Iso-Britannia, Ranska, Filippiinit, Uusi-Seelanti… Hanne Häiväläinen on ehtinyt asua monessa paikassa ulkomailla sen jälkeen, kun hän lähti vaihto-oppilaaksi.

Hän oli 17-vuotias ja lukiossa, kun Meksiko kutsui ensimmäisen kerran. Silloin kotiin pystyi soittamaan vain muutaman kerran kuukaudessa ja kuulumisia vaihdeltiin kirjeissä, hän kertoo. Sähköpostikin oli vielä siihen aikaan todella uusi juttu.

Nyt tilanne on toinen: nettipuhelun voi ottaa toiselle puolelle maapalloa milloin tahansa. Lentolippujen hinnat ovat laskeneet paljon ja matkustamisesta on tullut vaivattomampaa.

Viimeiset seitsemän vuotta Hanne, 43, on elänyt Uudessa-Seelannin Aucklandissa.

Hänellä on kolmen maan kansalaisuus ja passi – Suomen, Ison-Britannian ja Uuden-Seelannin.

– Maailma on pienentynyt, ja menojalkani vipattaa taas.

Kun Hanne istuu aucklandilaisessa kahvilassa, ei uskoisi, että hän on parin päivän päästä muuttamassa toiselle mantereelle.

Kodin raivaaminen ja muutto vievät aikaa sekä energiaa, mutta Hanne on tyynen rauhallinen. Hän vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka on tehnyt näitä juttuja aiemminkin.

 

”Heittäydyn tyhjän päälle luottavaisena”

Viime päivät Hanne on pakannut ja myynyt omaisuuttaan.

Kodintarvikkeet ja astiat aina muumimukeista lähtien hän on kaupannut netin myyntipalstoilla; uusia muumimukeja hän sanoo saavansa lisää Euroopasta. Auton ostaa ystävä.

Mukaan lähtee ainoastaan muutaman matkalaukun verran tavaraa, kun hän muuttaa Pariisiin.

– Kiinnyn helposti tavaroihin ja paikkoihin. Kotiudun nopeasti enkä ajattele seuraavaa kohdetta. Hankin tavaroita, mutta olen sitä mieltä, että kaikkia pitää käyttää. Olen kuitenkin selkeästi oppinut myös päästämään irti tavarasta.

– Välillä ajattelen, että ’apua, elämäni mahtuu kolmeen matkalaukkuun’. Vaikka se on aina opettavainen kokemus, kun vanha pitää jättää taakseen.

Hän kertoo nauraen, kuinka hän vielä pari päivää sitten oli tarjoamassa hopealusikoitaan tavaroiden ostajalle. Lusikoissa luki kuitenkin ”Hanne”, joten ostaja ei halunnut niitä.

– Muutto on hyvä syy pohtia mariekondomaisella tavalla, tuoko tavara iloa. Heitänkö pois vai alanko käyttää näitä? Lusikat lähtevät nyt mukaani Pariisiin. 

”Muutto on hyvä syy pohtia mariekondomaisella tavalla, tuoko tavara iloa. Heitänkö pois vai alanko käyttää näitä?”

Matkalaukkuihin Hanne pakkaa myös paikallista manukahunajaa, jota hän on käyttänyt vaikkapa iho-ongelmiin ja flunssan ehkäisyyn.

Uuden kotipaikkakunnan asunnosta Hannella ei ole vielä tietoa.

– Pariisissa voi olla vastassa joko hostelli tai kattohuoneisto. Heittäydyn tyhjän päälle luottavaisena.

Pariisin-ideansa Hanne julkisti vain kuukausi sitten, kun hän vieraili vanhempiensa luona Siilinjärvellä.

– Viime aikoina olen matkustanut Suomeen aina Pariisin kautta, ja samalla olen miettinyt, tykkäisinkö asua siellä. Haluaisin opiskella ranskan kielen kunnolla ja perhesyistä asua lähempänä Suomea.

 

 

Hanne viettää paljon aikaa ystäviensä ja jopa tuntemattomien ihmisten kanssa. Aucklandin-kodissaan hänellä on lähes koko ajan Airbnb-vieraita sekä sohvasurffareita.
Hanne viettää paljon aikaa ystäviensä ja jopa tuntemattomien ihmisten kanssa. Aucklandin-kodissaan hänellä on lähes koko ajan Airbnb-vieraita sekä sohvasurffareita.

 

”Sitten hippeydyin...”

Politiikkaa yliopistossa opiskellut Hanne teki Lontoossa pitkän uran finanssialalla ja työskenteli esimerkiksi Reutersilla.

Kun hän otti lopputilin investointipankkihommistaan, sai hän muhkean eropaketin. Sen turvin hän kiersi aluksi Karibialla ja Tyynellämerellä.

Myöhemmin hän päätyi Uuteen-Seelantiin.

– Tiesin heti, että haluan jäädä tänne. Tein aluksi toimistotöitä working holiday -viisumilla pari vuotta ennen kuin hippeydyin.

”Aloin tehdä vapaaehtoistöitä ensimmäistä kertaa elämässäni.”

– Lontoossa ajattelin vain itseäni. Lopareiden jälkeen en enää halunnut tehdä korporaatiohommia. Elämänarvoni muuttuvat kovasti. Aloin tehdä myös vapaaehtoistöitä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Uudessa-Seelannissa Hanne pohti välillä jopa lääkäriksi opiskelemista. Hän oli aiemmissa töissään kuullut, kuinka empaattinen pomo hän onkaan. Ihmisten auttaminen teki hänet onnelliseksi.

Sitten hänen ystävänsä vinkkasi biomagneettihoidoista.

Hän innostui kokonaisvaltaisesta hoitomuodosta ja lähti opiskelemaan sitä maapallon toiselle puolelle.

Kun ihminen vaihtaa alaa toisesta päästä toiseen, kohtaa hän usein epäilijöitä, Hanne myöntää.

Hän ei uskonut itsekään, että hän päätyisi joskus näin jyrkkään alanvaihtoon.

– Biomagneettiterapeutiksi voi opiskella, vaikka ei olisikaan lääkäri. Meksikossa alaa opiskellaan yliopistossakin. Kun sain Uuden-Seelannin kansalaisuuden ja möin täällä taloni, muutin hetkeksi Meksikoon opiskelemaan biomagneettihoitoja.

Kiistellyn magneettiterapian väitetään esimerkiksi parantavan immuunijärjestelmää ja tulehduksia.

Työkaluna toimii biomagneettipari, joka resonoi ihmiskehon eri osien kanssa.

Asiakkaat käyvät Hannen vastaanotolla yleensä kolme–viisi kertaa eri syistä; tosin kaikkiin hoito ei tehoa, hän myöntää.

Lisäksi hän järjestää alan kursseja sekä toimii niissä lääkärin assistenttina. 

Näitä töitä hän aikoo tehdä Pariisissakin, mutta samalla hän haluaa etsiä jonkun toimistotyön – ainakin hetkeksi.

 

”Kaipaan lievää kaaosta elämääni”

Tällä hetkellä Hanne määrittelee itsensä noin 80-prosenttiseksi hipiksi. Hänen elämänsä ohjenuorana toimii yleisestikin 80–20-ajattelutapa.

Biomagnetismin opiskelua Hanne harrastaa jatkuvasti. Hän käy vuosittain Meksikossa täydentämässä koulutustaan.

Ensimmäisten kurssien aikana Hanne huomasi, että terapeutin pitää ensin auttaa itseään.

Oma hyvinvointi täytyy olla tasapainossa ennen kuin voi auttaa toisia, hän mainitsee.

– Olen puhdistanut kehoni, ruokavalioni ja mieleni. Alkoholi on jäänyt melkein kokonaan pois. Mutta en kieltäydy samppanjalasista, jos joku tuo sellaisen eteeni. Kun elää terveellisesti 80 prosenttia kokonaisajasta, voi 20 prosenttia löysätä. En pidä muutenkaan liian tiukoista säännöistä. Sellaiset ovat tylsiä. 

Uusi-Seelanti on Hannen mielestä ideaali paikka itsensä kehittämineen. Ihmiset ovat kiinnostuneet uusista asioista ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Rikas maorikulttuuri on täynnä erilaisia energiahoitoja.

Hän sanoo saaneensa uusia asiakkaita eniten puskaradion avulla. Klinikkaansa hän pitää omakotitalossaan. Biomagnetismikollegoita on maassa hänen mukaansa muutamia kymmeniä.

Hanne on innostunut tällä hetkellä erityisesti joogasta ja meditaatiosta.

Työelämään kuuluu biomagnetismin ohella ystävän start up -yritykseen sijoittaminen.

– Uuteen-Seelantiin on helppo tulla ja tutustua muihin. Ihmiset ottavat vieraan vastaan ystävällisesti, kuin perheenjäseneksi. Kaikki ovat naapureita ja tuntevat aina vähintään yhden yhteisen tutun.

Paikallisille työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on tärkeää. Samoilla linjoilla on Hannekin, joka on ottanut vapaa-ajastaan kaiken irti.

Uuden-Seelannin luonto houkuttelee usein vaeltamaan tai vaikkapa rannalle.

Lisäksi hän tekee kaksi kertaa viikossa vapaaehtoistöitä sairaalassa pienten vauvojen osastolla.

– Suureksi kaupungiksi Auckland on miellyttävä asuinpaikka. Mutta maailmassa on niin paljon muitakin kivoja paikkoja. En uskalla sanoa, että jäisin tällä reissulla Ranskaan. Ideaalielämässä olisin kolme – neljä kuukautta yhdessä paikassa ja sitten siirtyisin toiseen.

– Yritän tehdä mahdollisimman paljon juttuja, jotka tuovat itselleni ja muille iloa. Joihinkin niihin liittyy myös mannerten välisiä muuttoja. Täytyy myöntää, että kaipaan lievää kaaosta elämääni. Olen valmis jättämään tämän paratiisin ja vaihtamaan sen haisevaan pariisilaismetroon.

Ennen kaikkea Uudessa-Seelannissa Hanne on oppinut, kuinka ihminen tulee toimeen aina – vaikka vähän pienemmälläkin omaisuudella.

– Äitini mukaan olin vauvana kuin tinasotilas. Sittemmin olen pistänyt itseni tietoisesti likoon ja uusiin haasteisiin, jotta pääsen pois siitä tinasotilasroolista.  

”Olen pistänyt itseni tietoisesti likoon ja uusiin haasteisiin, jotta pääsen pois tinasotilasroolista.”

– Kun lähdin Lontoosta, tiesin, että palkkani tippuu hurjasti. Mutta se ei ole hidastanut menoani. Uuteen palkkatasoon pystyy aina mukautumaan, kuten uusiin ihmisiin. Elämä on jatkuvaa oppimista.

 

Varsinkin reissuissa oppii uusia asioita itsestään, Hanne Häiväläinen sanoo.
Varsinkin reissuissa oppii uusia asioita itsestään, Hanne Häiväläinen sanoo.

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Japanin Fukuokassa (helmikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Tammikuu
2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram