Kirjoitukset avainsanalla ura

... muutamaksi kuukaudeksi :D Eli Espanja kutsui ja minä vastasin myöntävästi! Tuoreimmassa podcastissa vaihdettiin Tuomaksen ja Alinan kanssa kuulumisia. Mulla olikin isoja juttuja kerrottavana: irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja työkomennus Espanjassa. Täällä sitä nyt ollaan! Kerroin syyksi sen, että lähden tekemään tv-ohjelmaa, mutta vielä jaksossa en kertonut ohjelman nimeä. Mutta nyt se on julkista! Matkustin Espanjan palmujen katveeseen tekemään rakkausrealityä eli Love Island Suomen toista kautta. Boom! Luonnollisestikaan en tule tässä blogissa kertomaan mitään sarjan sisältöön liittyvää. Voit siis jatkossakin lukea blogia ilman, että spoilautuisit villan tuoreimmista juonenkäänteistä. Podin kohtalosta huolestuineille tiedoksi: mun työmatka ei muuten vaikuta podcastin kohtaloon mitenkään. Uusi jakso ilmestyy edelleen Suplaan joka tiistai.

Se, että mun työni on Espanjassa tarkoittaa sitä, että opettelen etäsuhteen kiemuroihin nyt seuraavan parin kuukauden ajan. Siihen nähden, että olemme kumppanini kanssa pitäneet yhtä jo 7,5 vuotta muutaman kuukauden työkomennus toiseen maahan on pieraisuakin lyhyempi ajanjakso. Ei se silti lähdöstä tehnyt yhtään sen helpompaa. 

Podcastia kuunnelleet tietävät, että mun ja avopuolisoni välinen suhde on aina ollut tosi tiivis: asutaan yhdessä, harrastetaan yhdessä ja vietetään vapaa-aikamme yhdessä. Ennen tätä reissua pisin erossa oloaikamme on ollut puolitoista viikkoa. Kyllä, luit oikein. Ja siitäkin on jo monta vuotta aikaa. Siitä lähtien kun keväällä mulle tarjottiin tätä duunia oon päivittäin miettinyt sitä, mitä tämä tarkoittaa meidän parisuhteelle ja tiedän, että puolisoni päässä pyöri samat kelat. Erityisesti ihanan kesän ylle pienen varjon heitti osaltani tieto siitä, että lähtö on lähellä. Koin syyllisyyttä siitä, että jättäisin puolisoni ankeaan syksyyn yksinään. Näin kirjoitettuna tuo murehtiminen tuntuu tosi hölmöltä, mutta vielä pari viikkoa sitten tämä tuntui elämäni isoimmalta ongelmalta. Kun aamuyöstä Flow-festareiden jälkeen suljin asuntoni oven ja lähdin raahaamaan valtaisaa Samsoniteäni kohti dösäriä olo oli jotenkin tosi murskattu. Kun lentokone kiihdytti kohti nousua Helsinki-Vantaalla mielen valtasi helpotus. Nyt olin oikeasti menossa eikä murehtimiselle ollut enää sijaa.

Nyt juon aamukahvia hotellin parvekkeella ja valmistaudun lähtemään puistoon treenaamaan ennen työvuoroa. Voisi ne asiat olla huonomminkin.

Ihanaa päivää!

Ja hei jos jollakulla on vinkata minkäänlaisesta pikatiestä espanjan kielen saloihin, kertokaa! Duolingoa ja paria muuta sovellusta hakkaan säännöllisesti. Pakko oppia edes vähän kieltä jos aion selvitä taksikuskien kanssa :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

20-30-40 tarkastelee elämää ja ilmiöitä kaksikymppisen Ida-Liinan, kolmikymppisen Alinan ja nelikymppisen Tuomaksen näkökulmasta. Kuuntele uusin podcast joka tiistai Suplasta!