Ne muutamat tuttuni tai Facebookista bongaamani ihmiset, jotka ovat käyneet Bruneissa, varoittelivat minua etukäteen:

– Aiotko olla neljä yötä Brunein pääkaupungissa? Tylsistyt jo toisena päivänä. Bandar Seri Begawanissa on nähtävää vain yhdeksi päiväksi.

En todellakaan tiedä, millä erikoisaktiviteettinenällä minut on siunattu, mutta nyt olen ollut kolme yötä Bruneissa ja menoni on ollut koko ajan täyttä toimintaa ja mielenkiintoisia juttuja. Aamulla aikaisin tai illalla olen yrittänyt kirjoittaa blogipostauksia sekä viestejä ystävilleni, mutta muuten olen ollut koko ajan menossa. Opinnot saavat olla vielä hetken jäissä Brunein ajan.

Välillä toivon, että olisinpa varannut tänne pidemmän ajan. En ole vielä nähnyt puoliakaan pääkohteista. Kansallispuisto jää seuraavaan kertaan, kuten moni muukin juttu.

Paikallisten ihmisten tarinoitakin olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Toisten mielestä Brunei on kuin luksusvankila, joka pitää otteessaan ja jossa on kielletty kaikki kiva. Toisten mielestä Bruneihin syntyminen on lottovoitto, ainakin Aasian mittapuulla. Jotain salaperäistä täällä on, ja kaikki sellainen mystinen kiinnostaa.

Polttoainekin on halvempaa kuin pullovesi. Mutta muuten, maa on melko kallis ulkomaalaiselle. Ainakin opiskelijabudjetilla elävälle.

Nenäapinoiden elämään tutustuttaneet Wann ja Mark ovat olleet loistavia oppaita Brunein-ajallani. Heidän turneensa ovat maksaneet 5–20 euroa. Kävin heidän kanssaan myös katsastamassa jokikylän, Kampong Ayerin, joka oli toivelistallani ensimmäisenä. Jokikylään pääsee itsenäisestikin ottamalla venetaksin, mutta silloin ei välttämättä saa samanlaista informaatiota.

Kuten kerroin aiemmin, kelluva kylä näyttää pahimmillaan slummilta. Mutta 30–40 000 asukkaan alueella on monenlaisia rakennuksia: uusia ja vanhoja, ilmastoituja sekä nettiyhteyksillä varustettuja. Joidenkin talojen alla on luksusveneet, ylhäällä terassilla uusi moottoripyörä – jolla voi päästellä laitureilla. Uudet, kalliit autot odottavat toisella laiturilla.

Alue koostuu yli 30 eri kylästä. Laitureita jokikylissä on yhteensä kuulemma yli 20 kilometrin edestä. Kylissä on useita moskeijoita, kouluja, kauppoja sekä sairaalakin. Poliisi ja paloasema. Ravintoloihinkin pääsee ja venetaksi kuljettaa parillakymmenellä sentillä pieniä matkoja, mantereellekin, jos omaa venettä ei ole. Viemäri- ja sähköverkostot toimivat, satelliitin avulla näkyy kymmeniä kanavia televisiosta.

Yleensä Wann ja Mark tarjoavat jokiristeilyn päätteeksi teetä kotonaan, mutta tällä kertaa he olivat remontoimassa asuntoaan. Tänä vuonna he aikoivat avata siellä kotimajoituksen.

Ränsistyneestä ulkokuorestaan huolimatta jokikylän asunnot ovat todella haluttuja. Ne ovat myös osoittautuneet kestäviksi; tulvatkaan eivät niitä pahemmin kaada, Wann kertoi. Ja elämäntyyli on leppoisaa, hän lisäsi. Heillä on joskus päiviä, jolloin he eivät edes käy mantereella. Mutta oppaan työssä sellaiset päivät ovat harvassa; muut paikalliset viihtyvät kyllä hyvin veden päälle rakennetuissa kylissään, joista he mielestään saavat kaiken tarvitsemansa.

Ja mikäpä sieltä omalta terassilta on katsella hurmaavaa auringonlaskua!

Viime vuonna avattu uusi silta jakoi monen jokikylässä asuvan mielipiteet.

Lue lisää Brunein-juttujani:

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat