Varoitus alkuun: tämä on Adventuristan ärsytyslista. Ensimmäinen sellainen.

Olen ollut nyt pian kaksi kuukautta putkeen Balilla. 57 päivää.  Ja kun lasken yhteen edellisten kertojen vierailuni, Bali-päiviäni on kertynyt yli sata. Siinä ajassa ehtii nähdä kaikenlaista.

Viisumini kattaa tällä erää 60 Bali-päivää. Muutaman päivän päästä lähden siis käymään Australian Perthissä. Ja huomasin tällä viikolla, että nyt on täysin oikea aika käydä pistäytymässä muualla.

Pyykit eivät kuivu välttämättä kolmessa päivässä.

Olen kyllä innoissani, koska pääsen pian ensimmäistä kertaa Australiaan. Voisin jäädä myös vielä Balille, mutta ehkä on parempi ottaa taukoa – ainakin näistä asioista, jotka ärsyttävät tällä hetkellä:

  1. Sadekausi. Vettä on tullut pian kaksi viikkoa täysillä.
  2. Viime päivinä vettä on tullut kaatamalla pahimmillaan kahdeksan tuntia putkeen. Sateen aikana ja monta tuntia sen jälkeen Ubudin kaduilla liikkuminen on selviytymistaistelua. Käveleminen tuo mieleen videopelit, joissa pitää ylittää vesiesteitä, arvioida niiden syvyys, jos joutuu kahlaamaan sekä hipsuttelemaan varovasti liukkailla laattakaduilla. Lisäksi vesi kastelee joka paikan läpimäräksi ja toisinaan tuntuu, että vettä löytyy korvistakin. Kotipihalla on vielä viimeinen rasti: polviin asti ulottuva vesikuja. Semmoinen sukellus on Balin sadekausi kuivalla maalla!
  3. Pyykit ja pyyhe eivät kuivu edes kolmessa päivässä.
  4. Vaatteet ovat koko ajan hieman kosteita.
  5. Vaatteisiin ja jalkineisiin alkaa tarttua sellainen ällöttävän tunkkainen kosteuden haju.
  6. Monissa taloissa tulee jo vettä katon läpi ja sitä on jatkunut vuosia, sillä paikallinen rakennuskulttuuri ei ole tunnetusti kovin tehokasta eikä jälkiä korjailla helposti.
  7. Paikalliset mopoilijat ja autoilijat eivät paljon väistele jalankulkijoita. Ei aina edes vähäisillä suojateilläkään. Varsinkin sateella syvästäkin lätäköstä päästellään täysillä ohi ja roiskautetaan loskat kävelijän päälle.
  8. Sadekautta on helppo syyttää muun muassa silloin, kun tietoliikenne on hidasta. Internet pätkii monessa paikassa ja pankkikortilla maksaminen ei onnistu niissäkään paikoissa, joissa se joskus harvoin onnistuu. Yleensä korttimaksuihin lisätään vielä kolmen–viiden prosentin bonus. 
  9. Kaikki ei tietenkään ole sadekauden syytä. Ja olen tottunut siihen. Viimeksi tammikuussa, kun olin Ubudissa, satoi lähes joka päivä. Mutta sade ei silloin niin haitannut, kun kyseessä oli lyhyempi reissu. Nyt olen ollut liian pitkään jo Balilla yhteen menoon; saman tunnelman huomaan aina, kun olen liian pitkään putkeen Suomessakin. Balilla esimerkiksi, kun olen sopinut vaikkapa kampaajan, niin aika voi peruuntua ”koska sataa liikaa vettä eikä voinut tulla töihin”. Samaan aikaan olen kävellyt kaatosateessa pari kilometriä ja kastunut sekä joudun lähtemään kämpille ilman palvelua.
  10. Kun samassa kulmakioskissa eri myyjät pyytävät samasta tuotteesta eri hinnan. Joskus kookosvesi voi olla 0,80 euroa, joskus 1,50 euroa. Kyse ei ole länsimaalaiselle suuresta rahasta, mutta ehkä hinnat kannattaisi pitää sillä tasolla, että voisi pyytää yhtä ja samaa hintaa koko ajan.
  11. Kansainvälisestäkin kosmetiikkaketjusta olen ostanut shampoopulloja, joiden olen vasta kotona tajunnut olevan puoliksi tyhjiä. Olen jutellut muutaman yrittäjän kanssa ja he kertovat, että jotkut työntekijät varastavat shampoo- ja muista kosmetiikkaputeleista.
  12. Hyttysiä on älyttömästi, ja sisälläkin yhä enemmän, kuten liskoja sekä muita öttiäisiä.
  13. Japanilaisena matchana myydään kaikenlaisia virityksiä. Aito matchatee ei ole tunkkaisen väristä eikä kitkerän makuista.
  14. Joogakoulussa on törkeän kuuma. Tuulettimia ei pidetä päällä koskaan, ja hikeni valuu jo pelkästä paikallaan olosta.
  15. Jos balilainen unohtaa jotain, esimerkiksi kyydin hakemisen tai ravintolassa lautasten tuomisen, hän myös pyyhkii koko jutun mielestään ja saapuu harvoin paikalle enää myöhässä. Vahingon jälkeen balilainen häpeää näyttää kasvojaan.
  16. Välillä ärsyttää ihmiset, joiden mielestä yksinmatkustaminen on niin tylsää ja outoakin. Kyllä, minulla on ystäviä ja perhe Suomessa, mutta kaikki eivät pysty ottamaan lomiaan ja irtiottojaan samaan aikaan. Eikä yksinmatkustaminen ole minulle mikään ongelma; siksi yritän nopeasti unohtaa muiden ikävät mielipiteet sooloreissuista.
  17. Jouluun on aikaa enää kuukausi. Yleensä tässä vaiheessa olen fiilistellyt joululauluilla sekä nauttinut kaupungin jouluvaloista ja suunnitellut pikkujouluja, joululahjoja sekä kortteja. Olen ollut usein joulunaikaan reissussa, ja silti tavoittanut joulufiiliksen. Nyt se on vielä kadoksissa – toivottavasti jossain matkalla, pikkujoulujen kanssa. 

Olen yrittänyt pitää tämän blogin postaukset mahdollisimman positiivisena. Mutta olen huomannut joidenkin teidän lukijoiden palautteistanne, että myös paratiisisaaren epäkohdat kiinnostavat. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta ja kookoksen juontia, vaan täällä opiskellaan ja eletään paikallisessa arjessa, jonka jotkut alueet ovat jopa mutkikkaampia kuin Suomessa.

Kun katson listaani, melkein naurattaa. Se on todella mitättömien asioiden ärsytyslista.

Ja loppujen lopuksi, kun katson listaani, se on vielä todella pieni ärsytyslista ja ihan melkein naurattaa. Oikeasti se on mitättömien asioiden lista, ja sisältö kertoo paljon tästä hetkestä. Että olen oikeasti todella kiitollinen ja onnellinen tästä ajasta Balilla ja opintovapaallani. Hiljaisuuden retriitissä kannustettiin myös negatiivisten asioiden jakamista, jotta ne voi helpommin ja nopeammin unohtaa. Joten siksi kirjoitin tämän postauksen – mutta aion pystytellä tulevissa postauksissani kuitenkin pääosin kivojen asioiden kertomisessa.

Olen huippukiitollinen tällä hetkellä siitä, että sade on vettä – eikä lunta. Ja että kadulla ei ole liukasta jäätä eikä päälle tarvitse pukea kymmentä vaatetta. Hintataso on oikeasti halpa ja balilaiset ovat superystävällisiä ihmisiä. Kun ei sada, pyykit kuivuvat parissa tunnissa. Ehdin nauttia matchastani sekä joogata – ja hei, hiki virtaa! Joulustressi pysyy poissa ja rahat säästyvät, kun en aio lähettää täältä lahjoja enkä joulukortteja. Ärsytyslistan vastapainoksi voisin kirjoittaa myös kiitollisuuslistan asioista, joista huomaa, että olen saanut viettää aikaa Balilla. 

Nyt lähden piristämään itseäni sadepäivänä erääseen mielenkiintoiseen työpajaan.
Siitä kerron lisää todennäköisesti myöhemmin!

Kommentit (1)

J

Mulle tuli blogisi myötä ikävä Balille! Oon käynyt Balilla kahdesti ja paljon muualla en oo käynytkään :D Lähin ihan ummikkona ulkomaille, kun mun ensimmäinen ulkomaanmatka (Tallinnan risteilyä lukuunottamatta) suuntautui Balille. Hienosti pärjäsin, Bali on kyllä helppo paikka matkustaa. Oltiin alkuvuodesta 2kk Indonesiassa. Olikohan se maaliskuussa, kun oltiin Gileillä ja satoi melkein viikon putkeen. Se harmitti ihan älyttömästi, koska saarella ei sateessa kauheesti tekemistä ollut. Sähköt pätki, netti pätki. Sitten ajateltiin, että aika vähällä loppujen lopuksi selvittiin. Matkustettiin kuitenkin sadekaudella.

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat