Revontulet Kuertunturissa

Hellou ystävät pitkästä aikaa!

Alina kirjoitteli pari viikkoa sitten perheensä All Inclusive -lomasta, joka ei mennyt ehkä ihan nappiin. Tuoreimmassa podcastissa me puhuttiin matkustelusta ja siitä, miten matkustustottumukset muuttuvat iän ja vallitsevan ympäristöahdistuksen myötä. Hehkutin podissa mun ja puolison taannoista lomaa Lapissa ja ajattelin vielä täällä blogin puolella avata tarkemmin reissua. 

Tämä matka oli mulle monella tapaa erityinen. 

  1. Ensinnäkin, en ole käynyt Lapissa talvella yli kymmeneen vuoteen. 
  2. Matkustin myös ensimmäistä kertaa yöjunalla
  3. Lähdettiin matkaan kokonaan ilman autoa

Oon podissa maininnut, että puolisoni myi autonsa pois noin pari vuotta sitten. Me asutaan keskeisellä alueella Helsingissä, joten ei vaan tarvittu sitä kaupungissa liikkumiseen. Mun synnyinseuduille Pohjanmaalle pääsee helposti junalla, joten sukulointi sujuu näppärästi junalla. Lapissa ei olla auton myymisen jälkeen käyty kertaakaan eikä olla sitä edes pohdittu. Nyt kuitenkin Etelä-Suomen jatkuva pimeys ja lumettomuus saivat kaipaamaan puhdasta luontoa ja pakkasta. Niinpä varattiin paikat yöjunaan ja päätettiin lähteä matkaan. Ennen reissua huolestutti, miten tullaan pärjäämään Äkäslompolissa ilman omaa kaaraa. Pari kaveria onneksi tsemppasivat, että nou hätä. Ja arvatkaa? Oikeassahan he olivat.

Ah, ravintolavaunussa oli tunnelmaa!

Matkaan lähden!

Startattiin Helsingistä yöjunalla maanantai-iltana. Aamulla herättiin makuuhytistä kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja lumiseen maisemaan. Molemmat nukuttiin muuten ihmeen hyvät yöunet. Käytiin aamupalalla ravintolavaunussa ja sit oltiinkin jo perillä Kolarissa. Vaivatonta ja ihanan tunnelmallista! Kolarin asemalta napattiin junabussi kohti päämääräämme Äkäslompoloa. Bussi pysähtyi pyynnöstä aivan meidän mökin edustalla, joten paljon helpommin matkanteko ei olisi tästä voinut muuttua. Meidän mökki sijaitsi tutulla paikalla Kuertunturissa.

Maltettiin just ja just purkaa tavarat mökkiin ja sit lähdettiinkin heti kävelemään ihanaan ulkoilmaan. Otettiin tyhjät reput selkään, sillä paluumatkalla käytäisiin hoitamassa ruokaostokset. Ihmeteltiin ihanaa maisemaa, käytiin lounaalla ja tehtiin parin päivän ostokset. Matka kaupalta mökille on noin pari kilometria ja ruokatarpeet kulkivat helposti repuissa ja ostoskasseissa. Me käydään usein iltapuhteina Helsingissäkin isossa ruokakaupassa parin kilometrin päässä kävellen, joten kaupassa käynti ei ollut meille homma eikä mikään.

Eka tuntuma fatbikeen ja maailman paras Roki-koira lainaan.

Miten Ylläksen alueella voi liikkua ilman autoa?

Vastaus: aivan helposti. Viikon aikana ehdittiin käydä kolme kertaa laskettelemassa, kyläilemässä kavereilla Ylläsjärven puolella, lumikenkäilemässä, talvipyöräilyä testailemassa ja vaeltamassa. Pystyttiin toteuttaa kaikki aktiviteetit ilman autoa. Näin talvisesongin aikaan Ylläksen alueella kulkee rinnebussi, joka kuskaa matkustajia hotelleilta Ylläkselle ja rinteen toiselle puolelle. Matka maksaa viisi euroa per lärvi suuntaansa. Jos aikoo lasketella niin hissilipun yhteydessä saa tuntuvan alennuksen bussiin. Esimerkiksi  6 – 14 päivän hissilippuihin bussinkäyttöoikeuden voi ostaa kiinteällä 21 euron hinnalla. 

Nähtiin reissulla aurinkoa enemmän, kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana Helsingissä yhteensä.

Rinnebussi mahdollisti meidän liikkumisen erinomaisesti. Aikataulusyistä johtuen jouduttiin lentää takaisin Helsinkiin ja matka mökiltä lentokentälle taitettiin taksilla. Kahdelta ihmiseltä matka maksoi yhteensä 60 euroa, joten ei paha ollenkaan! Alueella kulkee myös bussiyhteys kentälle, mutta meidän majoitus oli sen verran sivussa ettei reitti kulkenut mökkimme ohi. Matkatavaroiden raahaus parin kilometrin päähän ei houkutellut, joten päätimme mieluummin maksaa vähän extraa kotiovelta hakevasta kyydistä.

Suosittelenko autotonta reissua Ylläkselle? TODELLAKIN! Vaikka veivattiin päivittäin rinnebussilla niin liikkuminen tuli meille silti paljon edullisemmaksi kuin auton vuokraus. Voi olla, että isommalle seurueelle auton vuokraaminen tulee edullisemmaksi kuin bussin käyttö. 

Revontulet Kuertunturissa. Kylmikset!

Mitä muuta Ylläksen hoodeilla voi tehdä kuin lasketella?

Vaikka ja mitä! Itseasiassa viikko sujui niin nopeasti, että me ei käyty kertaakaan kokeilemassa hiihtämistä. Harmi, koska Äkäslompolon alueella on kuvien perusteella aivan ihania latukahviloita. Luonnosta voi onneksi nauttia myös monella eri tavalla! Me saatiin paljon ideoita, vinkkejä ja apua Pihka Outdoorsin Mintulta. Huom! Tämä ei ole maksettu mainos. Minttu on mun ystävä, johon olen tutustunut Ylellä työskennellessäni. Me ei maksettu opaspalveluista, eikä mulle ei myöskään myöskään maksettu tämän postauksen tekemisestä. Tämä on siis vilpitön palaute ja suositus ei-maksavalta asiakkaalta.

Pihka Outdoorsista oli meille vahingossa apua jo ennen reissua, kun mietittiin miten varustaudutaan tulevaan kylmyyteen. Kun kuumeisesti mietittiin ja googlailtiin, minkälaisilla vaatteilla pärjätään Lapsissa niin satuttiin törmäämään Mintun ja Joonan kirjoittamiin teksteihin aiheesta. 

Mä käytän mielelläni oppaita reissussa aina kun vaan voin. Esimerkiksi sukeltamassa käyn aina oppaan kanssa. Myös kotimaan matkailusta saa niin paljon enemmän irti jos silloin tällöin heittäytyy oppaan vietäväksi.

Pihka Outdoorsin parhaat Minttu ja Joona järjestävät retkiä sellaisiin paikkoihin, joihin perusturisti ei välttämättä osaisi tai uskaltaisi yksin lähteä. Oppaan kanssa vaeltaessa on myös se etu, että voi huoletta jättää navigoinnin ammattilaisen vastuulle. Mua itseäni ainakin hieman jännittää lähteä merkittyjen reittien ulkopuolelle talviaikaan. 

Päästiin kokeilemaan fatbikeillä veivaamista lumessa. Huh! Se oli raskasta ja yllättävän vaikeaa puuhaa. Ei todellakaan sellaista samanlaista kevyttä rullailua kuin omalla cyclo crossilla – maantiepyöräilystä nyt puhumattakaan! Hirmu hauska kokemus kuitenkin! 

Mintun tsemppaamana ja ohjeistamana me kuitenkin uskallettiin ottaa puolison kanssa lumikengät alle yhtenä iltana ja lähdettiin kahdestaan valloittamaan Kuertunturia. Ja onneksi lähdettiin! Saatiin valloittaa tunturin huippu rauhassa. Ilman lumikenkiä touhusta ei olisi tullut mitään, sillä lunta oli älyttömän paljon eikä hanki kantanut ollenkaan. Kun lähdettiin palaamaan takaisin mökille niin tapahtui joka turistin unelma: revontulet ilmestyivät esiin. Oli niin kaunista, että melkein itketti!

Aivan uskomattoman hienot revontulet ja tähtitaivas. Sielu lepäsi.

Koska tunturiin kapuaminen oli niin voimakas kokemus, kävin Mintun kanssa tekemässä yövaelluksen liukulumikengillä. Puoliso oli vaellusiltana puolikuntoinen, joten hän jäi lepäilemään mökkiin. Mukana oppaana oli myös Mintun ihana Roki-koira, joka on vaan kaikin puolin täydellinen reissukumppani.

Liukulumikengät ovat lyhyet, kenkiin kiinnitettävien suksien näköiset vempeleet, joilla maastossa liikkuminen on älyttömän näppärää. Minttu tuli hakemaan mua mökiltä ja ajettiin vähän matkan päähän reitin aloituspaikalle. Siellä kiinnitettiin lumikengät jalkaan ja lähdettiin tarpomaan metsään. Kuu valaisi koko reissun ajan niin kirkkaasti, ettei otsalamppuja tarvittu! Taivallettiin ihanassa vanhassa metsässä parin kilometrin päässä sijaitsevaan salamökkiin. Siellä nautittiin tulen lämmöstä, pakurikääpäteestä ja pullasta. Voiko tunnelmallisempaa olla? 

Kirkkaana yönä ei tarvitse otsalamppua. Kuu valaisee tarpeeksi! 

Hetken levättyämme palasimme samoja jälkiä takaisin autolle. Revontulia ei tällä kertaa näkynyt, mutta kirkkaassa kuutamossa liikkuminen oli maagista. Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta sille, miten uskomattoman kaunis Lapin luonto on yöllä. 

Jos oot matkustamassa Lappiin lomalle niin tee matkasta unohtumaton ja käy tekemässä edes jonkinlainen retki pimeässä. Lappi on upea myös päiväsaikaan, mutta jotenkin pimeässä liikkuminen... Ah, siinä on taikaa. 


Loppuun vielä pari kuvaa mun yölliseltä vaellukselta Mintun kanssa:

Pieni salamaja, jonne liukulumikenkäiltiin Mintun kanssa.
 
Roki huilaa kotimatkaa varten.
 
Retkenjohtaja, ihana Minttu! Jos teille ikinä tarjoutuu mahdollisuus lähteä Mintun kanssa retkelle, lähtekää.
 

Oi voi, tulipa hirveä kaipuu takaisin Lappiin!

Kommentit (1)

NOOMI
1/1 | 

AIVAN IHANA KERTOMUS ♥️❗️KIITOS. KÄVIN SIELLÄ ENDIMMÄISELLÄ TÄMÄN VUODEN KUUTAMOLLA ... EI VOI SANOIN KUVATA ... MAGIC♥️❗️TÄYS ...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!

Hae blogista

Instagram