Bukarestissa tuoksuu jotenkin jännältä. Mutta tutulta. Melkein jokaisessa kadunkulmassa se tuoksu tulee vastaan. Se leijaili jo lentokenttäbussissa.

Joku tuttavani saattaisi sanoa, että Bukarest ja sen asukkaat haisevat kuin lapsuudenkotini.

Valkosipuli. Se on tuttu tuoksu vanhempieni luona, ja se on tuttu tuoksu Bukarestissa. Täällä siihen yhdistyvät muun muassa ortodoksikirkkojen suitsukkeet, paikallisten vahvat hajuvedet, puistojen kukat sekä valitettavasti kaikenlaiset eritteet.

Romanialaiset käyttävät paljon valkosipulia, ja täällä on ok tuoksua valkosipulilta. Toisin kuin vaikkapa Japanissa, jossa kaikenlaiset hajut ja tuoksut ovat mietoja. Vaisuja kuin japanilaisetkin ensisilmäykseltä.

En voi sille mitään, että vertaan nyt helposti kaikkea Japaniin. Sen kaiken kauneuden jälkeen Bukarest tuntuu todelta harmaalta ja likaiselta. Jossain on pieniä väripilkkuja, mutta ei hirveästi.

Tämä tuntuu levottomalta ja ränsistyneeltä. Kuitenkin täällä on jotain sellaista romanttishenkistä pittoreskiä tunnelmaa, joka on viehättänyt heti alusta saakka. Jos vertailukohteenani ei olisi Japania, voisin sanoa, että Bukarest on jopa hurmaava kaupunki. Ja olisin voinut viihtyä täällä alkumatkasta pidempäänkin, mutta nyt olen täällä vähän ristiriitaisin fiiliksin. Kaksi päivää on oikein sopiva aika Bukarestille, vaikkakin ehkä hieman tiukahko; tämä sopii hyvin vaikkapa pitkän viikonlopun vierailukohteeksi, kun haluaa vaihtelua Euroopan peruskohteisiin.

Kun kaupungissa on kivoja kahviloita ja puistoja, olen helposti myyty. Vielä kun ympärillä olisi merenranta, niin rakastuisin. Bukarest on keskellä sisämaata, ja sen huomaa hyvin ilmastosta. Lämpötila on täällä pyörinyt sellaisessa 28–32 asteessa ja ilman tuulenvirettä se tekee olosta kuuman tunkkaisen.

Olen yllättynyt, kuinka hyvin Bukarestin kahviloissa on tarjolla erilaisia teelajeja. Olen päässyt nauttimaan aamuteenä japanilaista, kirkkaan vihreää senchaa, ja iltapäivällä kiotolaisesta matchajauheesta tehtyä lattea. Ja kaupungista löytyy niin paljon kivoja kahviloita. Espresson, lattekahvin tai pannun laadukasta vihreää teetä saa yleensä 1,50–2 eurolla. Myös olut maksaa vanhankaupungin turistipaikoissakin tuon verran. Matcha latteni oli viisi euroa, mikä Japanin jälkeen oli kyllä kova hinta. 
 

Läppärityöläisten uusi keskus?

Viihtyisiä kahviloita on puistoissa, kaduilla ja jopa piilossa teollisuushalleissa. Yleensä kesäpäivänä meno on parhaimmillaan niiden terasseilla. Katusoittajien ja koirien ympäröimänä. Monet kaupunkilaiset pitävät koiriaan vapaina täällä ja ne ovat tervetulleita useisiin kahviloihin.

Monessa kahvilassa on oma vehreä puutarhansa ja niistä mieleeni tulee helposti Berliini. Ei ole ihmekään, että Bukarestia kutsutaan joskus idän Berliiniksi. Välillä sitä kutsutaan arkkitehtuurinsa vuoksi myös idän Pariisiksi.

Hipsterikahviloiden lisäksi kaupungissa on ennennäkemätön joogabuumi. Joka päivä on tarjolla kymmeniä joogatunteja eri studioilla. Kasvis- ja terveysruokapaikkoja löytyy useita. Samoin yhteisöllisiä työtiloja, pieniä gallerioita sekä paikallisten suunnittelijoiden pikkuliikkeitä.

Jotkut bloggaajat ovat rankanneet Bukarestin uudeksi digital nomadien keskukseksi. Täällä on nopea wifi ja vielä suhteellisen halvat hinnat. Uuden kaksion voi ostaa jopa 43 000 eurolla. Hostellihuoneen saa reilulla kympillä, hotelliyönkin 25 eurolla vanhasta kaupungista.

Bukarestista löytyy kuitenkin se ”ei niin kiva” -puoli. Kerjäläisiä ja kulkukoiria näkyy joka paikassa. Etenkin heitä on kirkkojen ja luostareiden lähistöllä. Siellä, jossa turistit ja paikalliset käyvät ahkerasti. Niitä myös rakennettiin vielä ainakin pari vuotta sitten tänne Euroopan unionin köyhimpään maahan ahkerasti eli noin kymmenen uutta kirkkoa joka kuukausi.

Kaupungissa on ihanan vihreää, mutta puistot ovat vähän rähjäisessä kunnossa. Niissä myös näkyy paljon poliiseja sekä muita vartijoita. Sen sijaan kauneimmat ja parhaiten hoidetut puutarhat, jotka olen täällä nähnyt, ovat luostareiden ja kirkkojen pihoilla.

Katujen laatat ovat irrallaan ja olen kiertänyt kaivonkannet kaukaa täällä. Autoja on paljon ja niitä on parkkeerattu miten sattuu pitkin teitä; toisaalta se ei ole minun ongelmani, koska en aja täällä autoa ja olen tottunut vilkkaaseen liikenteeseen. Perusnähtävyydet näkee kävelemällä. Ja huh, olenkin vetänyt pari päivää täällä aamusta myöhään yöhön. Huomaan, että turnauskestävyyteni on kasvanut. Ja, myönnän, että käyn myös niin kierroksilla näistä viimeisistä reissupäivistäni, että haluan ottaa niistä kaiken irti.

Lentokenttäodotusten, bussimatkan ja muiden jonotusten perusteella voin sanoa, että romanialaiset ovat rynnijäkansaa. He puskevat lentokoneessa täysillä takaa ja mahdollisimman nopeasti ulos koneesta. He käyttävät kyynärpäätaktiikkaa bussissa ehtiäkseen ensin istumapaikoille. He kävelevät kaupoissa helposti ainakin minun ohitseni jonossa. He ovat äänekkäitä ja röyhkeitä. Varsinkin miehet, joihin olen törmännyt.

 

 

Turistihuijauksia kirkossa ja taksissa

Sitten tuosta Romanian palvelutasosta. Se on ehkä vieläkin passiivisempaa kuin Marokossa. Olen istunut bukarestilaisessa kahvilassa vartin ennen kuin olen saanut tarjoilijan huomion. Laskun tuomiseen lopussa on kestänyt toinen vartti. Vaihtorahat isketään pöytään välinpitämättömästi, melkein pamautetaan naamalle eikä vaatekaupassa kukaan katso silmiin. Rahasta puheen ollen, Bukarestissa voi maksaa kyllä erittäin monessa paikassa lähimaksulla ja jopa 70 euron ostos onnistui sillä.

Pöyristyttävin palvelukokemukseni oli kirkossa. Olin ostamassa pientä matkamuistoa ja kysyin sen hintaa. Nuori nainen kertoi sen hinnat euroina, vaikka Romanissa on oma valuutta, lei.

15 euroa, myyjä sanoi. Katselin tovin muita juttuja ja kun aloin maksaa, hämmästyin uutta summaa. Pieni esine olikin yhtäkkiä 50 euroa. Hän väitti kertoneensa, että summa on 5 ja 0. Eikä 1 ja 5. Kun sanoin, että en taidakaan sitten ostaa ikonia, hän sanoi, että saat sen puoleen hintaan eli 25 eurolla.

Uskomatonta kaupan tekoa ja vieläpä ortodoksikirkossa!

Mutta entäpä sitten ne Uber-kuljettajat? Kun otin menomatkalla lentokenttäbussin jälkeen taksin parille kilometrille, kuski väitti, ettei hänellä ollut vaihtorahaa. Kyyti maksoi kaksi euroa ja minulla oli vain yksi seteli, arvoltaan noin kymmenen euroa. Yritin kommunikoida englanniksi ja sanoa, että eikö hän voisi käydä vaihtamassa rahaa jossain, sillä hän tuntee paikat ja minä voin jäädä matkalaukkuni luo. Mutta ei, kuljettaja ei löytänyt paikkaa eikä hotellillanikaan ollut vaihtorahaa.

Kun varasin paluumatkan puolestaan hotelliltani lentokentälle, päätin maksaa Uber-maksuni luottokortilla. Puolen tunnin matka ja 18 kilometriä teki noin 15 euroa. Kun sain myöhemmin matkan jälkeen kuitin, siinä oli minulta veloitettu 50 euroa ja matka oli kestänyt sen mukaan tunnin. Ajoreitistä huomasin, että kuljettaja oli veloittanut minulta paluumatkankin.

Laitoin äkkiä Uberille palautetta molemmista tapauksista ja kerroin, että näin turistia on huijattu Bukarestissa vaatien rahojani takaisin ainakin paluumatkan ylimenevältä osalta. En tiedä, miten nuo olisi voinut välttää. Ensimmäisellä matkalla tietenkin minulla olisi pitänyt olla pienempää rahaa mukana, mutta enpä pankkiautomaatista saanut kovin pientä.

Mutta, voin lämpimästi suositella Bukarestia muuhun shoppailuun kuin kirkossa. Löysin mahtavan ison ostoskeskuksen, joka oli täynnä kauppoja. Olisin voinut viettää siellä koko päivän.

Moni paikallinen tuskailee, että viime vuosina hinnat ovat nousseet kovasti Romaniassa, mutta suurin osa tuotteista ja palveluista on vielä halvempia. Otsatukkani leikkaus maksoi viisi euroa ja sain koko leikkauksen kymmenellä eurolla. Tosin riuskatahtinen kampaaja otti muutaman sentin sijaan hiuksistani kuusi–seitsemän senttiä ja olin hetken hieman kiukkuinen, mutta olipa latvoissa kyllä paljon kuivaakin. Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, vaikkakin hidaskasvuinen tässä iässä.

Olen kierrellyt kauppojakin, ja täältä löytyy kaikki tutut vaatebrändit sekä monia sellaisiakin, joita Suomessa ei vielä ole.

Tämän hetken kurssilla esimerkiksi ketjuvaatteetkin, vaikkapa Zarasta, COSilta tai HMltä, tulevat halvemmaksi. Mutta niiden sijaan kannattaa katsella pienempiä liikkeitä, joissa on lahjakkaiden romanialaisten suunnittelemia tuotteita sekä muita sellaisia juttuja, joihin Suomessa ei törmää.

Pitäisiköhän hankkia kesäjuhliin vaikkapa strassikoristeltut sukkahousut?

 

 

4 x nopea tärppi

  1. Kirjakauppa Carturesti Carusel
    Kuusikerroksinen helmi vanhassa kaupungissa, yläkerrassa kirjasto ja bistro.




     

  2. Kahvila Camera din față
    Persoonallinen sisustus ja pitkä lista erilaisia kahvi- sekä teejuomia.


     

  3. Ravintola Aubergine
    Kasvisruokaan painottunut paikka seesteisellä kävelykadulla.


     

  4. Vanha kirkko
    Viehättävä Old Court Church on rakennettu vuonna 1554.




Suosittelen myös:

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat