Jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa. Kerroin edellisessä postauksessani Tinder-treffeistä, jotka menevät omituisten deittien top 3 -listalle. Ai miksikö? No vaikkapa siksi, että keskustelimme yli 90 prosenttia ajasta kääntäjäsovelluksen avulla ja katsoimme Youtube-videoita. Oli paljon myös hiljaisia hetkiä.

Ehdin viestitellä Tinder-deittini kanssa vain pari kertaa ennen tapaamista ja huomasin tietenkin, että hänen englannin taitonsa horjui vähän. Mutta ymmärsin kaiken enkä siksi kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tapaamisemme oli jännä kokemus jo ensisilmäyksestä lähtien, sillä hän kysyi heti ensimmäisenä kännykkäänsä osoittaen ja näytti sieltä tekstin, jossa kysyttiin, että käytänkö käännöspalveluita.

Vajaan parin tunnin viestien näpyttelyn jälkeen tiemme erkanivat. Sain häneltä vielä illalla lyhyen tekstarin ja linkin söpöön shiba-videoon. Mutta siihenpä se sitten jäi: kun yhteistä kieltä ei ole, on toisesta vaikea saada irti mitään syvällisempää.

Mutta en todellakaan jää harmittelemaan tapaamista. Minulla oli hauskaa. Kohtasin uuden, mielenkiintoisen ihmisen ja opin vähän hänestä sekä enemmän paikallisesta kulttuurista. Videotreffimies vinkkasi muun muassa Fukuokan vanhimmasta pyhäköstä, jonne harva turisti eksyy – vaikka se on japanilaisille tärkeä paikka. Ja ihan mieletön näköalakohde.

Minulla onkin jokin tarve nähdä uusi paikka aina mahdollisimman korkealta. Ja olin suunnitellut visiittiä Fukuoka-torniin heti, kun sää täällä vähän selkenee. Mutta videotreffimies ehdotti kiipeämistä Atago-pyhäkön vuorelle. Se on ilmainen nähtävyys, kaiken lisäksi lähellä asuinaluettani Meinohamaa ja samalla se tarjoaa huikean määrän kulttuuritietoutta.

Onneksi tänään oli aurinkoista eikä satanut, joten lähdin kiipeämään kohti pyhäkköä. Sinne olisi vienyt mutkitteleva tiekin söpön asuinalueen läpi, mutta ajattelin olla fiksu ja oikaista ikiaikaisia portaita pitkin. Virhe! Niillä portailla ei ollut kaiteita ja ne olivat osin irronneet sekä polulla oli paljon kasvillisuutta. Hieman huimasi välillä, kun katsoin alaspäin. Mutta hyvin meni matka huipulle ja mitkä näkymät sieltä onkaan yli kaupungin. Viileänä päivänä oli myös kiva saada kehoon lämpöä ja ponnistuksen tunnetta. Sekä aina niin hauskaa on jutella paikallisten kanssa. 

 

 

Tavallisena maanantainakin vuorella oli paljon paikallisia, lähinnä senioreita ja koululaisryhmiä. Monet vanhemmat ihmiset kuulemma käyvät vähintään kerran kuukaudessa vuorella, useimmat monta kertaa. Erityisen suosittu paikka Atago-pyhäkkö on uudenvuoden päivänä ja hanamin aikaan. Nyt se kukkariemu oli jo pyhäkön ympärillä ohi: vaaleanpunaisia kukkia oli nyt isoina kasoina maassa.

Yksi Atagon suosion syistä on siihen liitetyt supervoimat.

Šintolainen pyhäkkö on rakennus, joka on tarkoitettu eräänlaisten henkien ja jumalten, eli kamien palvomiseen. Atagolle on rakennettu Japanissa kolme suurta pyhäkköä ja lukuisia muita pienempiä. Yksi pääpyhäköistä on Fukuokassa. Japanilaiset uskovat, että juuri tällä pyhäköllä on supervoimia, jotka tuovat onnea, antavat menestystä liike- ja rakkauselämässä sekä auttavat muun muassa lopettamaan alkoholin ja tupakan käytön.

Hmmm, toivoisinko nyt onnekkaampaa treffailua vai haluaisinko päästä eroon jostain huonosta tavastani?

Voisin myös toivoa blogimenestystä Momondo Open World Awards -ehdokkuuteeni liittyen.

Olen tosiaan fiilistellyt tänään ihanaa uutista, ehdokkuuttani Momondon kilpailussa, jossa palkitaan vuoden kohtaamistarina. Ei, se ei ole kuitenkaan tarina tämän postauksen videotreffeistä. Vaan jotain ihan muuta.

Kun olin Okinawalla, minun piti kirjoittaa ensimmäiseksi sieltä paikkaa hehkuttava postaus, mutta siitä tulikin tarina elämäni tärkeimmän ihmisen eli isoveljeni Roopen kuolemasta sekä uuden kohtaamisen, japanilaisen karkkimiehen vaikutuksesta tälle opintovapaalleni.

Kivaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos äänestäjilleni! 

 

 

Lisää aiheesta:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hei, blogi on siirtynyt.  Uusi osoite on: adventurista.fi

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Heinäkuu