Shibakahvila. Fukuokassa.

Siitä lähtien kun olen sisäistänyt uutisen shibakahvilasta, olen halunnut vierailla siellä.

Itse asiassa, olen pari kertaa törmännyt ulkoileviin shiboihin kielikouluni lähellä. Mutta olen ajatellut, että koiralauma kuuluu jollekin shibafanille.

Sitten näin Parco-tavaratalossa mainoksen mame shiba -kahvilasta, ja osasin yhdistää nämä kaksi asiaa:

shibalauma on ulkoilemassa tuosta kahvilasta.

 

 

Japani tunnetaan erilaisista teemakahviloistaan, joita ovat myös erilaiset eläinkahvilat. Täältä löytyy muun muassa minisiili-, kissa-, koira-, kani- ja pöllökahviloita.

Olen käynyt aiemmin muissa maissa niin koira- kuin kissakahvilassa, mutta näiden lyhyiden vierailujen jälkeen olen vältellyt paikkoja monestakin syystä.

Eläimet ovat olleet stressaantuneen oloisia noissa kahviloissa.

On vaikea myöskään tietää, onko ne asianmukaisesti rokotettuja ja mistä ne ovat ylipäätään hankittu.

Ja mitä eläimille tapahtuu kahvilan ollessa kiinni?

 

 

Mutta kysymyksistä huolimatta: nyt joulun aikaan shibaikäväni kasvoi niin suureksi, että halusin käydä katsomassa paikallisen mame shiba -kahvilan koiria.

Maksoin puolesta tunnista reilun seitsemän euron (880 jeniä) pääsymaksun. Sillä sai automaatista yhden juoman ja puoli tuntia kahvila-aikaa.

Ensimmäisen kippurahännät olivat vastaanottamassa vieraita portilla. Toiset leikkivät keskenään tai makoilivat huoneessa.

Minut kutsuttiin hetkeksi television ääreen, jossa kerrottiin englannin kielellä ohjeita, kuten:

  • Korut ja pienet esineet pitää jättää hyllyyn
  • Koiria ei saa jahdata
  • Koirien vessanurkkauksen edessä ei saa hengailla
  • Koiria ei saa nostaa syliin; mutta jos ne kiipeävät itse syliin, niitä saa pidellä sylissä

Oletko jo Adventuristan fani Facebookissa? Kurkkaa sivuilleni täällä

 

Mame shiba on miniversio shiba inu -rodusta. Mame tarkoittaa suomeksi papua ja toisinaan näitä koiria kutsutaan minishiboiksikin.

Kahvilassa on 15 koiraa. Vierailuni aikana siellä oli yhdeksän kippurahäntää.

Kukaan henkilökunnasta ei puhunut englantia, joten en voinut kysyä lisää näistä koirista. Missä ovat muut koirat? Ulkoilemassa? Vai muuten jäähyllä?

Enkä myöskään olisi välttämättä ehtinyt jutella; sen verran nopeasti vierailuaika meni koirien kanssa. 

Paikalla oli korealaisia ja kiinalaisia turisteja, joiden kanssa ihastelimme yhdessä pieniä tassuja. 

Japanilaisissa eläinkahviloissa käy myös paikallisia vieraita, sillä lemmikkien pitäminen pienissä japanilaisasunnoissa on vaikeaa ja eläimet maksavat paljon. Japanilaiset tekevät myös älyttömästi töitä.

Joten lemmikkien paijaaminen kahvilassa on usein helpompaa kuin oman hankkiminen.

Lemmikkikahvilat saattavat olla myös tärkeitä paikkoja heille, jotka ovat menettäneet lemmikkinsä ja tekevät yhä surutyötä. 

Kahviloissa koirilla voi olla myös miellyttävämpi elämä kuin vaikkapa lemmikkikaupan pienessä häkissä. Kenties. Näin ainakin arvelen.

Olen nähnyt niin monia, myytävänä olevia shiboja eläinkaupan ikkunoissa täällä Japanissa, ja se näky on todella surullinen.

 

 

Fukuokan mame shiba -kahvilan koirat ovat pääsääntöisesti sosiaalisia ja hyvin pidetyn oloisia.

Nuorimmat niistä saattavat toisinaan olla todella äänekkäitä ja villejä.

Ne kävivät näykkimässä ja yrittivät tehdä pesää asiakkaiden syliin. Niiden hampaat olivat tosi terävät, ja joidenkin kynnet ehkä liian pitkät.

Istuimme kahvilan lattialla, matalien pöytien ääressä. Osa koirista nojaili pöydille ja osa hengaili takana olevilla korkeammilla pöydillä.

Jotkut yrittivät lepäillä omissa nurkissaan, mutta aina toinen karvakaveri meni herättämään nukkuvan.

Muutamat asiakkaat toivat omia joulukoristeita, kuten joulupäähineitä, ja pukivat niitä koirille.

Henkilökunta puki myös muutamalle koiralle villapuvun.

Erittäin kiinnostuneita koirat olivat henkilökunnan nameista. Ne tekivät monenlaisia temppuja saadakseen herkkuja. 

Yksi nousi takajaloilleen, toinen hyppi naisen jalan yli, kolmas tarjosi tassua… Muutama ei reagoinut makupaloihin lainkaan.

Korvansakin osa niistä laittoi tuttuun tapaan luimuksi, kun ne huomasivat kameran, ja katsoivat aina toiseen suuntaan.

Puolen tunnin vierailu meni liian nopeasti. Koirien kuvaaminenkin tuossa ajassa oli haastavaa. Ne liikkuivat niin nopeasti. Lisäksi niitä vaan oli niin kiva rapsutella, ja silloin kameran unohtaa helposti.

Lopuksi ihailin kahvilan ulkopuolella olevan shibatavarakaupan valikoimaa. Ehkä täällä voisi vierailla uudestaan keväällä ja ostella tuliaisia. 

Kokonaisuudessaan tämän shibakahvilan arki kyllä näytti kivalta. Jopa niin mukavalta, että voisin jopa työskennellä tällaisessa paikassa.

Ainakin tämän vierailun perusteella mame shiba -kahvila saattaisi olla unelmatyöpaikkani. <3

Ottaisivatkohan he vapaaehtoisia töihin tähän kahvilaan?

 

 

 

Lisää shibajuttuja:

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Uudessa-Seelannissa (tammikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram