Aina ei mene kaikki niin kuin unelmissa. Oltiin varattu koko perheen all inclusive -loma Kanarialle miehen talvilomaviikolle, ja odotukset oli korkealla. Itse koen aika vahvaa kaamosmasennusta joka talvi, ja haaveilen auringosta. Muutamaan vuoteen emme ole talvisin reissailleet, ja masennuskin on taitettu kirkasvalolampun ahkeralla käytöllä. Siksi tuntui erityisen ihanalta ajatus päästä pitkästä aikaan aurinkoon ja lämpimään keskellä marraskuista tammikuuta.

Nooh ihan helpolla ei matkaan päästy, joulukuun alussa syntyneen vauvan passin hakeminen oli melkoinen prosessi. Jos et ole naimisissa, tulee isyys tunnustaa. Tunnustamisen voi nykyään tehdä neuvolassa ilman vaikeampia kommervenkkejä, ja lapsen syntymän jälkeen neuvola lähettää paperit maistraattiin, joka käsittelee ne ja lisää tiedot väestötietorekisteriin. Viranomaisilla on pitänyt ilmeisesti kiirettä, koska meillä meni kuukauden päivät soiteltaessa milloin mihinkin virastoon kysellen missä paperit luuraavaat. On muuten kiva, että vuonna 2020 lasten valvojalla (joka vahvistaa isyyden ennen kuin paperit menevät maistraattiin) on tunnin soittoaika noin kahtena päivänä viikossa. Jos ei tämä kannusta ihmisiä naimisiin niin ei sitten mikään. Naikaa ihmiset, niin vältytte turhilta viranomaisselvittelyiltä.

Reissuun päästiin ja 6,5h lentomatka kuusivuotiaan ja 7-viikkoisen kanssa sujui täydellisesti. Kukaan ei kiukutellut paitsi minä, sillä olin päättänyt että hyvä aika käydä ekaa kertaa ulkona synnytyksen jälkeen on päivä ennen matkaan lähtöä. En nyt lähde myöntämään, että olisin potenut darraa, mutta neljään asti valvominen ja seuraavana aamuna neljältä matkaan lähtö eivät olleet varsinaisesti voittajakombo. Reissua edelsi myös koko perheen sairastuminen angiinaan, ja jännitettiin viime hetkeen saakka ehditäänkö sairastaa pöpöt pois ennen reissuun lähtöä.

Matkan toisena päivänä tein kuitenkin kohtalokkaan virheen aamupalapöydässä, nimittäin aivastin, ja sen seurauksena keskiselkääni iski järkyttävä kramppi. Siitä jos jostain huomaa että keskivartalon syvien lihasten pito on raskauden myötä karannut johonkin kauas kaukaisuuteen kun aivastus pistää koko kropan tilttiin. Koko päivän olin lähes invalidi mutta kuin ihmeen kaupalla selkä oli parempi seuraavana päivänä. Sain nauttia täysikuntoisesta olostani päivän verran, kunnes illalla kurkussa alkoi tuntua kaktuksenpoikanen. Elättelin toiveita, että kyseessä olisi vain vilustuminen mutta kurkkasin nieluun ja siellä oli enemmän valkoista kuin tammikuisessa Suomessa lunta. Yöllä tunsinkin jo, että kuume nousee ja seuraavana päivänä marssin lääkäriin (kannattaa olla matkavakuutus!), jossa sain pikatestin saattelemana diagnoosin: angiina, taas! Ilmeisesti edelliseen angiinaan määrätyt tabut eivät olleet purreet ja tauti uusiutui. Meillä koko porukka oli angiinassa edeltävällä viikolla ja kaikki hoidettiin. Sain uudet antibiootit ja nyt toivotaan että nämä parantaa. On muuten mukavaa hikoilla yöllä kuumeessa rintojen vuotaessa maitoa, siinä sitten kylvet erinäisten eritteiden vallassa, haiset kuolemalle ja pohdit että enää puuttuu ripuli, hiiva ja menkat. Niitä odotellessa 😂

No mutta, terveisiä siis lämmöstä, aina ei mene reissusuunnitelmat niin kuin elokuvissa mutta ainakin täällä paistaa aurinko ja aamupala on joka päivä valmiiksi katettu. Eli voiton puolella ollaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!

Hae blogista

Instagram