Mikä oli paras paikka?

Tähän kysymykseen olen törmännyt nyt usein, kun olen kertonut opintovapaani reissuosuudesta. Sen aikana majoituin 16 maassa. Kymmenissä eri kohteissa. Tällä hetkellä suosikkini on Japani. Viime vuoden puolella se oli Bali.

Jos joku haluaa uusia matkavinkkejä, kerron hänelle yleensä Taiwanista, Laosista, Bruneista ja Okinawasta. Nuo neljä kohdetta ovat sellaisia, joihin suuret massat (ainakaan Suomesta) eivät ole vielä päätyneet ja olen pitänyt niistä paljon. Eniten tykkään Balista ja Japanista.

Jokaisessa paikassa, jopa paikoitellen ahdistavassa Marokossakin, olen kuitenkin kokenut mahtavia fiiliksiä. Ihokarvani ovat nousseet pystyyn, kehossani on kulkenut kylmiä väreitä, hymyni on levinnyt päänahkaan saakka monta kertaa. Usein niihin on liittynyt ihmisiä. Merta ja vapautta. Paljon rakkautta. 

Jokainen reagoi eri tavalla eri paikoissa.

Minulle nämä hetket olivat sapattivuoteni parhaat, vaikkakin paljon muitakin huippuhetkiä sain elää: 
(Ja nämä muuten eivät ole paremmuusjärjestyksessä.)
 

  1. Hanami Fukuokassa
    Jännitin huhtikuussa, että ehdinkö näkemään kirsikkapuiden kukinnan Japanin pääsaarilla. Mutta jo lentokoneesta näin, että Fukuoka oli vielä täynnä vaaleanpunaisia kukkia. Varsinaista hanamia oli sielläkin jo vietetty, joten painelin melkein suoraan lentokentältä Ohori-puistoon ja linna-alueelle – ja mitä näinkään?
    Joka puolellani oli sellaista kukintokauneutta, että kyynelehdin ja kävelin puulta toiselle kuin huumattuna yhden päivän. Elämän hetkellisyys ja katoavainen kauneus olivat todellakin läsnä sekä sain toteutettua pitkäaikaiselta haavelistaltani taas yhden jutun.
    Tosin japanilainen hanami on jotain sellaista, että voisin elää sen uudestaan vaikka joka vuosi. Siihen en kyllästy!


     

  2. Taianomainen valoshow Hongkongissa
    Hongkongin helmikuu alkoi jäätävänä. Sinne annettiin pakkasvaroitus ja hytisin paljon. Mutta silti menin useampana iltana katsomaan huippuhienoa Symphony of lights -show’ta.
    Joka ilta kello 20.00 Hongkongin pilvenpiirtäjät välkkyvät musiikin tahtiin. Kymmenen minuutin show on huikeaa seurattavaa ja hykertelin onnellisuudesta aina, kun näin sen. Kaupunki ympärilläni kuhisi elämää ja minä olisin voinut tanssia sen rannoilla showmusiikin tahtiin. Paras valoshow koskaan, ja vieläpä ilmaiseksi!


     

  3. Laosin hidas pääkaupunki Vientiane
    Moni seikkailija sanoi, että Vientianessa ei ole mitään. Että kannattaa jopa skipata se ja suunnata suoraan Laosin muihin kohteisiin. Mutta pienen pääkaupungin hidas rytmi, viehättävät kahvilat ja ystävälliset ihmiset saivat minut jäämään sinne päivä päivältä pidemmäksi ajaksi.
    Zumbatunti paikallisten kanssa, karmakeittiö ja monet muut jutut olivat todella ihastuttavia. Ja tietenkin loistava seura – se on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joista nautin.



     

  4. Taiwanin uskomattomat kivet
    Eihän tällaista paikkaa voi olla olemassakaan! Aistin tällaisia paikkoja monta kertaa viime vuonna, mutta etenkin Taiwanin geopuistossa tunne oli ihmeellinen. Saavuinko toiselle planeetalle? Marsiin? Vai kuuhun? Mielettömät kivimuodostelmat valtameren rannalla saivat sydämeni pomppimaan tavallista nopeammin. En ollut edes osannut kuvitella mitään tällaista.
    Lähes 200 kivimuodostelmaa jättivät yllättäen jälkensä tuntemuksiini ja muutenkin: Taiwan oli yksi upeimmista kohteista, jossa pääsin käymään opintovapaallani.



     

  5. Apinasafarilla Borneon sademetsissä
    Ensimmäiset askeleeni Bruneissa olivat jo täynnä taikuutta. Siltä minusta tuntui, kun astelin suuren moskeijan pihalla. Hengittelin satumaista maisemaa ja koskettelin tunnelmaa, joka oli niin erilainen, joita olin päässyt kokemaan tuon puolivuotisen reissuni aikana.
    Kun sitten lähdin katsomaan nenäapinoita mangrovemetsään, Brunei oli kietonut minut jo maagisesti pauloihinsa. Huikean veneajelun jälkeen näimme puissa liikettä ja hassunnäköisiä nokka-apinoita. Viidakossa oli monia muitakin eläimiä ja paljon mielenkiintoista kasvillisuutta. Ohitimme sulttaanin 1700 huonetta sisältävän linnan, kelluvan kylän ja iltamarkkinat. Wow, wow, wow! Nelipäiväisen vierailun aikana en malttanut nukkua edes montaa tuntia yössä, kun sukkuloin niin innokkaana Brunein pääkaupungissa ja sen liepeillä. Täällä olisin voinut viihtyä paljon pidempään!


     

  6. Okinawan ihmeelliset ihmiset
    Ensimmäisen teehetken Japanissa muistaa parhaiten, vaikkakin koin niin paljon täydellisiä teehetkiä, että en ainakaan vielä ole päässyt niistä yli. Onneksi.
    Vihreä jasmiinitee on Okinawan juttu ja se yhdistettynä kiinnostaviin ihmisiin sekä tarinoihin seesteisessä teehuoneessa oli upea, ihokarvoja ilmaan nostattava kokemus.
    Okinawalla ihmettelin myös muun muassa Onnan mahtavia meri- ja luonnonpuistomaisemia, kokkikurssin antia ja monia muita onnellisuutta tuottavia asioita. Tutustuin ihmisiin muun muassa baareissa, yhteisötyötilassa sekä kävelemällä sisään ystäväni sedän liikkeeseen. Kuukausi tällä saarella vierähti aivan liian nopeasti, kuten aina, kun on hauskaa. Mutta hauskuus on lievä ilmaisu Okinawan yhteydessä. Siellä, kuten muualla Japanissa, minä nautin ja iloitsin. Hengitin onnellisuutta sataprosenttisesti ja jouduin välillä nipistämään itseäni, että voiko tämä olla edes totta.


     

  7. Teeseremonia, joka muuttaa elämän
    Teetä ja vielä lisää teetä! Olen kertonut paljon teetarinoita tässä blogissani. Srilankalaisesta teeviljelmästä alkaen aina marokkolaiseen teeseikkailuun.
    Mutta mikään ei voita japanilaisia teeseremonioita. Fukuokassa pääsin nauttimaan suosikkijuomaani matchaa sen ”oikeassa ympäristössä” eli paikallisissa teehuoneissa ihanien ihmisten kanssa ja upeiden puutarhojen ympäröimänä. Jos joku paikka on opettanut läsnäoloa ja kiitollisuutta, se on teeseremonia.
    Jokainen seremonia on erilainen, mutta ensimmäisen tunnelma pysyy mielessäni yhä voimakkaana.


     

  8. Balin joogat
    Jo vajaassa viikossa sen sain kokea: kuinka jooga rentoutti mieleni ja kehoni täydellisesti. Löysin ensimmäisellä Balin-viikolla kivan joogastudion ja vietin siellä melkein 2,5 kuukautta vuodesta 2017. Uneni muuttui syvemmäksi, jaksoin välillä hölkätä hiekkarannalla, ravitsin itseäni joka päivä terveellisellä kasvisruualla sekä kookosvedellä. Tunsin olevani päivitetty, paljon notkeampi ja energisempi versioni itsestäni. Tutustuin joogastudiolla melkein joka päivä uusiin, mahtaviin tyyppeihin ja osa heistä on jäänyt hyviksi ystäviksikin. Kävin workshopeissa, vapaaehtoisten järkkäämissä hyväntekeväisyysiltamissa ja muun muassa tantragurun tunnilla. Eniten nautin lempeästä hatha-joogasta ja yinistä sekä liikemeditaatiota muistuttavasta qi gongista, joka oli täysin uusi laji minulle.
    Balilla sain kokea paljon muitakin asioita, jotka jäävät mieleeni – hyvässä ja pahassa. Muun  muassa eksoottisen vagina span ja hiljaisuuden retriitin lisäksi sain todistaa tulivuoren purkautumisen ja sen jälkeisen 60-tuntisen ajomatkan. Lisäksi kävin avustusryhmän kanssa evakuointileireissä ja toisella reissulla näin, miten 32-vuotias Putu pääsi ensimmäistä kertaa pyörätuoliin ja ilmeisesti kokonaan ulos.



     

  9. Maailman luonnollisin asia
    Rakastuminen ja rakkaus. Ne ovat elämän parhaimpia tunteita. Ne pyörivät iholla, menevät sen alle ja puskevat ulos joskus jopa kyyneleinä. Vaikka reissuheilastelujen täydellisimmät hetkeni päätyivät karuun paljastukseen, olen yhä onnellinen, että sain kokea kaiken tuon matkallani. Elin, aistin ja rakastin joka hetken täysillä. Minulla oli siihen aikaa sekä rohkeutta ja ennen kaikkea intohimoa. Löysin uusia puolia itsestäni ja pystyn taas toteamaan, että osaan rakastaa. Itseäni ja muita.



     

  10. Täydellinen aloitus Malediiveilla
    Katselin jo lentokoneen ikkunasta turkoosia vettä ja atolleja silmät sikkuralla. Perillä Malessa minua odotti häikäisevän kaunis maisema ja vihdoin Maafushin saarella pääsin upottamaan varpaani maailman pehmeimpään hiekkaan sekä meriveteen, joka oli kuin uljasta linnunmaitoa. Ja sain todistaa heti värikkäitä Eid-juhliakin paikallisten saarella. Ihania auringonnousuja sekä -laskuja.
    Mutta etenkin ensimmäisellä askeleella valtamereen tunsin vapautta, onnellisuutta, rakkautta. Malediiveilta alkoi sapattivuosi, jonka elämyksistä kaivan energiani tulevaan syksyyn ja hetkiin, jolloin ikävöin taas matkustamisen tuomaa huumaa.


    Fukuokan hanami 2018. Never forget.
    Fukuokan hanami 2018. Never forget.

 

Lisää kiinnostavia juttuja:

Kommentit (4)

Johanna

Sinun reissulla koettu iloa ja onnellisuus tarttuu ja saa omat haaveet laukkaamaan. Kiitos kun jaoit matkasi 😍

Reissu-Reeta

Ihan mahtava reissu ja upeasti olet siitä kirjoittanut! Itse tykkään myös matkustaa, mutta omat matkakohteeni ovat ihan eri suunnalla (Latinalainen Amerikka ja Karibia), joten nämä sinun kertomuksesi ovat olleet raikkaita tuulahduksia itselleni pääosin tuntemattomista maailmankolkista. 
Toivon, että edessäsi on vielä monta ihon alle menevää matkakokemusta. <3

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Ah, Lattarit ja Karibia! Se suunta on melkein kokonaan kokematonta minulle. Ja nyt kun mainitsit ne, tuli kamala matkakuume sinne(kin).
Kiitos, kun olet seurannut blogiani sekä sama kauniista toivotuksesta: toivon sinullekin paljon loistavia reissuja, Reissu-Reeta!

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa (joulukuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat