Käsityöt ja käsillä tekeminen – olipa se sitten remontointia, leivontaa tai vaikkapa viherkasvien hoitoa.

Niiden täytyy olla kyllä rentouttavinta tekemistä. Varsinkin kun maailman meno on nyt levotonta ja mieli pyrkii helposti siihen meininkiin.

Luovassa toiminnassa kaikki ympärillä oleva kuitenkin unohtuu. Olosta tulee hetkessä kevyt ja hyvä mieli leijailee pitkään mukana.

Näin minulle kävi, kun menin keramiikkakurssille täällä Fukuokassa.

Ah, laitoin käteni saveen ja kuinka hyvältä se tuntuikaan.

Makkaratekniikka. Se tuli heti mieleen ja toi paljon muistoja ala-asteen savikerhosta.

Flow-tila pukkasi päälle ja nautin elämäni ensimmäisen matchakulhon tekemisestä.

 

Arvaatko, kumpi kuppi on minun ja kumpi opettajan?
Arvaatko, kumpi kuppi on minun ja kumpi opettajan?

 

Olen katsellut viime aikoina astiakauppoja ”sillä silmällä”. Haluaisin löytää täydellisen matchakulhon, tai kaksi, kotiin vietäviksi.

Esimerkiksi Muji-tavaratalossa on paljon klassisen kauniita, valkoisia teekuppeja. Edullisestikin. Mutta Muji on nykyisin Suomessakin, ja tällä kertaa etsin jotain persoonallisempaa.

Fukuokan seudulla on paljon keramiikan tekijöitä, ja olisi kiva suosia paikallisten tekijöiden tuotantoa.

Mutta täällä keramiikka-astioiden hinnat ovat superkalliita. Fukuokasta ei löydy Tokion Kappabashin kaltaista paikkaa, jossa myydään kohtuuhintaisiakin astioita.

Ah, vieläkin muistan Kappabashin pitkän ja niin hauskan kadun, joka on täynnä keittiötarvikekauppoja.

 

Kahvilan kyltitkin on tehty savesta.
Kahvilan kyltitkin on tehty savesta.

 

Siksipä suuntasin paikalliselle keramiikkapajalle ja päätin tehdä itse oman kulhoni.

Olen salaa haaveillut japanilaisesta keramiikkakurssista vähintään siitä asti, kun vuodenvaihteessa tapasin Japanissa suomalaisen keramiikkataiteilijan, Anna-Kaisa Haanahon. Hänen työskentelynsä ja valmiit esineet näyttivät niin hienoilta.

Yu’s cafe on yksi fukuokalaisista paikoista, joissa pääsee askartelemaan savitöitä. Se sijaitsee coolissa Daimyon kaupunginosassa, ja on vielä auki.

Tänä viikonloppuna Fukuokassa on ollut hiljaista ja suuretkin tavaratalot ovat olleet kiinni. Pienet paikat ovat supistaneet aukioloaikojaan sekä siirtyneet take away -myyntiin.

Yun kahvilan ulko-oven ympärillä on paljon vihreää sekä pieniä keramiikkatöitä. Alakerrassa on myytävänä kuppeja sekä muita esineitä ja kahvila.

Yläkerrassa on työpajatila, jossa voi saven lisäksi tehdä hopeakoruja sekä maalata valmista keramiikkaa.

Hassut eläinkasvot kuppien pohjassa ovat tämän kahvilan juttu keramiikkapajojen lisäksi.

Itse kurssi on edullinen: 30 euroon sisältyy opetus, materiaalit ja mahdollisuus tehdä joko kaksi pientä kuppia tai yksi isompi esine. Materiaalina on paikallinen savi.

Mutta koska savityön pitää kuivua ja esine myös lasitetaan, jouduin maksamaan lisäksi saman verran postimaksuja.

Matchakulhoni lähetetään Suomeen kahden–kolmen kuukauden kuluttua.

 

 

Minulla ja opettajallani, Sato-senseillä, ei ollut yhteistä kieltä. Mutta juttelimme muun muassa Google-kääntäjän avulla.

Aika hurahti nopeasti; olisin voinut jatkaa keramiikkaesineiden tekemistä vaikka kuinka pitkään.

Unohdin kokonaan ajan ja paikan. Kun sain essuni päälle, uppouduin tekemiseeni ja nautin siitä todella paljon.

Kupista ei tullut täydellisen sileää eikä symmetrisen muotoista, mutta siitä tuli omannäköiseni. Ja sen tekeminen opetti paljon sekä toi hurmaavan keskittymisen ja nautinnon tilan.

Ehkäpä tästä tullee uusi harrastukseni. Tosin Japani on tuonut niin paljon kaikkea mielenkiintoista elämääni, joten taitaa olla vaikea valita ne luovat jutut, joita teeharrastuksen lisäksi haluan arjessani jatkaa.

Sitten kun se arki taas muuttuu tavalliseksi Suomessa.

 

 

 

Lisää aiheesta

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa, ja suosikkini on Japani. 
Nyt olen Helsingissä (kesäkuu 2020), mutta mieleni on vielä Fukuokassa.

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Tammikuu
2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat