”Uskaltaako sinne Balille tulla?” ”Onko se turvallinen paikka?”

Näitä viestejä on tippunut syksyn aikana aina silloin tällöin meiliini, kun tuttavat kyselevät tilannetta ja miettivät Balin-matkaa.

Eilen keskiviikkona Suomen suurlähetystö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan tulivuori ei tällä hetkellä vaikuta lomailuun. Agung-tulivuori on kuitenkin statukseltaan aktiivinen ja sen ympärillä on 8–10 kilometrin vaaravyöhyke.

Tulivuoren elämään minulla ei ole vaikutusta enkä osaa valitettavasti ennustaa sen tilannetta, mutta pystyn kyllä muuten kertomaan, että onko Bali turvallinen vaikkapa länsimaalaisen naisen näkökulmasta.

”Koska tiedät ilmeisesti Balista aivan kaiken, niin mikä fiilis sulla on sen turvallisuudesta yksin matkustavan naisen näkökulmasta?”

Tuossa tällä viikolla meiliini tupsahtikin kysymys aiheesta työkaveriltani. Hauskoilla saatesanoilla:

”Koska tiedät ilmeisesti Balista aivan kaiken, niin mikä fiilis sulla on sen turvallisuudesta yksin matkustavan naisen näkökulmasta? Tuntuu, että joka paikassa toitotetaan sitä, että pimeällä ei saa liikkua mielellään ollenkaan ja naisena saa jatkuvasti varoa. Rehellinen tilannearvio olisi kiva!”

Dear kollega ja muut: En tiedä Balista vasta kuin pienen osan, mutta opettelen koko ajan lisää.
Nyt tulee kuitenkin rehellinen tilannearvioni 15 kohdan listana tämänhetkisistä fiiliksistäni:

  1. Yleiskatsaus
    Jos ei ole aiemmin matkustanut kehitysmaissa, Bali saattaa tuntua aluksi pelottavalta paikalta. Tai ainakin jännältä. Mutta ei välttämättä.
    Vaikka täällä suurin osa paikallisista on huipputyyppejä, joukkoon mahtuu kaikenlaista porukkaa, kuten missä tahansa päin maailmaa.
    Ruokaileminen ja liikkuminen ympäri saarta on helppoa. Warungeissa eli kotiravintoloissa ja kahviloissa näkee paljon yksin ruokailevia turisteja.
    Bali on kuitenkin mielestäni helpompi kohde yksin matkustavalle naiselle kuin esimerkiksi Intia tai Sri Lanka. Täällä useimmissa paikoissa naiset saavat liikkua vapaasti ilman turhia huuteluita sekä yhteydenottoja, kun pitää järjen päässä, välttelee pimeitä paikkoja sekä pukeutuu säädyllisesti. Kaikkein turistisimmilla paikoilla, kuten Kutalla ja Ubudin markkinoilla, olen saanut hätistellä kauppiaita ja seurantarjoajia pois, mutta muuten tällainen meno on erittäin hillittyä tai se puuttuu kokonaan muualta Balilta. Ihmiset auttavat mielellään esimerkiksi tietyn paikan löytämiseksi eivätkä odota siitä tippiä palkkioksi.
  2. Majapaikan valinta
    Valitsen majapaikkani yleensä vilkkaalta alueelta. Haluan olla kaiken keskipisteessä. Mieluummin tingin asumisentasosta kuin sijainnista. En halua enää majoittua hiljaisella taajama-alueella, vaikka siellä olisi kuinka halpoja viiden tähden villoja. Majapaikka kannattaa tietenkin varata omien mieltymysten mukaan, mutta yksi turvallisuuteenkin vaikuttava kriteerini on, että paras majoitus on vilkkaalla alueella. Ainakin siellä asuu ihmisiä ja on elämää. Osa paikoista on äänieristetty paremmin kuin toiset, joten jos on herkkäuninen, kannattaa kysyä myös kadun äänistä.
  3. Tsekkaus paikan päällä
    Majapaikkoja riittää Balilla. Jos ei ole varma, mitä haluaa, varaisin reissun alkupäiviksi muutamaksi yöksi majoituksen ja katselisin sopivaa paikkaa myöhemmin kohteessa. Silloin voi kysellä majoituksen omistajilta lisätietoa ja näkee paikan todellisen luonteen.
  4. Bileisiin seurassa
    Olen liikkunut tällä reissullani todella vähän yöelämässä. Mutta aina kun olen mennyt illallisen jälkeen jonnekin, olen liikkunut muiden seurassa. Balilla voi kyllä lähteä ulos yksinkin; seuraa löytää kyllä mistä tahansa päin saarta. Ensimmäisellä matkallani tein niin jopa Kutalla, joka on tunnettu bileistään. Tulen usein pimeällä esimerkiksi kahdeksan jälkeen joogatunniltani yksin majapaikkaani ja reittiini kuuluu kadunpätkä, joka ei ole valaistu. Siksi:
  5. Taskulamppu mukaan
    Minulla roikkuu laukussani aina heijastin ja pidän kännykkäni taskulamppua päällä, ellei mukanani ole aitoa taskulamppua. Ne kertovat mopoilijoille ja autoilijoillekin jo kaukaa, että tiellä on jalankulkija. Taskulampulla valaisen myös tienpintaa, sillä ne ovat täällä Balilla välillä todella epätasaisia ja yhtäkkiä edessä saattaa olla avoin kaivokin.


     

  6. Tiukka ote omaisuudesta
    Varsinkin kun kuljen pimeällä kadulla, pidän kännykkääni sellaisessa pussissa, jonka olen kietonut ympärilleni. Mopoilijat nappaavat helposti tavallisen kännykän turistin kädestä. He vievät laukkujakin olalta leikkaamalla hihnan irti – myös liikkuvassa kohteessa. Eli jos matkustaa mopolla, ei pidä antaa laukun heilua vapaasti olalla.
  7. Ei mitä tahansa kyytiä
    Kun tarvitsen Balilla taksia, tilaan sen mieluiten sovelluksella ennakkoon. Go Jekillä, Uberilla tai Grabilla. Näin tilaukseni ja kuljettajan tiedot jäävät talteen. Näen samalla myös tulevan matkan maksuarvion. Kadulta nappaan ainoastaan suoraan Blue Birdin, mutta siinäkin tilanteessa katson tarkkaan, että kyseessä on aito Blue Bird -yhtiön taksi ja että kuljettaja laittaa mittarin päälle lähtiessämme. Balilla toimii muitakin sinisävyisiä taksifirmoja, joilla ei ole niin luotettava maine.
  8. Pikkukukkaro käyttöön
    Aiemmin olenkin kertonut, että kun matkustan taksilla, en koskaan pidä koko kukkaroani esillä. Otan yleensä matkaa varten sopivan summan esiin pienempään kukkaroon. Jos taksimies yrittää pyytää lisää rahaa loppumatkasta, voin aina sanoa, että mukanani on vain tämän verran rahaa. Tämä pikkukukkaro-vinkki toimii muissakin paikoissa, kuten markkinoilla ja baarissa. 
  9. Kännykkä esille
    Pidän myös usein kännykkääni esillä taksissa. En ole joutunut Balilla todella epämiellyttäviin kokemuksiin taksissa, mutta Sri Lankassa niitä riitti. Kerrankin sanoin kuljettajalle, että jos hän ei lopeta seksistisiä puheitaan, otan kännykällä kuvan hänen henkilökortistaan (jotka ovat yleensä kiinni kojelaudassa täällä Balillakin) ja soitan heti paikallisella liittymälläni poliisille. En voinut hypätä pois kyydistä, sillä olin keskellä maantietä. Mutta kännykän vilauttaminen hiljensi miehen onneksi loppumatkaksi.
  10. Laukku aina mukana
    En jätä laukkuani vartioimatta koskaan missään.


     

  11. Juomalasi aktiiviseen valvontaan
    Tanssilattialla ja ravintolassa on syytä pitää omaa juomaakin koko ajan silmällä tai kättä sen päällä. Esimerkiksi vilkkaan musiikkikeikan aikana yksikin huolimaton hetki voi tulla kalliiksi, sillä tyrmäystippoja on helppo tiputtaa tungoksessa huomaamatta kenen tahansa juomaan. Balilla kuulee viikoittain hurjia juttuja tyrmäystipoista ja niihin liittyvistä ryöstöistä.
  12. Luottokortin turvatoimet
    Pankkikortteja kopioidaan Balilla päivittäin.  Automaateista on syytä valita sellainen, joka sijaitsee pankin yhteydessä, ja koodi pitää peittää automaatilla hyvin. En jätä koskaan pankkikorttia huoneeseeni, ellei siellä ole safety boxia, enkä anna korttiani takahuoneeseen vietäväksi.
  13. Varo varastelevia apinoita!
    Tilanteet, joissa olen vähän pelännyt Balilla, ovat liittyneet luonnonmullistuksiin. Ja luontoon yleensäkin: esimerkiksi katukoirat saattavat vaikuttaa erittäin aggressiivisilta. Myös Ubudin apinametsän asukkaat ovat kovia varastelemaan ja olenkin joutunut joskus yllätyshyökkäykseen, jossa apina hyppää päälleni puusta ja varastaa juomapulloni. Niille kelpaa kaikki kiiltävä kännyköistä muovipusseihin.
  14. Feikkisormus sormeen?
    Jotkut pitävät vasemmassa nimettömässä myös sormusta ja kertovat olevansa naimisissa. En ole tähän kikkaan langennut sitten Kuuban-matkani, jossa pidin valevihkisormusta – ja joka vain innosti miehiä yrityksissään:
    ”Miksi yksin matkustava, naimisissa oleva nainen tulee rantalomalle? Yleensä hän haluaa liiton ulkopuolista seksiä.” Tämä tuntui siis olevan kuubalaisten ajattelutapa, mutta Balilla moni nainen on kertonut pitävänsä feikkisormusta.


     

  15. Pienillä jutuilla on merkitystä
    Olen huomannut täällä Balilla, että kun kerron asuvani täällä väliaikaisesti, minua kohdellaan eri tavoin kuin että sanoisin olevani turisti. Olen opetellut muutaman paikalliset fraasit ja aloitan keskustelut aina kysymällä paikalliselta: ”Apa kabar?” Eli mitä kuuluu?
    Pienet jutut toimivat Balillakin ja tekevät reissusta antoisamman.

”Miksi yksin matkustava, naimisissa oleva nainen tulee rantalomalle? Yleensä hän haluaa liiton ulkopuolista seksiä.”

Kuvat ovat Ubudin Unesco-kohteesta eli Tegelalangin riisiterasseilta tammikuulta 2017.
Kaikkien yksin matkustavien naisten esikuva, Eat, pray, love -elokuvan päätähti Julia Roberts seikkailee myös samoilla riisipelloilla. Oletko jo nähnyt elokuvan?


Kerro kokemuksistasi

Oletko matkustanut yksin Balilla tai muualla? Millaisia kokemuksia sinulla on yksinmatkustamisesta?
Olisi kiva kuulla teidän muiden mielipiteitäkin!

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat