Kummasti tähän Malediivien yli 30 asteen lämpöön tottuu. Parhaimpina (vai sittenkin pahimpina) päivinä lämpötila nousee yli 37 asteen.

Majatalon ilmastointi tuntui aluksi pyörivän todella hitaasti. Ensimmäisen yön pyörin hieman hikisenä.

Toisena yönä jouduin ottamaan jo koko vekottimen pois päältä yöunien ajaksi. Se surinakaan ei ole kovin kivaa, mutta ennen kaikkea se viileys oli jo liikaa. Ilmastointi näytti 25 astetta ja puhalsi suhteellisen hiljaa. Se on oikein kiva nukkumislämpötila täällä, vaikka Suomessa se saattaisi tuntua jo vähän liian lämpimältä.

Tietokoneelle tämä kuumuus on aivan liikaa. Ulkona koneeni useimmiten sammuu, ja se on opiskelujen kannalta ikävää. Olisi niin kiva kirjoitella koko ajan meren ääressä. Vain pilvisimpinä päivinä, jolloin sadekuuro ei ole vielä tullut tai se on ihan äskettäin raikastanut ilmaa, on kivaa istua merenrannassa kirjoittamassa kunnon flowssa, kun läppärikin jaksaa. Kuten tällä hetkellä (muun muassa postauksen pääkuvan tunnelmia). Joten ajattelin kertoa hieman minun opinnoistanikin. Kun niistäkin kysellään, että miten se opiskelu sitten oikeasti sujuu siellä paratiisisaarella. 

Ovet auki, että opiskelija näkee meren! 

Välillä viihdyn majapaikassani, jos ympärillä ei pyöri hirveästi perheen tai muiden vieraiden lapsia. Onneksi majataloni Royal Pearl Innin ovesta on suora, rauhoittava merinäkymä, jos ovea pitää auki. Pienen pöytätuulettimen kanssa kone kestää majatalon sisäpihan kuumuutta hetken pidempään, mutta ei kyllä tuntia enempää – joten olen joutunut etsimään nyt muutamia kahviloitakin, joissa voin tehdä opintojani. Ja niissä on kyllä todella hyvät wifit. Eikä sitä nettiyhteyttä aina tarvitse; myös joissakin hotelleissa on kivat opiskelunäkymät kattoterasseilta, joten olen hyödyntänyt ennen kaikkea niiden kauniita maisemia, vaikka netti ei toimisikaan.

Olen ottanut käyttööni pitkästä aikaa myös perinteisen kynän ja vihkosen, johon kirjoittelen tarinoita.

Olen ottanut käyttööni pitkästä aikaa myös perinteisen kynän ja vihkosen.

Mikä onkaan inspiroivampaa kuin loikoilla hiljaisella rannalla ja kirjoittaa ajatuksiaan paperille. Vieläpä, kun muutamat tehtävät oikein huutavat kauniita maisemia, joita pitää kuvailla kirjoituksissaan. Nyt hyödynnän kyllä nämä Malediivien turkoosinsiniset maisemat jokaiseen tekstiini. Välillä myös uniini; tuntuu kuin opinnot ja lämpö olisi sellainen superunettava yhdistelmä, joten joskus saatankin torkahtaa kynä kädessä riippukeinuun.

Nam! Riittäisikö opiskelijalle välipalaa tästä saaliista?

Tällainen yksinäinen kirjoittaja on melkoinen ihmismagneetti. Paikalliset tulevat rohkeasti juttelemaan, erityisesti naiset, ja utelevat enimmäkseen, että mitä teen tavallisella saarella. Ja siitä se tarinointi yleensä lähtee; suurin osa puhuu hyvin englantia.

Länsimaalaisia turisteja täällä Maafushin saarella tuntuu nyt olevan vain joitain kymmeniä. Kulkukoiria tai -kissoja en ole vielä nähnyt, sillä niitä ei ole. Joskus joku papukaija saattaa tulla kahvilassa tuijottamaan naapuripöytään. Tavarankaupustelijoita tai muita palveluntarjoajia ei näy.

Saan olla aika lailla omissa oloissani, jos haluan, ja kirjoittaa kaikessa rauhassa. Tälläkin hetkellä edessäni joku meloo ja kalastajat pilkkovat saalistaan, mutta muuten ranta on tyhjä.

Stingray-kahvilan puhuva papukaija tuli sanomaan moi!

Etäopiskelijan elämä ei siis ole Malediiveilla pelkkää oloa, jossa loikoillaan riippukeinussa tai rannalla läppäri sylissä. Samalla tavalla takapuoli puutuu välillä penkillä kuin olisi kotonakin ja jonkun sähköisen kirjan tai artikkelin etsiminen tuskastuttaa myös täällä.

Yritin etukäteen Suomessa etsiä mahdollisimman monen kurssikirjallisuuden lähteen ja skannailla niitä itselleni, jos niitä ei löytynyt netistä. Mutta vastaan tulee jatkuvasti uusia lähteitä, joita tarvitsee tai haluaisi lukea vaikkapa omaksi ilokseen. Opiskeluintoni tuntuu kasvavan koko ajan ja koukutun yhä enemmän etsimään uutta tietoa opiskeluihini liittyvistä asioista. Onneksi kirjoittamisen perusopintojen kaikista kursseista ja niiden tehtävistä on selkeät ohjeet eikä niiden kanssa tarvitse taistella. Opiskelutehtävät voi palauttaa kätevästi sähköiselle keskustelualueelle, tenttejä tehdä verkossa ja opiskelijatovereiden kanssa pääsee keskustelemaan eri foorumeilla.

Sitten kun tuntee liikaa istuneensa, voi siirtyä hetkeksi vaikka kävelylle saaren ympäri. Pieni jaloittelu tai vartin meressä lilluminen tekee hyvää aivoille ja ajatuksille. Turkoosin valtameren kohina, ulkoilma ja ääretön rauhallisuus ovat myös asioita, joita arvostan näissä etäluokkahuoneissani. Ei ole myöskään aikatauluja; voi opiskella itselleen sopivissa pätkissä ja tehdä spontaanisti asioita, joita haluaa pikkusaarella touhuta. Toisaalta täällä on viime päivät satanut paljon iltapäivisin, joten sisätiloissa on joutunut kuitenkin viettämään aikaa. Muuten elämä keskittyy noille rannoille. 

Arena-hotellin varjon alla viihtyy ainakin hetken. 

Samalla olen asettanut itselleni jotain rajoja. Esimerkiksi tällä hetkellä kuusi tuntia on minulle maksimi, jonka haluan viettää läppärin tai kännykän kanssa vuorokaudessa. Muuten alkaa tuntua jo liikaa työpäiviltä, jos kuluttaa liikaa takapuolta ja aivoja opiskelutehtävien ääressä. Elämää on muuallakin kuin netissä ja somessa; harva paikallinen näkyy koskaan räpläävänsä kännykkää, vaikka saarella on älyttömän nopeat nettiyhteydet ja useimmilla näkyy olevan älypuhelin, jolla ainakin selfieitä räpsitään innokkaasti.

Ja siitä opiskelusta vielä, että onhan sitä oppinut jotenkin tehokkaammaksikin opiskelijaksi kuin ennen. Lukutehtävistä osaa poimia paremmin pääasiat ja tekstejä on myös helpompi tuottaa, kun takana on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista teksteistä ja asettaa itselle sopivan tuntimäärän. Eikä jää myöskään haahuilemaan nettiin (kun sellaista ei aina ole edes tarjolla) tai sosiaaliseen mediaan, vaan päräyttää suoraan tehtäviin.

Riippukeinunäkymä, kun katseen nostaa ylös!
Triton Beach Hotel & Spa -rakennuksen terassilla voisi olla pidempäänkin, jos kone kestäisi sen!

Eli onhan tässä etäopiskelijan vapaudessa ihan oma tunnelmansa.

Ainakin nyt (vielä) ensimmäisinä viikkoina sellainen sopivan rento, innostava ja riemukas! Onneksi keksin tämän täydellisen konseptin. Kaikkiaan aikuiskoulutustuki, opintovapaa, etäopiskelu ja budjettimatkailu yhdessä ovat sellainen innovaatio, että sitä voisi markkinoida laajemminkin.

Onneksi keksin täydellisen konseptin. Etäopiskelu ja matkailu yhdessä ovat sellainen innovaatio, että sitä voisi markkinoida laajemminkin.

Kommentit (4)

Mari

Tsemppiä ihanan turkoosiin ja lämpimään opiskelijaelämään! Vähemmän vilu kuin Elohuvin jonossa muinoin... 😄 Jaathan hei sun kurssitekstejä luettavaksi. Kuulostaa kiinnostavalta!

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Hei Mari ja kiitos tsempeistä! 
Opiskeluelämä on kyllä älyttömän huisia täällä, ja ehkä uskallan joskus niitä kurssitekstejäkin julkaista. Täältä tosin puuttuvat ne parhaimmat eli kaikki Elohuviin(kin) jonottaneet ystäväni, mutta onneksi yhteydet toimivat.
Kiva, kun olet löytänyt blogini! :-)

Vierailija

Näyttääpä mahtavalta! Tuli mieleen ihan oma opiskelijavaihto Vietnamissa, jossa hauskana tarinana, että tietokoneella pelaaminen oli kielletty kampuksella. Tsemppiä!

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Kiitos!
Kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo Vietnamin-vaihtosi. Hauskoja tarinoita sieltä varmasti riittää pelikiellon lisäksikin. :-)

Vierailija kirjoitti:
Näyttääpä mahtavalta! Tuli mieleen ihan oma opiskelijavaihto Vietnamissa, jossa hauskana tarinana, että tietokoneella pelaaminen oli kielletty kampuksella. Tsemppiä!

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat