Kirjoitukset avainsanalla flow festival 2019

Podcastia kuunteleville on selvinnyt, että oma kesäni on kulunut kahden ison asian parissa. Paitsi että olen tullut ulos kaapista raskauden kanssa, identiteettiäni on ravisteltu perustavaa laatua olevalla muutoksella: muutin Kallion urbaanista sykkeestä maalle. Tai no, "maalle". Oikeasti muutin vajaan 10 kilometrin päähän ja asun edelleen Kehä ykkösen sisäpuolella hyvien yhteyksien päässä. Alepa on samalla kadulla ja kaupunkipyöriä löytyy nurkan takaa. Henkisesti muutos on kuitenkin iso. 

Olen asunut Helsingin Kalliossa elämäni ensimmäiset 13 vuotta. Tämän jälkeen muutimme äitini kanssa Espoon keskukseen, ja muuttaessani kotoa 19-vuotiaana, asuin vielä muutaman vuoden Espoossa. Sen jälkeen paluumuutin takaisin Kallioon, missä olen asunut kolmessa eri osoitteessa aina tähän hetkeen saakka. En kestä alkuunkaan sössötystä siitä, etteikö Kallio olisi oivallinen paikka asua myös perheelliselle. Humalaiset ja nistit eivät ole omaa elämää hetkauttaneet, ehkä siksi, kun olen lapsuudessani itse tottunut Hesarin villiin menoon. Vietimmekin uutena pienperheenä fantastiset kuusi vuotta Kallion sykkeessä. Leikkipuistoja oli joka nurkilla, ja elokuvat, leikkiluolat tai muut menot olivat jos ei kävely- niin lyhyen metromatkan päässä. Perheet, rohkeasti ostamaan asuntoja Kalliosta!

Keski-ikäistyminen on kuitenkin vääjäämätöntä, kun huomaa kaipaavansa ikkunasta muutakin katseltavaa kuin betoniviidakko tai vastapäisen toimistorakennuksen aamu-uniset konttorirotat. On rasittavaa, ettei makuuhuoneesta voi poistua ilman paitaa, koska en halua tarjoilla tissishow'ta toimistotyöntekijöille. Myös tilankaipuu on kasvanut iän (ja tavaroiden) karttuessa, ja vaikka edellisessäkin asunnossa oli tilaa 67 neliön verran, huomasin kaipaavani pihaa ja neliöitä ympärilleni. Näiden muutosten saattelemina olen siis muuttanut urbaanista Kalliosta pellon laidalle sopusuhtaiseen ja kompaktiin rivitaloon, jossa minulla on katettu terassi ja pieni piha marjapensaineen. 

Täysin ilman kipuilua ei muutosta ole selvitty, ja haavaa hiertää entisestään se, että käytännössä alakertaani avautuu tällä viikolla uusi Sushibar + Wine. Toisaalta onni onnettomuudessa, sillä voin kuvitella kuinka paljon ko. lafka alakerrassa köyhdyttäisi minua kuukausitasolla. Ongelmia tuottaa uuden kodin ylä- ja alakerta; tavarat ovat aina väärässä kerroksessa enkä vielä ole päättänyt pitääkö hampaat pestä ylhäällä vai alhaalla. Työmatkakin on pidentynyt huomattavasti, mutta toisaalta 20 kilometrin pyöräily päivässä pitää peffan hellänä ja mielen virkeänä. Suurimpana uhkana pidän, uskokaa tai älkää, ettei nykyiseen osoitteeseeni ole Woltattavissa kaikkea mahdollista sushista meksikolaiseen ja artesaaniburgereista thaikkumäyskeisiin. Uskon, että pikku hiljaa sopeudun kuitenkin tähän murheelliseen asiaan, ja saatan jopa innostua kokkaamaan kotona (HAHHAH!). 

Toissapäivänä huomasin kurtistavani kulmiani uudelle kodille saapuessani, ja ihmettelin että mikä helvetin mekkala tuolla kodin takana olevalla metsäpläntillä mahtaa olla meneillään. Kyseessä oli lintujen laulukonsertti.

Vielä tämän viikon esitän kuitenkin paljasjalkaista Kalliolaista hipsteriä, kun uhmaan luonnonlakeja, ja aion viettää seuraavat kolme päivää Flow Festivaalilla vesiselvänä. En toki omasta tahdostani, vaan olosuhteiden pakosta. Horisontissa siintää jo ensi vuoden aperolit, shampanjabaarit ja viskidrinkit. Toivottavasti tänä vuonna on edes kombuchaa. Skål! 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!