Kirjoitukset avainsanalla työ

... muutamaksi kuukaudeksi :D Eli Espanja kutsui ja minä vastasin myöntävästi! Tuoreimmassa podcastissa vaihdettiin Tuomaksen ja Alinan kanssa kuulumisia. Mulla olikin isoja juttuja kerrottavana: irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja työkomennus Espanjassa. Täällä sitä nyt ollaan! Kerroin syyksi sen, että lähden tekemään tv-ohjelmaa, mutta vielä jaksossa en kertonut ohjelman nimeä. Mutta nyt se on julkista! Matkustin Espanjan palmujen katveeseen tekemään rakkausrealityä eli Love Island Suomen toista kautta. Boom! Luonnollisestikaan en tule tässä blogissa kertomaan mitään sarjan sisältöön liittyvää. Voit siis jatkossakin lukea blogia ilman, että spoilautuisit villan tuoreimmista juonenkäänteistä. Podin kohtalosta huolestuineille tiedoksi: mun työmatka ei muuten vaikuta podcastin kohtaloon mitenkään. Uusi jakso ilmestyy edelleen Suplaan joka tiistai.

Se, että mun työni on Espanjassa tarkoittaa sitä, että opettelen etäsuhteen kiemuroihin nyt seuraavan parin kuukauden ajan. Siihen nähden, että olemme kumppanini kanssa pitäneet yhtä jo 7,5 vuotta muutaman kuukauden työkomennus toiseen maahan on pieraisuakin lyhyempi ajanjakso. Ei se silti lähdöstä tehnyt yhtään sen helpompaa. 

Podcastia kuunnelleet tietävät, että mun ja avopuolisoni välinen suhde on aina ollut tosi tiivis: asutaan yhdessä, harrastetaan yhdessä ja vietetään vapaa-aikamme yhdessä. Ennen tätä reissua pisin erossa oloaikamme on ollut puolitoista viikkoa. Kyllä, luit oikein. Ja siitäkin on jo monta vuotta aikaa. Siitä lähtien kun keväällä mulle tarjottiin tätä duunia oon päivittäin miettinyt sitä, mitä tämä tarkoittaa meidän parisuhteelle ja tiedän, että puolisoni päässä pyöri samat kelat. Erityisesti ihanan kesän ylle pienen varjon heitti osaltani tieto siitä, että lähtö on lähellä. Koin syyllisyyttä siitä, että jättäisin puolisoni ankeaan syksyyn yksinään. Näin kirjoitettuna tuo murehtiminen tuntuu tosi hölmöltä, mutta vielä pari viikkoa sitten tämä tuntui elämäni isoimmalta ongelmalta. Kun aamuyöstä Flow-festareiden jälkeen suljin asuntoni oven ja lähdin raahaamaan valtaisaa Samsoniteäni kohti dösäriä olo oli jotenkin tosi murskattu. Kun lentokone kiihdytti kohti nousua Helsinki-Vantaalla mielen valtasi helpotus. Nyt olin oikeasti menossa eikä murehtimiselle ollut enää sijaa.

Nyt juon aamukahvia hotellin parvekkeella ja valmistaudun lähtemään puistoon treenaamaan ennen työvuoroa. Voisi ne asiat olla huonomminkin.

Ihanaa päivää!

Ja hei jos jollakulla on vinkata minkäänlaisesta pikatiestä espanjan kielen saloihin, kertokaa! Duolingoa ja paria muuta sovellusta hakkaan säännöllisesti. Pakko oppia edes vähän kieltä jos aion selvitä taksikuskien kanssa :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset kuvaukset nykyisessä työpaikassani. Otti koville!

Mulla oli tänään viimeinen työpäivä mun nykyisessä työpaikassani. Irtisanoutuminen vakituisesta audiovisuaalisen tuottajan työstä ei loppujen lopuksi ollut kauhean vaikea päätös. Sen sijaan irrottautuminen työkavereista ja kollegoista ottaa koville. 

Mä oon ehtinyt työurallani irtisanoutua kolme kertaa ja joka kerta oman työpisteen ja kollegoiden hyvästely on tuntunut raskaalta. Kiinnyn helposti ihmisiin ja hyvästien jättö on mulle vaikeaa. Hankalinta työpaikan vaihtamisessa on se, että samalla kun oma elämä muuttuu radikaalisti niin entisten työkavereiden arki pysyy suhteellisen samana. Tosin sillä erotuksella, että minä puutun joukosta. Ja sehän siinä irtisanoutumisessa niin hitsin ikävää onkin: työkaverit puuhaavat samoja juttuja keskenään kuin aina ennenkin, mutta minä en pääse enää tekemiseen mukaan. “Siellä ne pitävät hauskaa ilman minua”, on ensimmäinen ajatus, mikä mulle tulee mieleen silloin kun näen entisistä kollegoistani ryhmäkuvia somessa. Toisaalta toivoisin olevani mukana kuvanottotilanteessa ja yhtäaikaa olen helpottunut siitä etten ole. Ristiriitaisia, isoja ja väsyttäviä tunteita.

Työkavereilla on aina ollut valtavan tärkeä merkitys mulle siksi, että heidän kanssaan tulee vietettyä niin paljon aikaa. Lisäksi töiden kautta syntyneessä kaveruudessa koetaan yhdessä jotenkin ihan eri tavalla isojakin tunteita kuin muiden kavereiden. Kollegoiden kanssa syvennytään projekteihin, supatellaan työpaikan epäoikeudenmukaisuuksista, jaetaan ilo ammatilisista onnistumisista sekä pohditaan siviilielämän kiemuroita. Käydään yhdessä lounaalla työpaikkaruokalassa, höpistään kahviautomaatilla, jännitetään sitä, miten vastavalmistunut somevideo otetaan vastaan ja lähetetään Skype-viestejä kesken kesken palaverien. Puhumattakaan siitä, millaista riemua yhdessä toteutetun projektin valmistuminen saa aikaan. 

Mun mielestä irtisanoutuminen on verrattavissa siihen, että eroaisi rakkaasta ystävästä. Ystävä on edelleen olemassa, mutta ette enää voi jakaa arkeanne yhdessä. Entinen työpaikka ja entiset työkaverit jatkavat olemassaoloaan ilman sinua ja sinä jatkat elämääsi ilman heitä.

Yhtenä iltana kun surin jo ennakkoon nykyisten työkavereideni menettämistä, kumppanini sanoi viisaasti: “Ajattele, miten siistiä on, että sä olet aikuisiällä saanut töiden kautta noin paljon ystäviä, joita jäät kaipaamaan.” Ja se on aivan totta. Tuntuu ihan mielettömän upealta ja etuoikeutetulta, että pääsen kokemaan tällaisen riipivän menetyksen tunteen. Parasta on se, että työkavereista läheisimmät muuttuvat työkavereista ystäviksi, jotka pysyvät elämässä mukana myös sitten, kun on aika karistaa pölyt myös seuraavasta työpaikasta. Ilman työn mukanaan tuomaa ystävyyttä ei olisi tätä blogia tai meidän 20-30-40 -podcastia.

Tänään mä aion märehtiä ja surra sitä, että enää en tule arkeani jakamaan eksiksi jäävien työkavereiden kanssa. Aion myös kuunnella luupilla JVG:n Frisbeetä ja kyynelehtiä pikkuisen sen tahdissa. Rakkaiden ex-työkaverien mielestä kyseinen biisi kuulemma kuvastaa mua ja mun muuttunutta elämäntilannetta paremmin kuin hyvin. Nyt oon free niinku frisbee!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!