Kirjoitukset avainsanalla liikunta

Me juteltiin edellisessä podcastissa vapaa-ajasta ja siitä, kuinka paljon niin kutsuttua omaa aikaa meistä kukin viettää. Jos et ole vielä kuunnellut jaksoa tai tunne meitä tekijöitä niin tarkasti, tässä tiivistettynä meidän elämäntilanteet:

Ida-Liina 27 vuotta, lapseton. Työpäivien jälkeen kaikki aika on vapaa-aikaa, eikä sitä tarvitse jakaa muun kuin kumppanin kanssa.

Alina 34 vuotta, lapsi vuoroviikoin hoidossa. Joka toinen viikko omaa aikaa on siis mukavasti.

Tuomas 40 vuotta, neljä lasta. Vapaa-aikaa ei juurikaan ole.

Uusimmassa jaksossa Tuomas avautui siitä, miten kovaa morkkista hän kokee silloin kun on itse harrastamassa. Oma-aika kun on automaattisesti pois perheen kanssa vietetystä ajasta. Alina sen sijaan on vahvasti sen kannalla, että myös pienten lasten vanhempien tulisi järjestää aikaa omille harrastuksilleen. Alinan sanoin, oma-aika on priorisointikysymys. Miten Alina itse treenaa semi-tavoitteellisesti ja pyörittää uraäidin arkea, selviää tarkemmin tästä postaustauksesta.

Me tehtiin oma kyselytutkimus instaseuraajiemme parissa. Kyselyssä kartoitettiin vähän tarkemmin sitä, kuinka paljon vanhemmat itse pääsevät harrastamaan ja minkälaisia tuntemuksia oma-aika heissä herättää. Tässä kysymykset ja kyselyn tulokset:

1. Vanhempi: harrastatko jotain säännöllisesti? 

Tässä kysymyksessä vastausvaihtoehtoja oli tasan kaksi eli kyllä ja ei. 76 % vastaajista harrastaa itse säännöllisesti jotain ja 24 % ei harrasta.

2. Jos et harrasta mitään säännöllisesti, mitkä ovat suurimmat syyt siihen?

Kyselyssä esiin nousseet syyt olivat loukkaantuminen tai muu vamma, joka estää liikkumisen, laiskuus sekä epäsäännöllinen työ. Tässä yksi vastaus, joka saatiin tähän kysymykseen: “Epäsäännöllisessä työssä ei välillä jää lapsille aikaa kuin pari tuntia kolmen päivän aikana. Ei salille.”

3. Jos harrastat, niin kuinka usein? 

Kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat: a) Harvemmin kuin kerran viikossa, b) 1-2 kertaa viikossa ja c) enemmän kuin kolme kertaa viikossa. Ne vanhemmat, jotka harrastavat, harrastavat ilahduttavan paljon. 64 % vastaajista harrastaa useammin kuin kolme kertaa viikossa ja loput eli 36 % harrastaa 1-2 kertaa viikossa.

4. Podetko huonoa omaatuntoa harrastuksiin käytetystä ajasta? 

Tässä kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat kyllä tai ei. Huonoa omaatuntoa harrastuksiin käytetystä ajasta poti 19 % vastaajista. Peräti 81 % vastaajista harrastaa siis ilman morkkista.

 

4B. Jos vastasit edelliseen kyllä, niin asteikolla nollasta sataan, kuinka kovaa morkkista tunnet jos asteikko on nollasta sataan?

Tässä kysymyksessä nolla tarkoitti siis sitä, ettei koe lainkaan huonoa omaatuntoa ja sata ihan järjetöntä morkkiksen määrää. Huonon omatunnon määrä oli vastaajien kesken noin 30, eli morkkiksen määrä lienee siis ihan siedettävä. Tässä alla keskivertovastaus. 

 

4C. Miksi podet huonoa omaatuntoa?

Mistä sitten koetaan huonoa omatuntoa? Siitä, että yhteistä aikaa perheen kanssa on vähemmän, jos vanhempi harrastaa. Tässä joitain vastauksia:

“Koska miehen kaa nähään niin vähän ja varsinkin perheenä.”

“Huonoa omaatuntoa tulee koettua silloin jos esim samalle viikolle sattuu useampi ‘oma meno’.”

“Koska se on muitten perheenjäsenten ajasta pois. Kai.”

“No onhan se siitä yhteisestä ajasta pois.”

 

5. Muita ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen?

Viimeiseen kysymykseen saatiin tosi mielenkiintoisia ja hyviä vastauksia. Tässä niistä muutama:

“Kaikkea ei voi saada. Must on normaalia, että lasten myötä omat menot vähenee tai jää pois joksikin aikaa.”

“Hyvä fiilis treenin jälkeen ja jaksaa olla taas ‘hyvä mutsi’ ja vaimo jne.”

“Suurin kannustus harrastuksiin on olla skidille mallina.”

“Toivon, että olis junnuna puskettu enemmän liikkumaan. Oli hankala opetella tavoille kolmekymppisenä”.

Kaiken kaikkiaan voisi summata, että meidän @kakskytkolkytnelkyt-tiliä Instagramissa seuraavista vanhemmista valtaosa harrastaa. Se on hieno juttu! Tähän loppuun haluan tarttua tämän tekstin otsikoksi nostettuun virkkeeseen: "Suurin kannustus harrastuksiin on olla skidille mallina."

Mä muistan omasta lapsuudesta, että mun äitillä ja iskällä oli molemmilla harrastuksia silloin kun olin pieni. Äiti kävi jumpissa ja iskä harrasti ju-jutsua. Näin jälkeenpäin ajateltuna vanhempien harrastamisella on ollut iso vaikutus myös mun elämään. Seiskaluokkalaisena suoritin keltaisen vyön hokutoryu ju-jutsussa siksi, että iskä kannusti mua kokeilemaan kyseistä harrastusta. Se taisi olla mun ensimmäinen liikuntaharrastus ikinä! Lukiolaisena inhosin liikkatunteja ja siksi päätin suorittaa kurssin itsenäisesti. Kun pakollisia liikuntakertoja oli pakko kerryttää niin mä lähdin äitin kanssa jumpalle. Ja sillä tiellä olen edelleenkin! Vaikka nykyään ryhmäliikuntatunneilla tuleekin hypättyä aiempaa vähemmän esimerkiksi pyöräilyn ja kuntosaliharrastuksen takia, niin ryhmäliikunnalla on aivan erityinen paikka mun sydämessä. Ryhmäliikuntatunneilla nautin ensimmäistä kertaa ikinä liikunnan mukanaan tuomasta hyvänolontunteesta. Edelleenkin aina kun käyn vanhempieni luona Pietarsaaressa, lähden äitini kanssa lauanataisin zumbaamaan. Se on niin kivaa, että joka kerta meinaan itkeä ilosta. Oon siis molemmille vanhemmilleni tosi kiitollinen siitä, että he ovat esimerkillään kannustaneet myös mut liikkumaan. 

Tuleeko sulle jotain ajatuksia mieleen vanhempien harrastamisesta?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!