Eikö se yksin matkustaminen ole kauhean yksinäistä?

Etkö pelkää, että jäät yksin loppuelämäksesi?

Miten nautit ruokasi, sillä eihän ravintolaan voi mennä yksin?

Etenkin tällä opintovapaallani olen saanut oikoa moneen kertaan ihmisten ajatuksia yksin matkustamisesta. Olen kuullut kauhisteluja siitä, kuinka kamalaa minulla täytyy olla, kun nukun yöni yksin vieraassa sängyssä ja maassa. Tai miten tylsää minulla on, kun matkustan kuukausia ihan yksin. Varsinkin balilaiset ovat ihmetelleet paljon tätä. 

Ensimmäinen yksin tehty reissu jännittää tietenkin aina. Myös ensimmäiset askeleet uudessa paikassa.

”Eikö yksin nukkuminen vieraassa sängyssä ole kamalaa?”

Olin 11-vuotias, kun hyppäsin ensimmäisen kerran yksin junaan Oulusta ja vastassa Helsingissä oli serkkuni, jonka luona vietin kesälomaviikon. Kiitos vanhemmilleni ja serkulleni luottamuksesta. Oli huisin jännää olla pääkaupungissa, vieläpä kun serkkuni teki päivät töitä ja minä hengasin kivoissa paikoissa lähitienoilla.

Luottamuksen täytyi olla suurta, kun 8. luokan aikana aloin hinkua vaihto-oppilaaksi. Lähdin heti yläasteen jälkeen, 16-vuotiaana, Kaliforniaan ja opiskelin vaihtarina paikallisessa high schoolissa. Saksa kutsui 18-vuotiaana kesätöihin.

Sen jälkeen kesti todella kauan, että lähdin yksin ulkomaille. Tai ylipäätään matkalle minnekään. Elämä vei opintoihin ja töihin. Kunnes pitkän tauon jälkeen innostuin taas reissaamisesta – ja intoni kasvaa koko ajan.

Olen saanut kokea hienoja matkoja ystävieni kanssa, mutta olen kokenut yhtä paljon mahtavia elämyksiä yksin tekemilläni matkoilla. Jokaisella reissullani olen oppinut paljon itsestäni, muista ja ympärillä olevista asioista. Yksin ja yhdessä.

Matkustaminen on useimmiten niin intensiivistä uuden opiskelua, että jopa tällainen ekstroverttikin kokee välillä uupumista.

Joka päivä törmään uusiin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja uusiin paikkoihin sekä kulttuureihin. Siihen päälle omaa opiskelua ja esimerkiksi Balilla päivittäistä joogaa, niin kylläpä olen illalla poikki. En aina edes jaksa vastata ystävieni viesteihinkään, kun uni jo tulee.

Tai sitten olen niin innostunut kaikesta uudesta ja käyn ylikierroksilla, etten malttaisi nukkuakaan. Ihan muutamina kertoina hetki ennen nukkumaanmenoa minusta on tuntunut siltä, että olisipa nyt huoneessa joku matkakaveri, jonka kanssa voisi käydä läpi päivän juttuja. Etenkin hiljaisuuden retriitissä ja pari päivää sen jälkeen oli sellainen fiilis.

Kunpa arkenakin ehtisin olla näin sosiaalinen töiden ulkopuolella ja tehdä kaikkea sitä, mitä toivon elämältäni. Ylipäätään minulla on fiilis, että ehdin tavata täällä reissussa enemmän ihmisiä kuin kotona. Olen omissa oloissani, kun kirjoitan, mutta useimmiten teen läppärillä hommia jossain yleisessä paikassa – kahvilassa tai muualla – ja näen koko ajan ihmisiä.  

Toisaalta minulla on nyt mahdollisuus luppopäiviinkin, jolloin ei tarvitse ajatella mitään. Ja ne ovat loistavaa vastapainoa sosiaaliselle elämälle. Ei tarvitse huolehtia pyykkivuoresta (sen kun vie sen pesulaan) tai huoneen siisteydestä (Balin viimeisimmässä kotimajoituksessa perhe siivosi huoneeni joka päivä). Olen saanut viettää paikallisia pyjamapäiviä eli ”uikkarit päälle ja rantaan” -päiviä jo muutaman, vaikka enemmänkin niitä välillä kaipaisin. Myös hieronnoissa kävin Balilla vain muutaman kerran, vaikka olisin voinut hemmotella itseäni tuollakin tapaa ehkä enemmän; halvimmillaan ne maksavat viitisen euroa ja sopisivat siis opiskelijallekin.

Missä sitten tapaan ihmisiä ja miten? Tässä muutama vinkkini yksin matkustaville, jotka haluavat seuraa tai ainakin ihmiskontaktia matkoillaan.

11 vaivatonta tapaa tutustua ihmisiin soolomatkoilla:
 

1. Ykkösvinkki: hostellit!

Ensimmäiset reissuni yksin tein tuttuihin turistipaikkoihin, kuten Barcelonaan ja Prahaan. Yövyin hostelleissa, opiskelijapaikoissa sekä sohvasurffasin. Suunnitellessani matkaa otin varman päälle ja buukkasin muiden matkailijoiden suosiman kohteen sekä kimppamajoituksen. Vasta myöhemmin aloin innostua eksoottisimmista paikoista, joissa ei välttämättä ole niin paljon turisteja.

2. Hengailua sohvasurffareiden kanssa

Jos majapaikka vieraan ihmisen sohvalla ei kiinnosta, sohvasurfausyhteisöistä voi halutessaan hankkia itselleen seuraa vaikkapa kävelylle tai kahville. Paikallinen, tavallinen ihminen on samalla loistava turistiopas, ja olenkin päätynyt jännimpiin paikkoihin heidän avullaan. Joidenkin vuosia sitten tapaamieni sohvasurffareiden kanssa pidän myös vielä yhteyttä ja jaamme reissukokemuksia viesteillä.

3. Tinderistä teekumppani

Tinder on muutakin kuin deittailusovellus! Sen kautta tutustuu mielenkiintoisiin tyyppeihin ja voi tehdä täsmätreffejä, jos eteen sattuu kiva ihminen. Olen huomannut, että silloin kannattaa kuitenkin tehdä aluksi tai jo ihan profiilissaan selväksi, että ei ole etsimässä romanssia. Japanissa bongasin aikoinaan miellyttävän teemiehen Tinderistä ja sovimme jo ennen näkemistämme, että menemme puhtaasti ystävinä matchalle.


4. Illallisseuraa Insta-seuraajasta

Olen käyttänyt Instagramiakin treffiapuna, mutta myös tavallisen illallisseuran bongaamiseen. Esimerkiksi Malediiveilla olessani seurasin yhden kreikkalaisen kauniita kuvia samasta paikasta, ja kerran satuimme kuvaamaan samaan aikaan samaa kohdetta. Sen jälkeen vaihdoimme viestejä Instassa ja päädyimme illalliselle. Ilta venyi pitkälle, kun huomasimme, kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita meillä onkaan.

5. Toimivin paikka tavata uusia tyyppejä:

Jos matkoilla on vailla viihdyttävää seuraa, omat intressit johtavat yleensä parhaimpiin tuttavuuksiin. Esimerkiksi Balilla olen löytänyt jokaiselta joogastudiolta huipputyyppejä, joiden kanssa voi käydä lounastamassa, retkillä tai tutustua uuden paikkakunnan bileisiin. Korupajassa, kokkauskurssilla ja life coachin workshopissa on minulla myös käynyt tuuri, kun olen törmännyt niissä ihmisiin, joiden kanssa viestittelen lähes päivittäin ellen pääse heitä näkemään sinä päivänä.

6. Elämys uuden taidon ja uusien ihmisten kanssa

Koru- ja kokkauskurssiin liittyy yksi vinkki, jota yritän matkustaessani noudattaa. Haluan opiskella jonkun uuden taidon jokaisella reissullani. Minulla ei ole hirveästi harrastuksia, joita haluaisin erityisesti pitää yllä matkalla. Siksi uusien juttujen opiskeleminen on entistä tärkeämpää, ja niiden parissa tapaan ihmisiä, jotka opettelevat niin ikään uutta taitoa. Siitä riittääkin sitten puhuttavaa pitkään kurssin jälkeenkin!

7. Pitäisikö kännykästä luopua kokonaan kahvilassa?

Ihan ensimmäiset kerrat yksin syöminen matkalla (tai missä vaan) oli todella jännittävää. Jopa pelottavaa. Välillä pidin kirjaa tiukasti mukana ja keskityin siihen. Nykyisin kahvilaseuranani on läppäri. Mutta olen hoksannut, että kun malttaa pysyä erossa jopa kännykästään, voi löytää sattumalta ruokaseuralaisen – ihan vain katsomalla ympärilleen ja hymyilemällä. Järjestetyillä pubikierroksilla saa myös seuraa sekä ruokailuun että juominkeihin!

8. Vapaaehtoisia töitä (ja ystäviä)

Vapaaehtoistyö on varma keino tutustua uusiin ihmisiin reissun päällä. Olipa sydäntä lähellä sitten koirat, lapset tai luonto, vapaaehtoistyössä ei tule koskaan aika pitkäksi. Samalla kuulee tarinoita, jotka jäävät mieleen loppuelämäksi.


9. Seikkailukavereita FB:stä

Vertaistukea ja matkaseuraa voi nykyisin saada helposti Facebook-ryhmistä. Kuulun muun muassa Seikkailijattaret-ryhmään, jossa haetaan aktiivisesti reissukavereita. Samasta paikasta saa kohdevinkkejä sekä -apua, kun sellaista pyytää. Kansainvälistä seuraa löytää eri sivustoilta, kuten Travel Buddies -saitilta.

10. Kyselyikäinen saa aina ystäviä

Olen monta kertaa kertonutkin, että kysymysten kysyminen kannattaa. Osoitan mielenkiintoni ja saatan kysyä kysymyksiä, vaikka tiedän jo vastauksen niihin. Olen kuullut kymmeniä kertoja tarinat balilaisten etunimilogiikasta sekä vaginaspan vaikutuksista. Enää en pelkää, että osoittaisin tyhmyyteni kysymällä. Päinvastoin, usein saan takaisin joukon kysymyksiä ja tiedämme pian toisistamme enemmän kuin vaikkapa suomalaisista harrastekavereistani.

11. Pienet jutut tutustuttavat

Hymyile, tervehdi ihmisiä ja pyydä ottamaan vaikka kuva itsestäsi tai tarjoudu itse nappaaman kuva selfieporukasta. Pienet eleet sulattavat jään.

Matkailijan ei tarvitse olla koskaan reissussa yksin, ellei välttämättä halua sitä.

Kuvat Balin Canggusta tammikuulta 2018.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat