Jylhiä vuorijonoja merenrannoilla.

Vihreitä niittyjä ja niillä söpöjä lampaita. Kokonainen hobittikyläkin.

Täältä löytyy jopa vihreiden aaltojen keskittymä, teefarmi.

Vaikka on kuinka kiitollinen ja onnellinen reissullansa, on pakko myöntää:

Uudessa-Seelannissa tulee nopeasti kauniiden maisemien ähky.

Toisaalta täällä on helppo joutua maisemabongauskierteeseen. Entäpä, jos nurkan takana on vieläkin kauniimpi paikka?

Kirkkaampi vesi?

Rouheampi kallio?

Yksi asia on kuitenkin varma: mitään upeampaa puutarhaa ei tule täällä enää vastaan.

Ei enää sen jälkeen, kun pääsin näkemään Hamiltonin puutarhat.

Jummi jammi, mikä paikka onkaan tämä moneen kertaan palkittu viherkokonaisuus.

 

Nähtävyys meinasi jäädä näkemättä

Waikatossa sijaitseva puutarhakompleksi on alueensa suosituin nähtävyys. Zealong-teefarmi tullee toisena.

Vierailuni aikana paikkakunnalla oli kesän kuumimmat päivät. Paikallisetkin kuulostivat olevan tuskissaan yli 30 asteen lämmössä.

Sisämaassa se tuntui melkein 40 asteen helteeltä.

Olisi tehnyt mieli vain köllötellä varjossa ja nauttia viilentävää inkiväärilimsaa.

Hamiltonin puutarhat eivät aluksi minua kiinnostaneet. Olin jo nähnyt ihanat teeviljelmät.

Se on vain yksi puutarha, ajattelin aluksi. Näen kauniita puutarhoja Japanissa yllin kyllin. Ei mikään voita niitä.

Mutta kuinka väärässä olinkaan.

 

Maapallo tutuksi

Paikalliset kutsuvat paikkaa Hamiltonin kasvitieteelliseksi puutarhaksi. Mutta nimitys on jokseenkin harhaanjohtava.

Laajalla alueella on yli 20 erilaista puutarha- ja viheraluetta, kahviloita, kahluualtaita sekä muita viihdykkeitä.

Vaikka puutarhan laaja parkkialue oli täynnä autoja, kun tulin, vierailijat levittäytyivät tasaisesti puutarhan alueelle. Yli 50 hehtaarin puutarha-alueella ei ollut ruuhkaa.

Etsin ensimmäisenä japanilaisen puutarhan, joka oli jaettu kahteen osaan: kivi- ja vesipuutarhaan.

Sain katsella sitä seesteisyyttä melkein omassa rauhassani – ja ah, melkein unohdin otsalta valuvat hikivanat ja kuumuudesta reiteen liimautuneet shortsit.

Sen jälkeen lähdin tutustumaan kiinalaiseen, intialaiseen, italialaiseen ja moneen muuhun puutarhaan.

Erityisesti kiinalainen puutarha huvimajoineen ja bambumetsineen oli upea, ja siellä vierähtikin eniten aikaa.

Välillä tuntui kuin olisin jossain ihan muualla kuin Uudessa-Seelannissa.

Vastaan tuli maailmalta tuttuja kohteita minimuodossa, kuten Taj Mahalin ja Capitoliumin pienoisversiot.

 

 

Miten tällainen elämys voi olla ilmainen?

Parin tunnin kiertämisen jälkeen tuli jo pienoinen ähky. Ja olin vasta käynyt kuudessa puutarhassa.

Vilvoittelin hetken varjossa ja suuntasin maoripuutarhaan. Seurasin opastettua kierrosta hetken salaa ja sitten singahdin uuteen puutarhaan.

Välillä tulin keskusaukiolle ja täytin vesipulloni. Sitten sujahdin taas uuteen maailmaan.

Neljän helteisen tunnin jälkeen olin ihan kuitti. Edessä oli vielä muutama uusi puutarha sekä yrtti- ja kasvisviljelmiä.

Mutta kävelin ne vain läpi, ilman valokuvaushetkiä tai muita pysähdyksiä. Sää alkoi hieman jäähtyä ja ilmassa oli ihanan viilentävää tuulenvirettä.

Puutarhojen parkkipaikalla oli hillitön jono autoja. Kuulin, että moni tulee sinne kesäiltaisin, kun on viileämpää ja valo on kauniin kultainen.

Jos ei olisi ollut kuuma päivä, olisin halunnut nähdä maisemat myös ilta-auringon säteiden loistossa. Olisin halunnut tutkia tarkemmin joitakin puutarhoja, mutta nyt en kyennyt enää siihen.

Edessä oli vielä useiden kilometrien kävely majapaikkaan.

Puutarhabussit kulkevat Hamilton keskustasta vain muutaman tunnin ajan tiettyinä päivinä.

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Annakaisa Vääräniemi (@annakaisa) jakama julkaisu

 

Viime päivinä olen hykerrellyt itsekseni tyytyväisyyttä, kun olen katsonut puutarhakuvia. Ne eivät anna oikeutta luonnon sävyille ja muodoille, mutta muistuttavat kyllä täydellisestä puutarhapäivästä. Tai siis sen puolikkaasta.

Ja mikä on myös huippua: Hamilton gardens on ilmainen nähtävyys. Sinne ei ole pääsymaksua.

Puolen päivän ilmainen kierros on ihmeellistä tässä maassa, jossa kaikki maksaa ja todella paljon.

Mutta ne kasvit ja kauneus – ne vasta ihmeellisiä ovatkin Hamiltonin puutarha-alueella.

 

 

Lisää aiheesta

Kommentit (2)

MerjaO
1/2 | 

Varmasti upea paikka! Itse (entisenä) toimistotyöläisenä usein mietin tuollaisessa paikassa, että jotkut ihmiset tekevät työtään tällaisessa paikassa, heidän tehtävä on luoda kaikki tämä kauneus, he saavat aloittaa päivänsä upottamalla kätensä multaan.. Toivottavasti he kokevat itsensä onnekkaaksi.. tai sitten he salaa haaveilevat saavansa työskennellä viileässä toimistossa "vain istuen" tietokoneen ääressä.. :D ihminenhän ei ole koskaan täysin tyytyväinen vaikka olis missä!

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Mainiosti kiteytetty, MerjaO.
Olen miettinyt tälläkin reissulla useissa paikoissa, että "vau, tässä olisi todellinen unelmatyöpaikka". Esimerkiksi shibakahvila on yksi sellainen.
Mutta pidemmän päälle saattaisin kaivata taas jotain ihan muuta. 
Toisaalta, vaikka olisi tyytyväinen, saahan sitä aina haaveilla... :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja teetarinoita.
Contact: annakaisa_vaaraniemi@hotmail.com

Olen reissannut yhteensä 71 valtiossa.
Syyskuussa 2019 jäin vuorotteluvapaalle ja lähdin reissuun.

Nyt olen Japanin Fukuokassa (helmikuu 2020).

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Tammikuu
2019
Joulukuu
Syyskuu
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram