Missä on Filippiinien, kenties Aasian ja koko maailman paras ranta? Sellaisen kun on löytänyt, siitä ei kannattaisi ehkä huudella. Jos haluaa pitää paratiisirannan salaisuutena. Mutta en ehkä nyt pysty pidättelemään salaisuuttani pidempään.

Paikallisten uimarannat Malediivien Maafushilla olivat alkureissuni (syyskuu 2017) helmi. Vaikka Malediivien paikallissaarella on myös Bikini beachiksi nimetty yleinen ranta, parhaat uimapaikat löytyvät vähän suojaisimmista paikoista – jonne turistit eivät ole vielä saapuneet.

Vaikka Malediivien valkoista hiekkaa ja turkoosia merta ei ole vielä voittanut mikään ranta, Filippiineiltä löytyy kova haastaja. Kenties voittaja loppupeleissä, kun otetaan kaikki tekijät huomioon; sillä valkoisimmallakaan hiekalla ei yksin saada parhaan rannan titteliä.

Loistavaan rantaelämykseen tarvitaan muutakin. Hieno hiekka, vesi, maisemat, palvelut, ihmiset. Ne kaikki löytyvät Palawanin saaren kaksoisrannalta El Nidosta.

Moni Palawanin-reissaaja jää El Nidoon ja tekee sieltä saarihyppelyitä uskomattoman kauniille rannoille. Isoissa turistilaumoissa ja ruuhkaisissa veneissä. Mutta tiivistä saarihyppelyäkin parempi fiilis on se, kun edessäsi on monta päivää ikioma ranta.

Valitsin suoraan vähemmän ruuhkaisen reitin, ja otin El Nidosta noin 45 minuutin kuljetuksen vieläkin vähän etäämmäksi. Unelmien kaksoisrannalle.

Täällä hiekka on pehmeää ja vaaleaa, mutta täysin valkoista se ei ole. Urbaanin legendan mukaan valkoiset hiekat on raahattu Boracaylle, jossa julkkikset ja rikkaat lomailevat mielellään. Mutta Boracay kannattaa unohtaa! Palawan on valittu sekä 2016 että 2017 vuoden saareksi. Palawan on uusi Boracay – ja parempikin! Esimerkiksi CNN:n mukaan Filippiinien parhaat rannat sijaitsevat El Nidossa, eikä Boracayssa.

Aluksi epäilen: osaanko edes olla näin hiljaisella rannalla? 

Monena aamuna minulla on ollut käytössäni täysin ikioma ranta. Pieni sopukka kahden suositun rannan, Calitangin ja Nacpanin, välissä. Siellä saatan joogata rauhassa ja kävellä tyynessä meressä pitkälle – ilman että tarvitsee varoa suuremmin roskia, liian kovia aaltoja tai piikikkäitä mereneläviä. Ranta on supersiisti ja sitä pitkin on helppo kävellä. Tallusteltavaa riittää pidemmillekin aamulenkeille, sillä koko ranta on neljä kilometriä pitkä. Kukaan ei yritäkään kaupata mitään.

Calitang ja Nacpan muodostavat kuin x-kirjaimen mallisen rantakokonaisuuden. Paikalliset kuvaavat rantoja kahdeksi vastakkaiseksi banaaniksi. Nacpanin puolella on enemmän palveluita ja lempeitä aaltoja, ja siellä näkee päivittäin joitain kymmeniä turisteja. Kun taas Calitang on rauhallisempi monella tapaa. Siellä on vain muutama majoituspalvelu ja paikallisten kalastajien bisnestä. Kanootti- ja veneretkille pääsee molemmilta rannoilta.  

Isot joukot eivät helposti eksy Calitang–Nacpanille, mutta sana unelmarannasta leviää nopeasti. Viiden päivän aikana tapasin samassa majapaikassa kahdeksan eri suomalaista, mikä on suomalaisennätys tälle reissulleni.

Jotkut käyvät Calitang–Nacpanilla päiväseltään, toiset ovat muutaman yön. Jotkut jopa kuukauden.

Calitangilla majataloa pyörittävä ruotsalais-filippiiniläinen pari eli Mattias ja Ditas Olsson kertovat, että hekin tulivat pari vuotta sitten lomalle unelmarannalle ja jäivät sille tielle. Etelä-Ruotsi sai jäädä toistaiseksi ja eläkesäästöille tuli muuta käyttöä, sillä he ostivat vanhan majapaikan rannalta. He ovat remontoineet sitä, hankkineet viisi työntekijää sekä avanneet muun muassa ravintolan. He ajavat kaksi lastaan joka päivä kouluun El Nidon keskustaan ja takaisin sekä järjestävät turisteille muun muassa saarihyppelyitä.

Kaksoisrantojen ympäriltä löytyvät myös paikallisten koulu, kirkko ja joitakin ravintoloita. Ruokapaikkoja on yhteensä kymmenkunta, samoin kioskeja. Raikastava kookosjuoma irtoaa halvimmillaan 0,50 eurolla. Kasviscurry kolmella eurolla.

Eläinystäviäkin saa helposti: paikallisten possut, lehmät ja kukot saavat liikkua melko vapaasti. Vahtikoiriakin on muutama, mutta ne ovat erittäin kilttejä.

Merinäkymä on täynnä viehättäviä pieniä saaria. Niiden välissä kalastajat kulkevat veneillään ja poimivat parhaat saaliit. Samanlaisia veneruuhkia ei näy kuten El Nidon saarikierroksilla. Iltahämärässä veneiden luona täällä haisee luonnollisesti kala – ja maali sekä pesuaineet, kun kalastajat huoltavat kulkupelejään.

Paikallisten kanssa on kiva keskustella monista eri asioista: jokainen puhuu hyvää englantia. Ihan yhtä sosiaalisia he eivät ole kuin vaikkapa balilaiset, mutta innokkaana he tulevat jututtamaan turistia, mikäli heille antaa sen mahdollisuuden. Lapsetkin osaavat englantia ja he heittävät mielellään high fiven ulkomaalaisen kanssa tai pyytävät mukaan koripallopeliin.

Viimeistään hämärän rajamailla majapaikoista ja paikallisten kodeista alkaa kuulua älytön möykkä, kun töistä palaavat paikalliset virittävät karaokelaitteitaan. Välillä tuntuu siltä, että kaikki filippiiniläiset rakastavat karaoken laulamista. Joissakin turistikohteissa karaoken laulaminen jatkuu myöhälle yöhön. Kuulin, että jopa jumalanpalveluksissakin filippiiniläiset laulavat välillä karaokea.

Illan karaokevaiheessa taivaan väri on ehtinyt vaihtua kirkkaan sinisestä lämpimän oranssiksi. Auringonlaskun jälkeen väri on hetken hempeän sininen tai violetti. Ikään kuin taivaanrannan maalari ei osaisi päättää oikeaa sävyä. Mikä on hyvä, sillä jokaisena iltana taivas näyttää niin erilaiselta.

Pimeydessä kuu keikkuu kyljellään tai mollottaa täytenä luoden kauniin valon merelle. Karaokebileiden jälkeen joka puolella on niin hiljaista, että korkeintaan kuulen meren aallot. Välillä nekin hiljenevät Calitang-rannalla. On täysin tyyntä ja hiljaista. Niin rauhallista ja rentouttavaa, että kaikki muut asiat unohtuvat täysin. Wifikään ei toimi, joten sosiaalinen media ei syö aikaa Filippiinien unelmarannalla.

Kuusi päivää hurahtaa nopeasti täällä. Voisin vielä jäädä viettämään täydellisen rentoa elämää kaksoisrannalle, jota monet kansainväliset mediat ja bloggaajat ovat hehkuttaneet jopa maailman parhaaksi.

Katso videoni maailman parhaasta rannasta

Jos et näe yllä videotani, katso se Youtube-kanavallani

 

4 nopeaa x Calitang–Nacpan

  1. Milloin?
    Paras aika on matkustaa marras–joulukuusta maaliskuuhun.
  2. Miten?
    El Nidosta pääsee Nacpaniin joko tricyclellä (alk. 18 euroa / suunta), moottoripyörällä (päivävuokra alk. 8 euroa) tai pakettiautolla (alk. 6 euroa / suunta). Tie on etenkin sadekaudella mutainen ja vaikeasti kuljettava, joten pakettiautokuljetus on varmin (ja tasaisin) kyyti paikalle. El Nidosta matka kestää noin 40–60 minuuttia autolla.
  3. Missä?
    Kannattaa varata huone etukäteen vain yhdeksi–kahdeksi yöksi. Parhaat hinnat saa, kun käy katsomassa itse majoituksia paikan päällä.
    Hinnat alkaen 15 euroa / yö. Monissa majoituksissa on vaatimaton tuuletin ja todella heikko wifi, joka toimii korkeintaan illalla.
    Pitkätkin sähkökatkokset ovat mahdollisia.
  4. Mitä?
    Tarjolla on muun muassa kanootti- ja veneajeluita, saari- ja kalastuskierroksia, snorklaamista, hierontapalveluita, karaokea, ravintoloita ja pieniä kioskeja.
     

 

    Kommentit (0)

    Seuraa 

    Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
    Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
    Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

    Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
    Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

    Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

    Hae blogista

    Blogiarkisto

    2018
    Toukokuu
    Huhtikuu
    Maaliskuu
    2017
    Joulukuu
    Marraskuu
    Lokakuu

    Kategoriat