Työhaastatteluissa ja persoonallisuustesteissä yksi suosikkikysymyksistä tuntuu liittyvän stressiin.

Millainen stressinsietokyky sinulla on?

Miten toimit stressin alaisena?

Täytyy myöntää, että nyt vuorotteluvapaalla olen päässyt unohtamaan työstressin. Ja stressin melko lailla kokonaan.

Viime viikkoina päälle on tosin yrittänyt tulla koronastressi. Monta kertaa olen torjunut sen: olen laittanut somen kiinni ja mennyt kävelylle lempipaikkoihin. Olen viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa; he eivät stressaa koronasta – eivät ainakaan näytä sitä japanilaiseen pokerinaamatyyliin, vaikka ajatuksissa myllertäisikin iso huolimöykky.

Olen pitänyt samanlaista positiivista virettä yllä kuin paikalliset ystäväni. Ennen kaikkea olen muistuttanut itselleni, että nyt koronaepidemian aikana paras mahdollinen paikka on minulle Japani.

Koronauutisilta ei voi välttyä, vaikka niitä yrittäisikin lukea toisinaan laiskemmin. Hitaampi seuraaminen tekee välillä mielenterveydelle hyvää.

 

Maanjäristys vei jalat alta

Eilen piti kuitenkin katsella Suomen uutisia kunnolla, kun pääministeri Sanna Marin esitteli toimenpidelistan koronaviruksen hillitsemiseksi.

Juuri ennen tiedotustilaisuuden alkua täällä Fukuokassa oli maanjäristys.

Ensin jalkani alkoivat hytistä kuin ne olisivat olleet jotain makaronia. Pelkäsin, että saan jonkun kohtauksen ja istahdin sängylle.

Sänkykin alkoi hytkyä. Sitten yhdeksännen kerroksen ikkuna jymähti kuin siihen olisi iskenyt kuorma-auto.

Hetkeä myöhemmin luin, että kyseessä oli 3,8 richterin järistys.

Olen kokenut maanjäristyksiä aiemminkin eikä tuo ollut voimakkuudeltaan edes kova. Eilinen järistys oli kuitenkin sen verran lähellä, että se tuntui.

Ystäväni kertoi, että kovempia maanjäristyksiä oli Fukuokassa muun muassa viime viikolla. Tosin minä nukuin sikeästi niiden ohi.

Valmiuslain käyttöönotto vei melkein yöunet, kun innostuin keskustelemaan ensin asiasta ystävieni ja äitini kanssa.

Suomalaisille matkailijoille suositellaan välitöntä paluuta Suomeen”, kerrottiin hallituksen linjauksessa.

Sitten puhelimeeni alkoi tulla kysymyksiä, että joko olen varannut lennot Suomeen. Vai jäänkö Japaniin?

Siinä vaiheessa muiden matkailijoiden vertaistukikin tuli tarpeeseen.

Laitoin kyselyn matkailijoiden FB-ryhmään, että mitä suosituksesta tuumivat muut ulkomailla pidempään matkailevat. Vastauksia tuli laidasta laitaan jäämisen ja lähtemisen puolesta.

Aloin piirtää kaavioita ja tein muistilappuja selvitettävistä asioista: ulkoministeriö, lentoyhtiö, vakuutus… Laitoin viestiä ja etsin lisää tietoa.

Yritin jonottaa lentoyhtiön asiakaspalveluun; en päässyt vaihtamaan lippuani netissä, koska olin yhden kerran jo muuttanut lähtöpaikkaa. Täysin omalla lisärahalla.

Päädyin listaamaan jäämisen ja lähtemisen hyvät puolet. 

Tänään huomasin, että stressaantuneena yritän etsiä kaiken mahdollisen tiedon. Se ei ole paha selviytymiskeino, mutta se vie turhaa energiaa.

Yleensä pärjäisi vähemmällä tiedonhankinnalla ja hyvillä yöunilla.

Tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, että turvallisempaa on jäädä Japaniin kuin lähteä seikkailemaan monen lentokentän kautta Suomeen.

Mielipiteeni voi muuttua. Koko maailman tilanne voi muuttua. Otan sen riskin.

 

Ensimmäisiä kouluja avataan jo Japanissa

Oma lähtöni Suomeen on vajaan 1,5 kuukauden kuluttua.

Minulla on täällä Japanissa vakuutus ja asunto kunnossa. Ja Suomeen verrattuna Japanin koronatilanne tuntuu olevan hallinnassa.

Tällä hetkellä täällä Fukuokassa on todettu ainoastaan kolme tartuntatapausta. Kaupungissa on asukkaita noin 1,6 miljoonaa ja Fukuokan prefektuurissa yli viisi miljoonaa asukasta.

Koko Japanissa on tämän postauksen kirjoitushetkellä 685 koronavirustartuntaa ja noin 200 on parantunut. Määrä on todella pieni Japanin kokoiseen maahan suhteutettuna.

Japanin koulut suljettiin reilut kaksi viikkoa sitten. Samoin kiinni menivät kulttuurilaitokset ja monia tapahtumia peruttiin. Kirsikankukkien katselut eli hanamijuhlatkin suositellaan unohdettavaksi.

Elämä silti jatkuu. Aamumetroissa on hieman väljempää, mutta mitään metrin turvaväliä ei ole näkynyt.

Nyt joitakin kouluja on avattu jo uudestaan. Kahviloissa ja kauppakeskuksissa on taas vähän enemmän väkeä. Vessapaperia ja käsidesiäkin löytyy, vaikka kaikki voi muuttua äkkiä.

Epävarmuus ja muutos ovat nyt mukana päivittäisessä elämässä, mutta stressin ei tarvitse olla, vaikkakin se on myös luonnollinen reagointitapa.

Aina on toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Aina voi hengitellä ja nukkua ensin, ellei ole hengenvaarassa.

Viime päivinä Facebook onkin tarjonnut minulle usein tyyneysrukouskorttia. Sen sanoma on kyllä täydellinen tähän ajankohtaan:

”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

 

Fukuokassa oli tänään ja eilen lämmin kevätpäivä, +18 astetta.
Jostain kumman syystä punaiset asiat kiinnittivät huomioni kaupungilla. Muutamia tunnelmia alla. 

 

Lisää aiheesta:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa, ja suosikkini on Japani. 
Nyt olen Helsingissä (heinäkuu 2020), mutta mieleni on vielä Fukuokassa.

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Tammikuu
2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat