Bali opettaa joka päivä jotain. Suomalaisellekin. Tänäänkin sähköt ja vesi ovat olleet poikki tunteja, joten tässä oppii kärsivällisyyttä, kertoo Heli Stenberg tavallisena lokakuun päivänä Balin Canggussa.

– Eilen kävin aukaisemassa pankkitilin ja se vasta opettikin monia asioita. Pankkivierailu, jossa tavataan kaikki pankinjohtajat, kahvitellaan ja kysellään muassa äitivainaani tietoja, riittää myös hyvin yhden päivän aktiviteetiksi.

Heli on asunut nyt Indonesiassa viitisen vuotta. Nelisen vuotta meni Jaavan saarella, kun hänen miehensä työskenteli siellä voimalaprojektissa. Viime vuonna miehen työt Jakartassa loppuivat ja hän sai komennuksen Eurooppaan. He päättivät kuitenkin hankkia Balilta huvilan, joka toimii heidän kesämökkinään.

– Tulimme joskus Jakartasta tänne Balille lomalle ja nautimme niin tästä puhtaasta ilmasta sekä hiljaisuudesta, joten halusimme täältä lomapaikan. Välillä kaipaan viittä lastenlastani, sillä onhan tämä mummola hieman kaukana, mutta lentokoneet kulkevat ja matkustamiseen tottuu nopeasti. Nyt ajattelin olla täällä muutaman kuukauden taas, ainakin jouluun saakka.

Tasalämpö hellii niveliä

Jakartan saasteisiin ja ruuhkaiseen liikenteeseen Heli ei kaipaa. Eikä hän Balilla ollessaan ikävöi Suomestakaan muita kuin läheisiään.

– Balilla oleminen tarkoittaa omalla tavallaan mukavuusvyöhykkeeltä ulos tulemista. Mukavuusvyöhyke. Se onkin yksi lempisanani. Silti täällä on leppoisaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, iloisia ja palvelualttiita. Säästä ei tarvitse koskaan valittaa. En todellakaan kaipaa suomalaista ilmastoa enkä umpitehokkuutta. Tasalämpö on nivelilleni niin paljon sopivampi sää.

– Jos aiot pärjätä Balilla, täytyy myös opetalla ymmärtämään paikallista kulttuuria. Hinduille tärkeitä ovat perhe, ystävyys, lepääminen, seremoniat. Sitten tulee työ. Tämä ei ole suorittava yhteiskunta. Balilla yksi tärkeimmistä opeista on se, että yhdessä päivässä ei tehdä monta asiaa.

”Hinduille tärkeitä ovat perhe, ystävyys, lepääminen ja seremoniat. Sitten tulee työ.”

Heli on aiemmin työskennellyt Suomessa kauneudenhoitoalalla. Nyt hän on eläkkeellä. Heli sanoo, että suomalaisystävät kysyvät häneltä ajoittain, että mitä hän siellä Balilla tekee päivät.

– Olen kotoilija ja intohimoinen sisustaja. Kotini ei ole koskaan valmis. Opiskelen myös paikallista kieltä, bahasaa, ja lisäksi teen paljon ruokaa ja luonani käy vieraita; välillä joudun sanomaan, että nyt on liikaa tunkua eivätkä kaikki halukkaat aina mahdu luokseni. Täällä ei ole koskaan mihinkään kiire, ja päivät ovat sopivan pituisia, joskus jopa lyhyitäkin, koska paikallinen elämänrytmi on niin rento.

Lue myös! ”Balilla elää ruhtinaallisesti 1 000 eurolla / kk” – Jenni rakastui reppureissulla ja muutti Indonesiaan

Heli kertoo vieneensä tänä syksynä vaatteitaan jo kaksi kertaa Agung-tulivuoren evakuointikeräykseen: Balilla pukeutuminen on helppoa, hän sanoo.

Sitku-elämä piti silmät kiinni

Huvilan pihapiiriin on rakennettu myös uima-allas, jossa Heli käy uimassa ja vesijuoksemassa monta kertaa päivässä. Keittiössä hän kokkaa useimmiten suomalaisia ruokia: kaalikääryleitä, lihapullia, ruisleipää. Hän on tuonut Suomesta kuivattuja herneitäkin ja viiden kilon valurautapannun, jolla hän voi tehdä ruskeaa kastiketta. Niitä herkkujaan hän tarjoilee usein ystävilleen.

– Ystävät ja aktiviteetit pitävät nuorena. Vanheneminen on itsestä kiinni. Jos päästää itsensä mummoutumaan kotona, niin varmasti mummoutuu. Mutta kun pitää itsensä uteliaana ja rohkeana sekä vaalii selviytymishaluaan, pärjää varmasti Balillakin.

– Sitku-elämä on myös yksi kulmakivi. Elin vielä itse viisi vuotta sitten sitku-elämää, mutta silloin minulle ja läheisilleni tapahtui käänteentekeviä asioita ja päätin lopettaa sitkuttelemisen. Aloin tehdä unelmistani totta ja silmäni avautuivat täysin. Mikä ihana maailma odottaakaan, kun sitku-elämän lopettaa ja alkaa toteuttaa toiveitaan.

”Mikä ihana maailma odottaakaan, kun sitku-elämän lopettaa ja alkaa toteuttaa toiveitaan.”

Balin-kotinsa Heli on sisustanut huonekaluilla, jotka hän on itse suunnitellut. Ne on valmistettu Ubudissa. Yksi huonekalu herättää huomion muita selvemmin. Kauniisti koristeltu ovi.

– Lentokoneessa matkalla kerran Balille mieheni vitsaili, että joko tiedän, minkä huonekalun tällä kertaa haluaisin teettää Ubudissa. Sanoin, että oven – että pitäähän meillä olla ovi, jos joskus muutamme tänne Balille. Niin ovi kävi mutkan Jaavan saarella ja palasi sitten takaisin Balille. Olen huomannut, että välillä täytyy olla jopa varovainen siinä, mitä toivoo, sillä maailmankaikkeus toteuttaa toiveita helposti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen Japanissa (marraskuu 2018).

Contact: annakaisa_vaaraniemi(@)hotmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat