Sunnuntaiaamuna ennen kymmentä Sennyojin temppelin parkkipaikalla on vain muutama auto.

Juhlapäivinä, kuten uutenavuotena, täällä Itoshiman suosituimman temppelin alueella on pitkät autojonot.

Temppelin virallinen nimi on Raizan Sennyoji Daihioin. Perimätiedon mukaan sen löysi intialainen munkki vuonna 178.

Fukuokasta ajaa Itoshimaan puolessa tunnissa autolla tai junalla. Itoshiman kaupungissa on reilut 100 000 asukasta.

Sennyojihin pääsee rautatieasemalta parhaiten bussilla; tosin oma auto helpottaa paljon liikkumista tässä laajalle levinneessä kaupungissa.

Monet paikalliset tulevat tähän temppeliin usein rukoilemaan helppoa synnytystä ja siunausta lapsilleen.

Mielessä voi olla myös toisenlainen onni, kuten taloudellinen tai parisuhteeseen liittyvä tai yksinkertaisesti onnettomuuksilta suojeleminen.  

Syksyisin temppeli on yksi parhaista paikoista ihailla ruskaa. Joulukuun alkupuolellakin siellä voi vielä törmätä melkoisen kauniiseen väriloistoon.

Alueella törmää myös satoihin buddhapatsaisiin. Suurimmalla buddhapatsaalla on 11 kasvoa, tuhat kättä ja se on lähes viisi metriä korkea. Patsas on lisäksi veistetty yhdestä puusta.

Sitä ei kuitenkaan saa valokuvata.

 

 

Temppelin pihalla voi kävellä ja ihastella rauhallisuutta ilman pääsymaksua. Pyhimpään paikkaan täytyy maksaa noin 3,50 euroa.

Viileänä syyspäivänä kenkien riisuminen hirvittää. Puulattia tuntuu jäätävältä ohuiden sukkahousujen läpi. Miksi en ottanut mukaan sukkaparia, kuten yleensä kannan Japanissa mukanani.

Talon käytävät kiertävät ja tarjoilevat esteettisiä elämyksiä. Vastaan tulee upea puutarha ja yli 400 vuotta vanha vaahterapuu. Jostain kantautuu vaimeita rukouksia, joka kuulostaa laululta.

Puutarhan terassi on äärimmäisen viehättävä; se sopisi hyvin lämpimämmällä säällä matchapaikaksi. Nyt en malta jäädä sinne värjöttelemään.

Joissakin auloissa on tarjolla sisätossuja, mutta ne luistavat portaissa ikävästi. Muut aasialaisturistit ottavat innokkaasti selfieitä joka nurkassa.

Viimeisellä ovella on iso kyltti kamerakiellosta. Liukuovi avautuu automatiikalla ja sisältä kantautuu suitsukkeiden savu.

Alle eurolla voi ostaa pienimmän kynttilän, jos sellaisen haluaa sytyttää rakkaan muistolle.

Oranssikaapuinen munkki puhuu pimeän huoneen edessä toiselle ryhmälle. Odotamme omaa vuoroamme. Temppelissä asuu munkkeja, jotka muun muassa viljelevät riisiä.

Kun edellinen ryhmä livahtaa suuren buddhan huoneeseen, pääsemme kuulemaan munkin sanomaa. Enhän minä siitä mitään ymmärrä, mutta onneksi ystäväni tulkkaa tärkeimmän sanoman minulle.

Munkki puhuu onnellisuudesta, ja hänellä on kaksi tärkeää ohjetta siihen.

  1. ”Kohtele itseäsi ja muita hyvin”
    Munkki kehotti pitämään parasta mahdollista huolta itsestä ja sitten muista ihmisistä.
     
  2. ”Muista rukoilla”
    Kaikilla uskonnoilla on munkin mukaan sama tavoite: tehdä ihmiset onnelliseksi. 

Lista tuntuu jopa liian ytimekkäältä; usein onnellisuuden löytämiseksi annetaan parisenkymmentä pointtia. 

Mutta munkin sanoissa on järkeä. Onnellisuuteen ei tarvita maallista omaisuutta eikä jatkuvaa onnen tavoittelua. 

Vai mitä mieltä sinä olet?
Mistä sinun onnellisuutesi koostuu?

 

Siirrymme temppelin suurimpaan huoneeseen. Siellä kannattaa istua mahdollisimman mukavasti; osa istuu jalkojensa päällä, ja osa risti-istunnassa. Rukoushetki kestää melkein puoli tuntia.

En ymmärrä mitään munkin puheesta. Se kuulostaa samaan aikaan runolliselta ja vakavalta. Laulannalta ja toiveikkuutta antavalta.

Katselen aluksi buddhapatsasta ja sen 11 kasvoa, kunnes laitan silmät kiinni. Käteni ovat rukousasennossa rintani päällä.

Hengitän niin syvään kuin se on siellä suitsukkeiden tuoksussa mahdollista.

Sanotaan, että munkin rukouksen jälkeen voi esittää toiveen – ja se yleensä toteutuu. Mietin mielessäni aluksi monia asioita. Sitten vaivun meditatiiviseen tilaan.

Jalkani palelivat aiemmin, mutta täällä veri alkaa vihdoin kiertää. Unohdan kylmyyden ja sunnuntaiaamun väsymyksen kello viiden herätyksen vuoksi.

Aika menee yllättävän nopeasti. En edes vilkuile kelloon välillä.

Kun rukoushetki loppuu, mielessäni on neljä toivetta. Kolme niistä tuli mieleeni niin yllättäen, että itsekin oikein ihmettelin, mistä sellaiset haaveet kumpusivat.

Kirjaan toiveeni ja munkin ajatukset nopeasti muistiin. Sen jälkeen olen ajatellut niitä lähes päivittäin.

Buddhalaismunkkikin sen opettaa:

Hyviä asioita kannattaa muistella aina; ikäviin asioihin ei ole syytä takertua, sillä sen ajan voi käyttää hyödyllisemmin.

Tärkeintä on eläminen tässä hetkessä.

 

Itoshimasta:

 

______________

Lisää aiheesta:

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Uudessa-Seelannissa (tammikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram