täynnä 80-prosenttisesti”

Parhaat asiat ja ihmiset tulevat elämääni sattumalta. Jos olet seurannut blogiani alusta saakka, olet saattanut lukea kohtaamisesta karkkimiehen ja taikamiehen kanssa. 

Sattumaa oli pelissä myös, kun kävelin Nahan kaduilla yksi myöhäinen ilta ja törmäsin ensin hymyilevään japanilaismieheen ja sitten kivannäköiseen paikkaan. Okinawa Dialogiin. Yhteisölliseen työtilaan.

Siellä oli alkamassa sumopainistudio, ja paikalla oli paljon porukkaa. Useita kymmeniä ihmisiä.

Okinawa Dialogin toimitusjohtaja Yousuke Mizusawa, 30, esitteli paikkaansa. Olin myyty ensimmäisellä kerralla.

Yousuke avasi Okinawa Dialogin vuoden 2017 lokakuussa. Puolessa vuodessa se on saavuttanut suuren suosion. Dialogin puulattioilla järjestetään myös joogatunteja, valokuvauskursseja sekä muun muassa paikallisia kulttuuritapahtumia.

– Tapahtumailtoina ja loma-aikoina täällä on paljon ihmisiä tekemässä töitä. Tavallisena päivänä toimistossa käy viisi–kymmenen työntekijää, Yousuke kertoo.

”Tavallisena päivänä toimistossa käy viisi–kymmenen työntekijää.”

– Okinawa Dialog tekee yhteistyötä paikallisten yritysten ja organisaatioiden kanssa, ja meillä tapahtumakalenteri on suunniteltu jo 80-prosenttisesti täyteen.

Coworking-tilan pyörittäminen sopii Yousuken omaan kalenteriin hyvin. Toimitusjohtajan töiden lisäksi hän työskentelee freelancekirjoittajana. Usein hän tekee töitään Dialogin aulassa, josta on näkymä vilkkaalle kadulle. Toisinaan rentoutuu säkkituolissa, tai valmistaa maitokahvin asiakkaalle ja tarjoilee samalla keksejä.

– Toivon, että ihmiset voivat nauttia täällä luovasta tekemisestä ja uusista virikkeistä, monipuolisesta kulttuuritarjonnasta ja ristiin vaikuttamisen hyödyistä. Tämä tila toimii toistaiseksi tammikuuhun 2019 saakka, mutta suunnittelen avaavani uusia työpisteitä, muun muassa saman rakennuksen ylempiin kerroksiin.

 

Vaaterekissä on paikallisten suunnittelijoiden vaatteita. Okinawa Dialogissa järjestetään muun muassa myyjäisiä ja ryhmäliikuntaa.
Vaaterekissä on paikallisten suunnittelijoiden vaatteita. Okinawa Dialogissa järjestetään muun muassa myyjäisiä ja ryhmäliikuntaa.

Yousuke Mizusawan suosikkipaikka iltaisin.
Yousuke Mizusawan suosikkipaikka iltaisin.

Haluaisitko keksin, Yousuke Mizusawa saattaa tulla kysymään asiakkailtaan.
Haluaisitko keksin, Yousuke Mizusawa saattaa tulla kysymään asiakkailtaan.

 

Halvat hinnat Baliin verrattuna

”Mihin sinä tarvitset yhteisöllistä työtilaa, koska teet henkilökohtaisia opintojasi?”

”Olet kertonut kirjoittavasi vain muutaman tunnin päivässä, joten miksi haluat vuokrata työtilan kokonaiseksi päiväksi?”

”Eikö seitsemän euroa päivässä ole suolainen hinta opiskelijalle?”

Ystäväni ovat udelleet minulta yhteisöllisestä työskentelytilasta, kun olen hehkuttanut heille löytöäni.

Ennen Okinawa Dialogia olen inspiroivimmat työtilat löytänyt meren ääreltä tai puistoista tai kivoista kahviloista. Nyt toimisto, jossa vallitsee puu–betoni–nahka-sisustus ja jossa työskentelee äärimmäisen ystävällisiä japanilaisia, on noussut ehdottomasti suosikkityötilakseni tällä opintovapaallani.

Olen niin innoissani, että en osaa valittaa hinnasta tai muustakaan. Okinawa Dialogiin voi tulla tunniksikin nörttäilemään noin 3,70 eurolla ja siihen saa kahvit kaupan päälle. Se on auki joka päivä.

Päivämaksulla eli reilulla seitsemällä eurolla voi siellä olla 11–20; tapahtumailtoina paikka on auki pidempään. Vertailun vuoksi: Kun kävin Balilla parissa coworking-tilassa tutustumassa, niissä oli täysin eri meininki. Päiväpassit maksavat reilusti yli 20 euroa. (Hintaan kuului kylläkin muun muassa uima-altaan rajaton käyttö, mutta altaat olivat usein täynnä alkoholia nauttivia, äänekkäitä länkkäreitä.)

Okinawa Dialogissa rakastan sitä tunnelmaa, kun ympärillä on fiksuja ihmisiä. Samanhenkisiä, mukavia tyyppejä, joiden kanssa voi kuitenkin jutella välillä hiljaa ja saada loistavia vinkkejä sekä näkökulmia. Lisäksi on niitä ergonomisia tuoleja ja seisomapisteitä. On supernopea netti ja vihreää teetä – kylmää ja kuumana.

On niin innostava ja luova fiilis koko ajan, että en malttaisi lähteä pois!

 

 

Paikallisista nettiliittymistä pari sanaa

Olen kiertänyt tällä opintovapaallani nyt Malediivit, Sri Lankan, Indonesian, Australian, Filippiinit, Brunein, Hongkongin, Taiwanin, Laosin ja Myanmarin.

Japani on ensimmäinen paikka, jossa olen taipunut nettiliittymän hankintaan. Aiemmilla Japanin-reissuillani olen pärjännyt ilman uutta liittymää. Mielestäni esimerkiksi Tokiossa ja Osakassa on niin hyvät julkiset wifiyhteydet, että niillä pärjää.

Yritän yleensä valita majapaikkani niin, että niissä olisi toimiva netti. Filippiinien unelmaranta ja Balin hiljaisuuden retriitti ovat olleet poikkeuksia.

Täällä it-kehityksen ihmemaassa majapaikan majapaikkojen sekä kahviloiden kiinteä nettiliittymä on osoittautunut erittäin hitaaksi. Siksi moni käyttää Japanissa, myös muilla saarilla, kannettavaa taskuwifiä. Minullakin oli täällä sellainen viisi päivää, ja se oli hurjan kätevä. Ei pelkästään työasioissa, vaan myös liikkuessa ulkona. Mutta se hinta: päivässä se maksaa 5–6 euroa. Pidemmällä sopimuksella hinta laskee, ja taskuwifin voi saada 3–4 eurolla / päivä.

Taskuwifin jälkeen hankin paikallisen data-sim-liittymän. Noin 24 eurolla sain neljä gigaa kahdeksaksi päiväksi. Normaalille turistille se riittäisi, mutta käytössäni se kesti korkeintaan neljä päivää. Videoiden ja kuvien lataaminen syö älyttömästi dataa. Mutta jatkuvasti puhelimessa toimiva yhteys on kyllä kätevä. Sillä saa äkkiä tietoon parhaat bussireitit ja naputtelee viestit ystäville. Se luo myös sellaisen lievästi kutkuttavan fiiliksen paikallisuudesta. Varsinkin kun jo seuraavalla kerralla osaa ostaa oikean sim-kortin kylmän viileästi.

En tarvitse tietenkään nettiä koko aikaa, kun teen opiskelujuttujani. Mutta kun teen muita projekteja, saattaa olla päiviä, että internet on pakollinen kahdeksan tunnin ajan. Niinä päivinä Okinawa Dialogin kaltainen työtila on oikea helmi!

Lisää Okinawasta

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (heinäkuu 2018).





Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat