Tässä mä istun lapsena potalla. Jotenkin kuva tuntui jutun aiheeseen sopivalta.

Mä en ole koskaan halunnut lapsia tai haaveillut perheen perustamisesta. Liekö syynä ollut se, että oon viisilapsisen perheen esikoinen ja olen joutunut nuoresta asti kantaa vastuuta pikkusisaruksistani vai ihan vaan se, että musta puuttuu jokin tarvittava äitigeeni. 27-vuotisen elämäni aikana mulla ei ole kertaakaan ollut vauvakuumetta enkä ikinä ole tosissani unelmoinut lasten hankkimisesta. 

Miksi haluaisin pilata tämän täydellisen citypariskunnan idyllin kakkavaipoilla ja puhkeavien hampaiden takia valvotuilla öillä?

Mä elän täydellistä kaupunkilaispariskunnan elämää kumppanini kanssa. Meillä on kiva toimeentulo ja varaa matkustaa ja harrastaa. Elämme tasaista arkea ja meillä on paljon vapaa-aikaa. Miksi siis haluaisin pilata tämän täydellisen citypariskunnan idyllin kakkavaipoilla ja puhkeavien hampaiden takia valvotuilla öillä? Rakastan meidän nykyistä elämää enkä ole kertaakaan kokenut tarvetta lisätä siihen mitään muuta.

Mun pikkusiskot ovat kyselleet lisääntymisaikomusteni perään viimeiset seitsemän vuotta. 27-vuotispäivänäni äitini muistutti minua iloisesti synnyttäneensä minut saman ikäisenä. Kun sunnuntaina onnittelin lähipiirini äitienpäivää juhlivia äitejä, vastaus oli: “Vielä ei voikaan toivottaa sulle sitä samaa.”

“Sä olet niin nuori. Kyllä se vauvakuume vielä iskee”

Kun nainen tulee tiettyyn ikään sukulaiset ja tuttavat alkavat tuijottaa tämän vatsanseutua ja tarkkailla, nostaako hän juhlissa huulilleen viinilasin vai kivennäisvesituopin. Useimmat eivät tyydy ainoastaan sivusta seuraamaan merkkejä mahdollisesta hedelmöittymisestä vaan kyselevät ihan suoraan perheenperustamissuunnitelmien perään. Kun vastaan rehellisesti: “En tiedä, haluanko koskaan hankkia lapsia”, vastaus on useimmiten: “Sä olet niin nuori. Kyllä se vauvakuume vielä iskee” tai “Voi, noin minäkin ajattelin tuossa iässä, mutta toisin kävi”.

Tässä mä halaan serkkujen kissaa.
Tässä mä halaan serkkujen kissaa.

Mä haaveilen siitä, että haluaisin perustaa perheen. Siksi, että se olisi niin paljon helpompaa. Olisi paljon yksinkertaisempaa elää naisena tässä yhteiskunnassa jos tietäisin, että yhtenä monista elämäntehtävistäni olisi äitiys. Koska äitiys ja vanhemmuus ovat sellaisia rooleja, joita ei juhlapöydissä kyseenalaisteta. Vai kuinka usein sä olet kuullut, että perheestä haaveilevalta aikuiselta kysytään: “Miksi sä haluat lapsia? Oletko nyt aivan varma? Miettisit nyt vielä.”

Kuinka usein sä olet kuullut, että perheestä haaveilevalta aikuiselta kysytään: “Miksi sä haluat lapsia? Oletko nyt aivan varma? Miettisit nyt vielä.”

On helppoa sanoa, etten halua lapsia, sillä en tiedä voinko saada lapsia. Mä en ole koskaan käynyt tutkimassa sitä, pystyykö kehoni ylipäätään kantamaan lapsia. Jos lääkäri tarjoaisi vastaukseksi “eioota”, niin mielipiteeni saattaisi muuttua. Jos jotain ei voi saada niin silloinhan sitä yleensä kahta kauheammin haluaa. Tietyllä tapaa mun on nyt helppo elää tämänhetkistä elämääni ilman lapsia, sillä se perustuu mahdollisuuteen valita. Se on ollut minun ja kumppanini päätös. Monien on varmasti vaikea hyväksyä valintaa elää ilman lapsia, sillä perheen perustamiseen liittyy paljon kipeitäkin tunteita. Toivoisin kuitenkin, että ensi kerran kun joku kysyy sitä, haluanko lapsia, kysyjä myös hyväksyisi “En tiedä, haluanko lapsia” vastauksen. Ei siksi, ettenkö kestäisi lisäkysymyksiä vaan siksi, ettei asia oikeastaan kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja kumppanilleni. 

Me puhuttiin perheen perustamisesta tänään julkaistussa podcastissa. Käy kuuntelemassa. Siinä me mennään aiheeseen vielä syvemmin ja ääneen pääsevät myös Alina ja Tuomas, joista molemmilla on jälkikasvua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Eija/Lentävä joogamatto
1/2 | 

Mulla on mieheni kanssa pitkälti sama tilanne: kivat työtilanteet, yhteistä ja omaa vapaa-aikaa, matkustelua, ei lapsia. Mä olen kohta 34, ja omat tuttavat, ne ketkä kyseli, on lopettaneet kyselemisen meidän perheellistymisen perään. Olen muutaman vuoden ajatellut lapsesta ja häistä "ehkä tai ehkä ei". Viime vuonna eräs 40-vuotias ystäväni synnytti esikoisensa eli saattaahan tässä vielä aikaa olla. Itse asiassa muutama lapsen saanut tuttava on kokenut lapsensaannin todella rankaksi ja he myös ymmärtävät hyvin niitä, joilla on paljon pelkoja ja ennakkoluuloja lastensaannista. Mutta jokainen tekee ratkaisunsa itse.

IdaHuurtela
Liittynyt16.4.2019

Kiitos viestistäsi! Nämä on kyllä hirvittävän vaikeita päätöksiä tehtäväksi etenkin tilanteissa, joissa ei osaa kaivata muutosta elämäänsä. Jokainen tosiaan tekee ratkaisunsa itse! Ja toivottavasti ratkaisu on sitten sellainen, jonka kanssa elää sitten tyytyväisenä loppuelämänsä :) 

Ida

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!

Hae blogista