Kirjoitin aikoinaan graduni kymmenessä päivässä, koska minulla oli kiire töihin Kanadaan enkä halunnut ottaa opintoja mukaani. Ennen graduani olin ollut yli viisi vuotta kiinni työelämässä ja rakastin kirjoittamista. Kirjoitin työkseni uutisia, vähän myöhemmin reppareita, ja kirjoitin vielä vapaa-ajallani runoja sekä muita kaunokirjallisia tuotoksia.

Sitten olin reilusti yli kymmenen vuotta töissä, joissa en kirjoittanut paljoakaan itse. Olin kyllä tekemisissä päivittäin tekstien kanssa, ja nautin hommasta. Varsinkin kun pääsin samalla pelaamaan visuaalisuuden kanssa. Jossain vaiheessa urani alkuvaiheessa ajattelin vielä, että minusta tulee mahtava AD. Sain tehdä töitä alan huippujen kanssa ja opin ihan älyttömästi. Sitten internet ja myöhemmin sosiaalinen media alkoivat koukuttaa yhä enemmän. Layoutit ja taitto-ohjelmat jäivät osaltani historiaan. Rakastuin ideoimiseen ja editoimiseen. Viihdyttävien sisältöjen tuottamiseen.

Pari vuotta sitten päädyin nykyiseen työhöni ja aloin taas kirjoittaa päivittäin työajalla. Ja se laukaisi monia haaveita: haluaisin oppia paremmaksi kirjoittajaksi. Halusin löytää taas kirjoittamisen ilon ja aikaa, että voisin kirjoittaa muutakin kuin lehtijuttuja.

Ja tässäpä niitä kirjoittelen!

Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opinnot ovat yllättäneet minut täysin. Aloitin opintovapaani syyskuun alussa 2017, ja jäljellä on pian viimeinen kvartaali. Suren jo valmiiksi opintojen loppumista, vaikka tehtäviä on vielä jäljellä. Onneksi ne ovat antaneet paljon. Paljon enemmän kuin osasin edes kuvitella. 

Opintoni opettavat, haastavat ja palkitsevat niin suurella kädellä. Ne ovat antaneet sellaista nautintoa, jota en ole aiemmin kirjoittaessani kokenut. Todellista luovuutta ja flow-virtaa. Elämäni ensimmäisiä kiitettävien yliopistoarvosanojen virtaa ilman älytöntä rehkimistä. Uusia kokemuksia ja ajatuksia etäopinnoista, erilaisista teksteistä sekä kirjoittamisesta.

Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa nopeasti. Mutta minulla on omat syyni siihen: haluan muun muassa nauttia sapattivuoteni muista asioista. Maailma on täynnä kivoja juttuja, joista suurin osa löytyy työskentelypaikan ulkopuolelta.

Mutta miten ehdin parhaiten nauttimaan niistä? Mitkä asiat auttavat minua kirjoittamaan nopeammin? Siksipä listaan nyt 13 apukeinoani. Ne ovat löytyneet henkilökohtaisten kokemusteni avulla, enkä väitä, että ne toimisivat kaikilla. Minä olen löytänyt kuitenkin iloa, flow'ta ja sitä nopeutta kirjoittamiseen näiden avulla:
 

1. Asetan ajan

Minulla on yleensä aamupäivällä kahden–kolmen tunnin hetki, jonka olen pyhittänyt kirjoittamiselle. Kytken laitteet pois netistä ja kirjoitan. Välillä ne ovat opiskelujuttuja, välillä blogipostauksia, välillä jotain ihan muuta. Tiedän olevani onnekas, että pystyn manageroimaan omia aikataulujani nyt opintovapaallani. Etäopintojen tekeminen sopii tämänhetkiseen elämääni! Joskus deadlinen lähestyessä tai muissa projekteissa joudun olemaan läppärillä kahdeksan tuntia putkeen nyt sapatillanikin, mutta sen jälkeen pidän vähintään yhden kirjoittamattoman päivän.

Muistan myös jaloitella vähintään tunnin välein, vaikka olisi kuinka kiire kirjoittaa joku asia valmiiksi tai flow-tila olisi päällä. Kun kroppa saa happea, se toimii paremmin. Liiallinen istuminen veltostuttaa ja tylsistyttää minua. Ja kirjoittajan työt ja opinnot ovat kuitenkin loppupeleissä niin paljon muuta kuin pelkkää kirjoittamista. Rakastan kaikkea niitä aktiviteettejani, joka liittyvät kirjoittamiseen, mutta tapahtuvat muualla kuin läppärin näytöllä.

 

2. Kirjoitan ”pää tyhjänä”

Aamut ovat minun aikaani, jolloin mieluiten teen vaativia hommia. Niin kirjoittamista kuin sporttia. Kun olin viime vuonna Balilla ja siellä oli kiva aamujooga, menin sinne ja sitten olin valmis tekemään töitä muutaman tunnin. Jos jäin hengaamaan joogastudiolle ystävieni kanssa, kirjoittaminen venyi yleensä iltaan. Sillä viihdyttävien hetkien jälkeen käyn yleensä niin kierroksilla, että ensin minulla menee yleensä liikaa aikaa ajatusteni ajamiseen rauhalliseen tilaan. Siksi rauhallinen kirjoittamishetki iltapäivällä ja illalla sopii myös, tosin mieluiten vain harvoin. Miellyttävin hetkeni on heti heräämisen jälkeen aamulla ja silloin kirjoitan kaikkea mitä mieleeni tulee. En mieti kohderyhmää enkä lauserakenteita. Ehdin editoida niitä juttuja myöhemmin.

Jos yksi tehtävä ei nappaa, siirryn toiseen kirjoitusjuttuun. Minulla on monta kirjoitusprojektia kesken ja se toimii yleensä hyvin. Mutta muistan, kun kirjoitin graduni kymmenessä päivässä, silloin keskityin ainoastaan opinnäytetyöhöni. Olin myös tehnyt sitä varten paljon etukäteisvalmisteluja, kuten tutkinut muiden gradujen toimivia rakenteita sekä tyylejä sekä tehnyt muistiinpanoja.

Joskus pitää pukea vaatteet ylle ja siirtyä kirjoituspaikkaan, eikä silloin voi työskennellä enää pää tyhjänä. Mutta esimerkiksi kukkien tuijottelun jälkeen on helpompi alkaa kirjoittaa, kuten kävi tässä japanilaisessa puutarhassa.
Joskus pitää pukea vaatteet ylle ja siirtyä kirjoituspaikkaan, eikä silloin voi työskennellä enää pää tyhjänä. Mutta esimerkiksi kukkien tuijottelun jälkeen on helpompi alkaa kirjoittaa, kuten kävi tässä japanilaisessa puutarhassa.

 

3. Nappaan flow’n

Olen huomannut, että nyt kun olen todella motivoitunut kirjoittamisen opintoihini, luovuus saattaa yllättää erikoisissa paikoissa. Joskus saatan saada mieleeni uuden aiheen rannalla tai kahvilassa, ja kun pääsen tietokoneelleni, naputan tekstiä kuin transsitilassa. Ekstaasissa, jossa en välitä muusta maailmasta enkä ajasta. Silloin olen maailman tyytyväisin opiskelija, kirjoittaja, ihminen. Aina flow ei kuitenkaan tule, mutta sitä voi tavoitella muun muassa lisäämällä elämään asioita, joita rakastaa.

Olen nauttinut asioista, joita osaan, ja päässyt kehittämään itseäni, jotka ovat myös tärkeitä flow'n lisääntymiselle. Tunnen flow-kokemukseni jopa ruumiillisena mielihyvänä, esimerkiksi kylminä väreinä trooppisessa ilmastossa. En ole kokenut tuollaisia flow-tilanteita aiemmin. En vapaa-ajalla, töissä enkä edes lomamatkoillakaan. Mieleni ei ole ehkä ollut avoinna uudelle luovuudelle. Olen myös miettinyt aina paljon siitä, mitä ja kenelle minun pitää kirjoittaa.

Opinnoissani minä vain kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan. Sisäinen kriitikkoni on silloin mykistetty. Joskus parhaat arvosanat ovat tulleet teksteistäni, jotka olen tehnyt täydellisellä tajunnanvirralla. Jopa melkein hutaisemalla, mutta suoraan sydämestäni. En lähtenyt aluksi metsästämään arvosanoja näissä kirjoittamisen perusopinnoissa, mutta ne palkinnot kyllä motivoivat ja antavat aihetta tavoitella niitä lisää.

 

4. Välttelen kännykkääni kirjoitushetkellä

Kun avaan läppärin, yleensä mieleni tekisi mennä sosiaaliseen mediaan ja uutissivustoille katsomaan kuumat puheenaiheet. Se on kuitenkin iso virhe, kun aion kirjoittaa. Kirjoitusaamuna yritän myös pitää kännykkäni mahdollisimman pitkään pois päältä. Jos katson siitä herättyäni somen ja Whatsapp-viestini, jään helposti selaamaan sovelluksia pidemmäksi aikaa ja tuhlaan näin hyvää työskentelyenergiaani. Nautin tietenkin ystävieni tervehdyksistä ja päivityksistä, varsinkin täällä kaukana, mutta ne johdattelevat usein ajatukseni eri suuntaan. Parhaimmillaan aamukirjoittaminen on kuin meditointia. Siihen hetkeen ja paikkaan sulautumista.

Teen taustatutkimukset ja suunnittelun mieluummin toisena päivänä kuin itse kirjoittamistyön. Vältän kirjoittamisen aloittamista viime hetkellä, sillä se lisää vain stressiäni – ja kännykän vilkuilemista.

 

5. Luen miellyttäviä juttuja

Nyt opintovapaallani olen seurannut todella vähän Suomen uutisia. (Se määrä taitaa silti ylittää tavallisen uutisenkuluttajan ajan, jonka tämä käyttää medioihin.) Käyn toki päivittäin monella suomalaisella uutissivustolla, mutta luen sieltä vain minua miellyttävät jutut nyt, kun minun ei tarvitse työkseni olla jatkuvasti kartalla maailman tapahtumista. Paperisiin sanomalehtiin aiemmin käyttämäni ajan vietän nyt kivoja blogeja sekä Insta-tilejä seuraten.

Olen laittanut suosikkeihini monta uutta, inspiroivaa blogia sekä alkanut lukea Helsingin kirjaston e-kirjavalikoimaa. Käyn mieluusti myös paikallisissa kirjastoissa lukemassa aikakauslehtiä, jos englanninkielisiä lehtiä on saatavilla. Kivat jutut vauhdittavat omaa luovuuttani, negatiiviset jutut yleensä ajavat alas sitä ja inspiraationi menee helposti hukkaan. Aikoinaan angstisena teininä tuotin paljon kaunokirjallisuutta, mutta en kaipaa tuota epävarmuuden ja itseinhon aikaa enää. Kun olen tyytyväinen itseeni ja koen ympärilläni positiivisia asioita, kirjoittaminen on nyt helpompaa ja teksteistäni tulee parempia.

 

6. Käytän kaunista muistikirjaani

Kun luen jotain mielenkiintoista, kirjaan ylös ajatuksiani muistikirjaan. Tai kännykän muistiooni. Minulla ei ole ollut vapaa-ajan muistikirjaa aikoihin. Nyt sen sivut täyttyvät kaikenlaisista asioista. Saatan kirjoittaa sinne vaikkapa yhden sanan, jonka ympärille muodostuu myöhemmin lauseita. Tarina. Opiskeluessee. Joskus kirjoitan tarinan alun tai jopa kokonaisen pienen jutun ensin käsin muistikirjaani – jotka valitsen aina sen ulkoasun perusteella.

Otan myös kuvia paikoista ja asioista, jotka eivät välttämättä ole visuaalisesti kauniita, mutta joiden kohdalla mieleeni tulee jotain järisyttävän oivaltavaa. Kännykkää on helppo pitää mukana ja nappailla sinne kuvaideoita sekä kirjoittaa niitä ylös ja katsella myöhemmin, mutta käsin kirjoittaminen on kyllä se taito, joka lisää luovuutta. Vahvistuin tästä, kun kävin haastattelemassa aivotutkija Yoe Uusisaarta ja kiertelin japanilaisen tiedeyliopiston kampuksella. Siellä liitutaulut ovat kovassa huudossa edelleen, vaikka käytössä olisi modernimpia esitystapoja. On järkevämpää kirjoittaa äkillinen idea ylös liitutaululle vaikkapa kesken presentaation kuin naputella se tietokoneella ja heijastaa seinälle. Liitutaulu on kuulemma inspiroivampi kuin vaikkapa valkoinen tussitaulu, muun muassa siksi, että olemme niin tottuneet pitämään tussia kädessämme, mutta liidulla kirjoittaminen on uutta nykyihmiselle. Liitu johdattelee menneisyyteen, nostalgiaan, juuriimme. Liitutauluun kirjoitetaan helpommin kaikkia asioita, keskeneräisiäkin, kun taas valkoinen taulu ikään kuin vaatii jäsenneltyjä, täydellisiä ajatuksia.

Valtamerilaiva. Sen kirjoitin tässä maisemassa muistikirjaani.
Valtamerilaiva. Sen kirjoitin tässä maisemassa muistikirjaani.

 

7. Verkostoidun

Vapaa-ajallani olen mielelläni ihmisten kanssa. Kirjoittaminen itsessään on yksinäistä puuhaa, joten se vaatii vastapainoksi ihmiskontakteja, ainakin omassa elämässäni. Tarkkailen ihmisiä kadulla, juttelen heille kahviloissa ja kirjastoissa, sovin treffejä tuntemattomien kanssa. Lähinnä sohvasurffaajayhteisön avulla, sillä Tinderissä on aina kuitenkin romanttinen lataus. Ei silti, etten sitä kaipaisi, mutta en nyt jaksa jokaisena iltana kunnon treffejä, vaikka olen sapatilla ja treffailuun on paremmin aikaan. Mieluummin hengaan mielenkiintoisten tyyppien kanssa ilman pariutumisajatuksia. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä milloinkin tapahtuu.

Kyselen heidän elämästään. Kirjoitan kuulemiani asioita myöhemmin muistikirjaani ja läppärilleni. Suunnittelen henkilöhahmoja, joissa on tuttuja piirteitä. Ulkoisia ja sisäisiä. Aina ei tarvitse olla menossa edes mikään tietty kurssi tai tarve näille hahmoille. Mutta sitten kun tulee sellainen hetki jollakin kurssilla, on niin paljon helpompi aloittaa suunnitteleminen, kun ideoita on enemmän. Kirjoittamisesta puhumattakaan. Parhaat ideani nappaan ihmisten seurasta!

 

8. Editoin rohkeammin

Hyvät ideat ovat kullanarvoisia, mutta huonoistakaan ei ole haittaa. Ideoiminen ruokkii uusia ideoita. Varsinkin yhteisöllisissä jutuissa, kuten toimituskokouksissa töissä tai kirjoittajien nettifoorumeilla, on ihana heittää ilmaan vaikkapa vain yksi idea. Ja hetkessä siitä on sata erilaista versiota, jatkoideaa, kokonaan uutta aihetta.

Välillä tietty ideoin ja suunnittelen niistä paljon hyviä aiheita etukäteen, jopa valinnanvaikeuksiin saakka. Huomaan, että kirjoittaminen käynnistyy helpommin, kun olen tehnyt niin. Valkoisen paperin kammoa ei tule, kun on tehnyt etukäteistyön ja ideoinut loistavia juttuja. Sormeni ja kehoni syyhyvät kirjoittamaan nerokkaita tarinoita!

Kun muistikirjassani ja kamerassani on runsaasti ideoita, editoin niistä huonot. Ei tunnu missään poistaa sivuja, kun on paljon muuta tekstiä. Ovatpa ne ideasanoja tai tarinan lauseita.

Olen huomannut, että kun alan kirjoittaa läppärillä, karsitut ja hyvin rajatut ideat auttavat paremmin kuin laajat. Opiskeluteksteissänikin pyrin pitämään yhden aiheen pinnalla. Esimerkiksi keskityn jonkun henkilöhahmon tuntiin tai päivään mieluummin kuin alan selostaa koko suvun tarinaa. Joskus mukaan saattaa tulla sitäkin, mutta ei haittaa. Omia tekstejä ehtii aina editoida myöhemmin!

 

9. Valitsen miellyttävän maiseman

Hälyinen kahvila tai vilkas rantamaisema eivät sovi kaikille työskentely-ympäristöksi. Minulle työskentelypaikan visuaalisuus on tärkeämpää kuin hiljaisuus. Siksi kaunis ravintolaympäristö tai vaikkapa puisto toimivat äärimmäisen hyvin ja inspiroivat parempiin suorituksiin kuin mitä istuisin jossain majatalon pienessä huoneessa naputtelemassa.

Täytyy myöntää, että työpaikalla rauhallisuus menee kaiken ohi ja jos vain on mahdollisuus, vetäydyn siellä usein tyhjään koppiin työskentelemään. Mutta siellä on samalla myös seesteinen näkymä, usein taidetta seinällä eli pieni koppi voi olla inspiroiva. Opintovapaallani hakeudun kuitenkin mielelläni ihmisten ja kauniiden näkymien pariin, koska minulla on siihen nyt mahdollisuus. Merenrannat ovat suosikkipaikkojani muutenkin, joten niissä saan myös kirjoittajana upeita fiiliksiä ja tuotoksia.

Iltapäiväkirjoittelua Nahan kattojen yllä. Valitsin Airbnb-asuntoni lähinnä tämän parvekkeen vuoksi. Kuinka ihanaa siellä olikaan kirjoitella juttuja Okinawasta ja muista aiheista!
Iltapäiväkirjoittelua Nahan kattojen yllä. Valitsin Airbnb-asuntoni lähinnä tämän parvekkeen vuoksi. Kuinka ihanaa siellä olikaan kirjoitella juttuja Okinawasta ja muista aiheista!

 

10. Nautin vaihtelusta

Jos huomaan, että joku paikka aktivoi erittäin hyvin kirjoittamaan, palaan sinne uudestaan monta kertaa. Toisaalta, olen huomannut, että rakastan uusia asioita ja vaihtuvia maisemia. Saan energiaa ihmisenä ja kirjoittajana, kun astun tuntemattomaan kohteeseen tai kokeilen uusia juttuja. Ja sitähän tällä opintovapaallani olen tehnyt: kiertänyt uusia paikkoja, mutta välillä myös pysynyt tutuissa kohteissa. Jokaiseen päivään mahdutan sopivasti muitakin uusia virikkeitä, jotka eivät liity kahviloihin, rantoihin ja kirjoittamiseen. Ne pitävät mielen virkeänä.

Yksi sama asia, päivittäinen treeni on ja pysyy kuitenkin elämässäni muuttumattomana: viiden minuutin kehomeditaatio! Uskon, että silläkin on vaikutusta teksteihini. 

 

11. Pidän huolta hyvinvoinnistani

Maisemanvaihdokset. Ideoiden virtaus. Stressaavien asioiden poistuminen mielestä. Ihmiskontaktit. Täysin uudet, supermielenkiintoiset virikkeet. Nämä ja monet muut asiat vaikuttavat paitsi siihen, että nappaan kirjoitusflow’n nopeasti, niin myös siihen, että nautin elämästäni. Olen monta kertaa kirjoittanut blogissani myös siitä, kuinka riittävä uni on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Lisää hyvinvointioivalluksiani voi lukea vaikkapa täältä:
Loppuelämän liikuntahaaste ja 9 muuta asiaa, jotka opintovapaani on opettanut

Okinawan taidemuseon edessä on kaunis puutarha. Se inspiroi moniin teksteihin!
Okinawan taidemuseon edessä on kaunis puutarha. Se inspiroi moniin teksteihin!

 

12. Kirjoitan säännöllisesti

Opintovapaani aluksi kirjoitin joka päivä useita tunteja. Tosin silloinkin kuusi tuntia oli maksimi. Nyt se on pudonnut puoleen, kolmeen tuntiin. Pyrin kirjoittamaan joka päivä. Se on kuin treenaamista, että taito ja motivaatio pysyvät päällä. Jotkut vertaavat kirjoittamista kävelemiseen, mutta en ihan allekirjoita sitä. Kaikki terveet ihmiset oppivat kyllä perusasiat kävelemisestä ja kirjoittamisesta, mutta kaikkien ei tarvitse opetella lisää, ei juoksemista eikä tekstin ammattimaista tuottamista. 

Rytmi on tärkeää, ja niin on lepokin. Joskus minulla on niitä päiviä, että joudun urakoimaan kahdeksan tuntia koneen ääressä. Semmoisten päivien jälkeen pidän vähintään yhden päivän tauon kirjoittamisesta. Pysyn kaukana läppäristäni ja kiertelen mieluusti ulkona uusia juttuja katsellen. Virittäytyen seuraaviin kirjoitustehtäviin. Kuinka ihanaa onkaan tehdä jotain ihan muuta, kuten käydä kokkaamassa kurssilla tai kävellä vanhoissa linnamaisemissa – joista nappaan äkkiä aiheita sitten vaikkapa tänne blogiini.

 

13. Tärkein asia: rakastan kirjoittamista! 

Tämä ei kaipaa lisäyksiä. Eiköhän intohimoni tullut jo esille!

Nauttikaa ja rakastakaa tekin! 

 

Postauksen kuvat ovat Okinawan lempipaikoistani eli rannoilta, kattoterassilta ja puutarhoista.

 

Lisää kirjoittamisesta ja etäopinnoista:

 

Paljasta omat kikkasi

Mitkä asiat motivoivat ja nopeuttavat kirjoittamistasi? Olisi kiva kuulla teidän muidenkin vinkkejä.

 Ja lopuksi paljastan: en muuten osaa kymmensormijärjestelmää; siksi en kirjoita tässä listauksessani mitään vauhdista.

Kommentit (9)

V

Voi jee! Taisin tästä löytää vinkin, mihin suuntaan voisin lähteä... tovin päästä, toivottavasti!

Sopiiko kysellä..

Oletteko siis avoimessa vai (aiotko) suoritatko tutkintoa? Miten kallista on avoimessa? Millä tällaisia opintoja ja peruselämää voisi rahoittaa?

Pidän kovasti kirjoituksesi tyylistä ja sisällöistä. Kosketat. Upeat kuvat.

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Hei. Totta kai saa kysellä.
Ja kiitos kommenteistasi. Ihana kuulla, että joku saa täältä inspiraatiota.

Suoritan nyt avoimessa perusopintoja. Ne maksoivat 300 euroa. Muistaakseni.
Jyväskylän avoimessa voi opiskella aineopintoihin saakka.

Itse rahoitan opintoni aikuiskoulutustuella. En tiedä, onko sinulla työhistoriaa takana. Aikuiskoulutustukea varten pitää olla 8 vuoden työkokemus. Mutta kannattaa katsella mahdollisia apurahoja / stipendejä, jotka auttaisivat rahoituksessa.
Tai ehkä osa-aikatyötä opintojen ohella.

Voit myös laittaa yksityisviestiä, jos haluat kysellä lisää. Tai sitten kommentoi tuossa alla.

V.

Kiitos!

Työhistoriaa on, pätkää. Nyt menossa taas sellainen pätsi, että on kypsyy todella ja toivottavasti ajatus että tätälajia ei ei ei enää. Kunhan tähän pestin loppuun saisin. 🤐

Kirjoittaminen aina ajoittain nousee yhä vahvemmin vaihtoehdoksi, ja sitä mieluusti lisää oppisin. Oikeastaan ei tutkinto niinkään innostaisi, kiintiö täynnä sitäkin, ehkä. 🤓

Sitä tässä kirjoitussäikeen virittelyn kohdalla mietin, että mitä sitten.. Mitä sillä kkirjoittamisella ja lisäopilla tekisin.. Ehkäpä avautuisi kynäoppiin antautumisen myötä?!

Jo aika pian kun aloin seurata blogiasi, tykästyin avoimeen ja rehelliseen kerrontaasi, fiksuihin ja syviin, henkilökohtaisiinkin ajatuksiisi sekä oikeasti hyvään kirjoittamiseesi.

Niiden ohella on häivähdellyt ajatus, että blogisi ikään kuin rivien välistä ruokkii sitä, mitä mietin kirjoituksen pariin hyppäämisestä.. Vähän mystistä. Heh tiedän, ihminen tapaa etsiä vahvistusta kaipaamilleen asioille, tietoisesti tai tietämättään.

Voi olla että yksityisviestiä myöhemmin laitankin, miten...? Nyt kuitenkin, poissa paremman tekniikan parista, tyydyn kännynäpyttelyyn.

Hur mår du?

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Loistavia ajatuksia. Sinulla on selvästi myös kirjoittajan lahja. Antaudu sille äläkä mieti liikaa, mitä hyödyt mistäkin. 
Olit osittain inspiroimassa uusinta postaustani: http://menaiset.fi/urpoinjuttu
Pohdin siinä muun muassa opiskelun tarjoamaa nautintoa. 

On kyllä ihanaa kuulla, että blogini antaa vahvistusta ja kenties rohkaisee hyppäämään uuteen. 
Pidä minut ajantasalla. Haluan kuulla siitä hetkestä, kun kirjoittamisesta tulee suurempi osa elämääsi.

Sähköpostiosoitteeni annakaisa_vaaraniemi (a) hotmail.com näkyy mobiilissa sivun alalaidassa tai läppärillä sivun oikeassa laidassa. Sinne voi kuka tahansa kirjoittaa ajatuksia, kysymyksiä tai mitä tahansa. 

Kivaa viikonloppua ja palailemisiin!

Vierailija

Kiitos taas vastauksestasi ja kannustuksesta.

On vahvistanut ajatus, että kirjoittamisen (ja toivottavasti siinä nykyistä paremman "oman elämän autonomian" vrt pätkätyöprässit) tavoittelua kohti suuntaan. Sovitut työvelvoitteet ensin, jonka jälkeen en välttämättä enää ole käytettävissä niihin.

Sinänsä "mitä mistäkin hyötyy" -ajattelu (tai instrumentaalinen motivaatio) ei ole ikinä ollut vahvuuksiani, onneksi tai harmikseni.

Osin ehkä em. johtuen on, ns. tullut kaikenlaista vastaan😓. Ainesta kirjoitusprojektiin..😏

Mukavaa, jos uuteen postaukseesi tuli vähän ideaa myös keskustelusta kanssani.

Todennäköisesti jossain vaiheessa privaatimmin otan yhteyttä. Sen verran epätekninen (ja ei-julkisuushaluinen) olen, että varmistan: yksityisesti sinulle tulevat s-postit eivät näy julkisesti? Varmasti?

Hyvää ja turvallista reissua.

PS.
Keuhkokuume on ihan järkky tauti, mulla ollut joitakin ja myös sairaalaan asti. Vinkki: sitä vastaan on rokotus, jonka otin. Ehkä ei poista riskiä kokonaan mutta jos edes vähän.

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Kiitos, loistava tuo vinkkisi! 
Veljeni menehtyi virallisen kuolinsyytodistuksen mukaan keuhkokuumeeseen, joten nyt olen ollut entistä varovaisempi senkin jälkeen. Mutta jo tuo yksi, 19 vuotta sitten kokemani keuhkokuvaus ja -sairaus opettivat paljon. 

Meilikysymykseesi: kyllä, sähköpostini luen vain minä. Ne tulevat meiliboksiini, joka on salasanan takana, ja lähetän siellä yksityisesti viestejä. Eli se on varmasti kahdenkeskistä viestittelyä. 
Mutta saa toki täälläkin kysyä mitä tahansa. Vastaan jos osaan. :-)

V.

Otan osaa veljesi poismenon johdosta. Hän todella on (ollut) sinulle rakas, ja sinä hänelle.

Hienoa että lähdit silloinkin matkalle ja mm. tapasit "namusedän". Oikean henkilön oikeaan aikaan oikealla viestillä, tuella, kohtaamisella, ohjeella...

Minulle on käynyt vastaavaa, eri tyyppisissä ahdingoissa, joihin sain helpotusta omilta "namusediltäni". Olen yhä hämmästynyt ja valtavan kiitollinen, että he kävisivät kohdallani vaikuttaen tapahtumien kulkuun. Kuin tilauksesta tai lähetettyinä.

Voimia

Viherjuuria

Hyvä lista, josta on apua sitten, kun arki alkaa taas viedä aikaa ja inspiraatio unohtua jonnekin oravanpyörän keskelle. Pidin samaisia opintoja mielenkiintoisina ja niiden anti on ollut osittain jopa yllättävä, mutta valitettavasti ne ovat tuntuneet välillä vähän pakkopullalta. Olen tyytyväinen siihen, että päätin aloittaa, mutta opinnot ovat vieneet välillä liikaa aikaa muulta kirjoittamiselta. Suosittelen kyllä opintoja kaikille, joita kiinnostaa matka itseen ja omien rajojensa yli, kokeilu ja tutkiminen =) 

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016

Moi Viherjuuria. Kiva kun kävit kommentoimassa. Mahtavaa kuulla oikean kirjailijan mielipide opinnoista.
Opinnot ovat vieneet omaakin aikaani monelta jutulta, mutta niihin minun oli tarkoitus paneutuakin. Olen saanut paljon apuja niistä itse, ja suosittelen samaan tapaan opintoja kaikille.
Kirjoitusiloa sinulle ja tsemppiä viimeisen tekstin puristamiseen näissä perusopinnoissa. 

Seuraa 

Tervetuloa mukaan Adventuristan matkaan!
Olen Annakaisa, intohimoinen seikkailija ja Me Naisten toimittaja sekä bloggaaja.
Tämä blogi on täynnä matka- ja matchatarinoita.

Vuosi sitten järjestelin elämäni uusiksi ja lähdin unelmieni matkalle. Opintovapaani starttasi 1. syyskuuta 2017 Malediiveilta ja kävin 16 eri maassa kymmenen kuukauden aikana.
Olen reissannut yhteensä 65 valtiossa. Nyt olen takaisin Suomessa (syyskuu 2018).

Contact: annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2017
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu

Kategoriat