Japanilaisen teen varastoni ovat nyt riittäneet hyvin jo yli kolmen kuukauden ajan. Vaikka olen välillä tarjoillut teetä ystäville sekä työkavereille.

Totta kai, minulla on matchaa myös työpaikalla. Yksi kuppi matchaa päivässä on sopiva määrä ja sen lisäksi pari kuppia muuta teetä, kiitos! Arkipäivinä harvemmin enää juon iltasella kotona teetä. Korkeintaan kofeiinitonta barleyteetä tai muita haudukkeita.

Kävin nyt maaliskuun alussa, pitkästä aikaa nauttimassa teetä helsinkiläisessä teehuoneessa. Useimmiten olen siellä nauttinut matchaa, mutta nyt halusin gyokuroa. Ostin viime vuonna vain pienen pussin tuota ”jadeteetä” Japanista, sillä se on matchaakin kalliimpaa. Ja se myös vaatii tekijältään paljon.

Nyt kun sain käteeni Teemaan kiotolaista gyokuroa, pääsin jo ensituoksulla vahvaan Japani-euforiaan.

Ah, se tuoksu, maku ja väri toivat mieleeni Shizuokan teeviljelmät, teemestarit, Kanazawan hämärät teehuoneet ja -korttelit. Hetket, jotka olivat niin täydellisiä. Hetket, jolloin toivoin, että aika pysähtyisi ja saisin vain olla siinä ihanassa vihreässä kuplassani.

Ensimmäinen ”shotti” gyokuroa meni päähän. Olin hetkessä teehiprakassa. Hassussa pöhinässä. After work -tunnelmissa.

Jadepisaroita kupissani

Gyokurotee tehdään miedonlämpöiseen veteen, noin 45–55 asteiseen ja yleensä sitä tarjoillaan pienissä kupeissa. Ensimmäinen kuppi on maultaan voimakkain. Sitten samoja teenlehtiä voi hauduttaa kerran tai kaksi uudestaan, jolloin siitä tulee tavallisen senchan kaltaista teetä.

Suomesta saa gyokuroa, joka on tuotu Ujista, Fukuokasta, Kagoshimasta ja Shizuokasta. Jotkut varjostavat teenlehtiä kaksi viikkoa, toiset yli kuukauden. Varjostaminen lisää lehtivihreän määrää ja poistaa muun muassa kitkeryyttä sekä terävyyttä, sillä lehdet saavat kasvaa auringonvalolta suojassa.

Japanissa gyokuroa (suomeksi jadepisaraa) pidetään arvokkaimpana vihreän teen lajina. Paras, kevään tuore sato voi maksaa jopa yli 1000 euroa kilolta. Teemaassa gyokuroannokseni maksoi kuusi euroa, mutta sillä hinnalla olisin voinut juoda vaikka litran tuota ihmejuomaa uudelleen haudutettuna.  

Myös matcha on kallista ja sitä vartenkin teenlehtiä varjostetaan. Mutta gyokuron lehdet höyrytetään, kuivataan ja rullataan pieniksi, neulamaisen teräviksi lehdiksi, joita haudutetaan. Matcha puolestaan valmistetaan jauheeksi, joka liukenee veteen. Molemmilla teelajeilla on kaunis vihreä sävy; gyokuro on kirkkaampi, ja matcha täyteläisen vihreä.

 

 

Gyokuron väri on raikkaan vihreä, jopa neonvihreää muistuttava.
Gyokuron väri on raikkaan vihreä, jopa neonvihreää muistuttava.

 

Yhtäkkiä nauratti paljon

Tällä hetkellä matcha maistuu jopa hieman tunkkaiselta, kun vertaan sen makua gyokuroon.  Raikkaampia gyokuro voi olla myös helpompi valinta hänelle, joka haluaa maistaa voimakkaampaa, mutta luonnostaan vähän makeahkoa vihreää teetä – mutta ei välttämättä pidä matchasta.

Minulle, voimakkaiden makujen ystävälle, gyokuro on täydellinen juoma. Tosin, olen tehnyt tässä japanilaisten ruokien aikakaudella huomion, että joku perusintialaisruoka on minusta nyt varsin tulista. Vielä vuosi sitten rakastin tulisia ruokia, mutta nyt pidän vähän miedommista mauista. Sellaisista japanilaisista, erikoisista mauista.

Gyokuro on samaan aikaan pehmeää, mutta jännän makuista. Hieman pähkinää, pinaattia, merilevääkin. Vieläkö maistuisi? No, minulle maistuu ainakin.

Se sisältää niin paljon kofeiinia, että päiväannokseni on korkeintaan yksi pieni kuppi. Shizuokassa pääsin maistamaan gyokuroespressoa, todellista shottien shottia, joka hupsahti päähäni kuin raketti. Sitä shottia ei moni paikallinenkaan ole pystynyt juomaan, sillä se on niin tujua juomaa.

Mutta näköjään ensimmäinen gyokuroannos täällä Suomessakin pitkästä aikaa toimi melkein iloliemen tavoin. Yhtäkkiä niin moni asia nauratti ja huvitti tavallisena harmaana päivänä. Olin niin gyokurokekkulissa!

 

Sympaattinen toivotus Teemaan ovella.
Sympaattinen toivotus Teemaan ovella.

 

Lisää teetarinoitani:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

1,5 vuotta sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 66 valtiossa (kesäkuu 2019). 

Contact: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Marraskuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat

Instagram