Triathlon eli uinti, pyöräily ja juoksu. Laji, jonka "perusmatka" on uintia 1,5km, pyöräilyä 40km ja juoksua 10km ja täysmatka 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja maratonjuoksu (42,195km).  Kuulostaa siltä, ettei ihan ensimmäisenä tee mieli mennä kokeilemaan. Matkoja ja sarjoja triathlonissa kuitenkin joka makuun, joten mulle kyllä vakuuteltiin, että lajista löytyy kaikille jotain sopivaa! Mie pääsin kokeilemaan lajia matalalla kynnyksellä Staminan Triathlon Clubin harjoituksissa, jossa kokeilen vetää kevyen treenivedon 400m uintia, 10km pyöräilyä ja reipas 3km juoksua. Staminan porukkaan kuuluu porukkaa kilpatason junioreista ihan kuntoilutason aikuisiin ja aikuisten kilpaurheilijoihin, jotka treenaavat sekä yhdessä, että erikseen. Talvella porukka treenaa esimerkiksi uintia ja juoksutekniikkaa yhdessä ja kesäisin on muutaman kerran viikossa tarjolla yhteistreenejä, joissa valvoja pitämässä silmällä paikalleen jääviä tavaroita. 

Tiedätte, ettei uinti oo mun vahvuuksia, enkä oo ikinä lämmenny erityisen paljon lenkkien juoksemiselle, vaikka polkujuoksu olikin tästä poikkeus. Maantiepyöräily on oikeasti tästä kolmen lajin yhdistelmästä ollut eniten mun mieleen, joten en ihan suunnattoman innoissani lajikokeilusta ollut.  Tää on käytännössä myös ensimmäinen lajeista, joita oon etukäteen jännittänyt. Heräsin jo varmaan viikkoa ennen keskellä yötä toteamaan, että uintia en selviä hengissä. En oo koskaan uinut matkaa ja vaikka krooli-tekniikkaa on tullut joskus opeteltua, en vaan oo sitä hanskannut. Inhottavin asia mulla vedessä on paniikkiin meneminen. Silloin en todellakaan halua olla keskellä järveä, jossa mun epävarmuus on vielä X 100. 

Vielä sen kokeilupäivän aamunkin olin ihan maissa kun mietin, että miten mie voin triathlonia kokeilla jos uinti ei suju ollenkaan. Ihan aidosti mua pelotti myös omien voimien loppuminen kesken ja pohdin sitä miten pysyisin paniikissa parhaiten pinnalla. Itselle on lisäksi inhottavaa se, kun ei pysty tekemään mitä muut tekee ja uinnissa on kyse just siitä. On sairaan ärsyttävää luovuttaa kesken ja todeta, että tähän en pysty. Sit kun vielä mun retro-Nopsa sanoi sopimuksen irti iltapäivällä muutama tunti ennen kokeilua, mietin tosissani lajikokeilun perumista. Onneksi en sitä tehnyt! Itseään tässä kuitenkin ollaan haastamassa ja ajattelin myös, että kokeilusta jänistäminen harmittaa varmasti enemmän kuin yrittäminen. Onneksi Ride Cycle Store pelasti mut, sillä sieltä järjestyi lajikokeiluun Trekin huippu maantiepyörä, samalla kun vein omani korjattavaksi. Pyörä laitettiin mulle vielä oikeaan korkeuteen ja opastettiin sen käytössä ja päästettiin matkaan. Mahtavaa kun asiat järjestyy lyhyelläkin varoitusajalla! 

Staminan porukka piti huolen sit lopusta. Järvessä matkaa uidessa kannattaa päällä olla märkäpuku, joka pitää lämpimänä ja lisäksi hiukan kelluttaa. Sain Staminan urheilijoilta onneksi lainaan sen märkäpuvun ja vyön, jossa roikkuu perässä kelluke, mikä teki uimisesta tosi paljon rennompaa. Aiemmista uintikokemuksista viisastuneena hankin myös uimalakin ja nenäklipsin, jottei nenäänkään menisi niin kauheesti vettä. Sovittiin myös, että lähden uimaan rannavierustaa, jolloin voin sopivassa kohden kääntyä, jos en halua uida koko lenkkiä. Omia rajoja on kuitenkin pakko kunnioittaa. Järjestys triathlonissa on tosiaan se uinti, pyöräily ja juoksu, joten treenit alkoi ihan omalla lajilla: märkäpukuun itsensä änkeminen. Toimii erinomaisena alkulämmittelynä... Pyörä ja kengät asetellaan jo vaihtoja varten valmiiksi, jolloin uinnin jälkeen on mahdollisimman nopeaa lähteä hommaa jatkamaan. 

Kisassa aika lähdetään laskemaan uinnista, joten tärkeimmät siirtymät ovat vedestä pois tuleminen ja pyöräilystä pois tuleminen. Staminan treeneissä järjestys on sama, mutta osa saattaa uida useamman lenkin ja lähteä vasta sitten pyöräilemään. Rata on kolmella poijulla merkattu ja kaikkien kiertäminen on tosiaan noin 400m. Mä päätin kokeilla uida kahden rannan myötäisen poijun välin tai edes niin pitkälle kuin jaksa.

Märkäpuku päällä vesi ei todellakaan tuntunut kylmältä ja totesin, että lasitkin pitää, joten ei muuta kuin uimaan. Yritin uida kroolia ja muutama ensimmäinen veto tuntui tosi kevyeltä ja olin jo ihan positiivisella mielellä. No sit unohdin hengittää. Tai pikemminkin unohdin puhaltaa ulos. Kaikista eniten mun tekniikassa mättää se hengitysrytmi. En kerta kaikkiaan osaa puhaltaa ilmaan veteen, jolloin keuhkot ei ehdi tyhjentyä ennen kuin oon jo taas kiskomassa sinne lisää ilmaa. Käytännössä hyperventiloin ja kun hiilidioksidi ei poistu kehosta, niin yhtäkkiä kaikki lihakset on ihan hapoilla. En muista miten pitkä matka toiselle poijulle oli, sillä väsymykseltä en jaksanut enää keskittyä. Sen verran sitkuttelin, etten uinut suoraan rantaan vaan käännyin takasin lähtöpoijulle. Matkalla jouduin kuitenkin jo nojaamaan siihen kellukkeeseen kun tuntui, että voimat loppuu ihan kokonaan, joten onneksi sain sen matkaan! Siinä vaiheessa kun sain taas jalat pohjaan, olin super-helpottunut. Hätäpäissään uiminen ei todellakaan ole nautinto. 

Olin polskinut sen minkä jaksoin, joten ei ollut syytä lopettaa hommaa kesken. Liikuin rannasta pyöräpaikalla ja yritin mahdollisimman nopeasti riisua märkäpuvun ja heittää uikkarin päälle t-paidan ja sortsit. Liikuntasuoritus sekin! Monella Staminan porukassa märkäpuvun alla on suoraan sellainen seuran trikooasu, joka päällä hoidetaan pyöräily ja juoksu. Aikaa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän vaihtoihin, sillä esimerkiksi sukkien laittoon menetetty ylimääräinen 30 sekuntia on aika kova homma yrittää pyöräilemällä tai juoksemalla ottaa kiinni. Mulla ei käytössä ollut lukkopolkimia ja jalkineita, joilla yleensä pyöräily vedetään, joten säästin aikaa ainakin vaihdoissa, kun vedin pyöräilyn ja juoksun samoilla kengillä. Pyörään saa koskea vasta kun on laittanut pyöräilykypärän päähän ja sitten vaan matkaan. 

Köhniön rannalle pyöräillessä olin ehtinyt vähän tutustua pyörän toimintoihin ja huomannut miten sairaan iso ero on maantiepyörällä ja sellaisella vanhalla retkipyörällä, jota tähän asti oon pidemmillä matkoilla käyttänyt. Pyörä itsessään oli todella kevyt ja vaihteita oli todella nopea vaihdella sopivaksi riippuen maastosta. Koska olin tullut mun pikauinnilta ekana rantaan, jouduin pyöräilemään ilman muiden peesiapuja. Matka taittui kuitenkin ihan älyttömän joutuisasti, sillä yritin vaan koko ajan pitää jalat liikkeessä. Sykemittaria ei ollut kokeilussa mukana, mutta arvioisin että noin 150 sykkeillä huitelin sen 10km pyöräilyn läpi reilussa 20:ssä minuutissa. Ainoastaan ajolaseja kaipasin, sillä autoista pöllyävä hiekka ja öttiäiset tuntuu kovasti pyöräillessä aina aika inhottavilta. Kurkin koko ajan selän taakse, että milloin mut napataan kiinni, mutta muut harjoituksissa taisivat uida muutamankin lenkin niitä 400m kierroksia ja osa oli vasta lähdössä pyöräilemään kun tulin itse takaisin. Hyvä pyörä tällaiseen lajiin on kyllä ehdoton. Kyllä se hommasta hullun paljon mukavampaa tekee ja arvioisin, että vaikkei tääkään pyörä ihan kallein mahdollinen ollut, niin ainakin viisi minuuttia se nopeutti mun pyöräilyaikaa. 

Sit taas vaan mahdollisimman nopea vaihto. Pyörä telineelle, kypärä pois ja juoksemaan. Reidet tuntuivat pyöräilyn aikana ottavan eniten väsymistä vastaan, joten alussa tuntui ihanalta vaihtaa ärsykettä. Triathlonin mielekkyys piileekin juuri lajien vaihdossa ja siinä, että kuormitusta saa monipuolisesti koko kroppa. Toki jos puhutaan Ironman-matkasta eli se pisin kaikista, ei välttämättä tunnu hirmu ihanalta 180km jälkeen enää lähteä juoksemaan maratonia, mutta 2/3 tehty siinä vaiheessa kuitenkin. Mun kunnioitus tän matkan suorittaneita kohtaan on ihan älytön! Mun juoksu matka ei ollu kuin noin 3km, joten sitä tuntui kevyeltä lähteä juoksemaan...kunnes penikat kipeytyi noin 500m jälkeen ja sitten kenkään meni kivi, joka hankasi vasempaan jalkaan reiän. Ihan sama, enää lyhyt matka, tsemppasin itseäni ja juoksin eteenpäin. Oma pitkän matkan askel ei tosiaan oo mikään juoksutaloudellisin ja se ylimääräinen pomppiminen kuluttaa pohkeita ja jalkapohjia. Välillä tuli ihmeellistä juoksu-fiilistä kun tuntui, että jalat vaan vie eteenpäin (ei hirmu kovaa, mut kuitenkin), eikä edes pysty pysähtymään. 

Koko homma uinnista juoksun loppuun kesti mulla 52min, vaikka oisin voinut vannoa, että pidempään. Ei sen takia, että ois ollu kauheeta, vaan sen takia, että tein kolmea ihan erilaista lajia tossa ajassa, joten se tuntuu ihan älyttömän nopealta. Matkat oli nyt lyhyet, mutta on jotenkin mielenkiintoista ettei mitään paikkaa maalissa kuitenkaan kolotellut (ainoa se kivi kengässä), vaikka aika kovalla rasitustasolla koko tunnin vedin. Jos vaan osaisin uida, tätä voisi tehdä enemmänkin! Oon kuitenkin oppinut näiden lajikokeilujen aikana, mikä mun uinnissa mättää ja aika motivoitunut oisin sitä kyllä opettelemaan. Tuntuisi jotenkin myös turvallisemmalta, jos uimataidon voisi luottaa olevan hyvä. Jos uinnin saisin kuntoon haluaisin kyllä osallistua johonkin triathlon tapahtumaan ja ehkä tavoitteena vois olla ensin toi sprintti ja sitten perusmatka. Staminan porukan mukaan harjoitusringin yhteisöllisyyden lisäksi kisat on sitä parasta antia, kun saa antaa kaikkensa ja siellä kilpailijoiden kesken on huikean kannustava fiilis!

  • Mitä kehittää: No nyt on monipuolinen kestävyyslaji. Voi reilusti sanoa, että koko kroppa on huomioitu. 
  • Parasta: Triathlonin yhteisöllisyys, kisat ja lajin monipuolisuus sekä itse tapahtumissa, että harjoitellessa on parasta. 
  • Pahinta: Mulle se kun ei osaa uida, mutta myös harrastajien mielestä uintien yhteislähdöt on inhottavia, sillä porukassa uidessa saat suuhun kättä ja jalkaa, samalla kun koitat isossakin aallokossa uida. 
  • Missä ja mitä: Stamina Triathlon Clubissa on helppo aloitta harjoittelu, kun treeniin saa tukea ja ohjeita. Seura järjestää myös tutustumiskursseja triathloniin, joten tarkkailkaa seuran toimintaa. Triathloniin on olemassa myös kivoja tutustumiskisoja. Täällä Jyväskylässä NMKY järjesti ainakin viime kesänä kokeilutriathlonin, jossa matkat oli lyhyitä ja tekeminen rentoa ja Helsingissä on ensiviikonloppuna triforfun -tapahtuma, jossa lajia pääsee myös matalalla kynnyksellä kokeilemaan. Tapahtumissa on aina omat osallistumismaksunsa ja lisäksi lajiin saa sitten oikeasti harrastaessa toki kulumaan rahaa, sillä hankita listalla ainakin on märkäpuku ja maantiepyörä. Hintahaarukka näissä on taivaan ja maan välillä. 
  • Oma ranking: Yllätyin oikeasti siitä, miten helposti lähestyttävä laji on kyseessä. Oon aina ajatellut, et pitää olla huippu-urheilija, että triathlonia voi kokeilla, mutta kisoja on tosiaan kaikille sopivia. Uinti itsellä vaan kondikseen ja tapahtumiin mukaan! Ride Cyckle Storen pyörän lainaamisessa oli se ikävä puoli, että tiedän nyt miltä vähän parempi pyörä tuntuu. Pakko on ruveta roposia säästämään, vaikka en kyllä tiedä hankinko ensin maantie- vai maastopyörän? 

 

 

 

Kommentit (2)

Heli

Mulla kävi pyörän suhteen just sama. Ajattelin, että meen vaa vanhalla kolmivaihteisella ja säästän siten, mutta sitte kerran ohimennessä pysähyin Rideen kokeilee maantiepyörää...ajatuksella että ei se ero nyt niin valtava oo. Vähänpä tiesin :D Seurauksena säästökuuri ja uus pyörä. Ennen en ees tykänny pyöräilystä, mutta nyt se on hauskaa!

Vierailija

Moi Heli!

Yllättävän paljon kyllä vaikuttaa pyörän laatu. Aina olevinaan miettii, että ei kai siinä eroa oo, mutta on kyllä! Vähän ärsyttävääkin, koska nyt ne mun "hyvät" pyörät tuntuu tosi huonoilta. :(  

Silja

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Käsipallo
  2. Salibandy
  3. Pikajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Taekwondo
  6. Judo
  7. Ringette
  8. Suunnistus
  9. Pikaluistelu
  10. Keihäänheitto
  11. Tennis
  12. Tankotanssi
  13. Lentopallo
  14. Jääkiekko
  15. Trampoliini
  16. Taitoluistelu
  17. Pituushyppy
  18. Futsal
  19. Brasilialainen jiu-jitsu
  20. Pesäpallo
  21. Kuulantyöntö
  22. Maastopyöräily
  23. Kalpamiekkailu
  24. Vesijumppa
  25. Karting
  26. Lacrosse
  27. Laser Tag
  28. Rullaluistelu
  29. Melonta
  30. SUP-lautailu
  31. Kiipeily
  32. Retkeily / Vaellus
  33. Sulkapallo
  34. Capoeira
  35. Ratsastus
  36. Frisbeegolf
  37. BMX-pyöräily
  38. Curling
  39. Lentäminen
  40. Ammunta
  41. Roller Derby
  42. Koripallo
  43. Rugby
  44. Ultimate
  45. Kiekonheitto
  46. Cheerleading
  47. Aitajuoksu
  48. Telinevoimistelu
  49. CrossFit
  50. Ilma-akrobatia
  51. Baletti
  52. Triathlon
  53. Polkujuoksu
  54. Maantiepyöräily
  55. Jousiammunta
  56. Jooga
  57. Kehonpainoharjoittelu
  58. Kirkkovenesoutu
  59. Vapaaottelu
  60. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  61. Keilaus
  62. Painonnosto
  63. Enduro
  64. Golf
  65. Umpihankihiihto
  66. Laitesukellus
  67. Laskettelu
  68. Fitness
  69. Gaelilainen jalkapallo
  70. Pöytätennis
  71. Wakeboarding
  72. Agility
  73. Parkour
  74. Sirkus
  75. Spinning
  76. Pyöräily
  77. Paini
  78. Uinti
  79. Paritanssit
  80. Vesijuoksu
  81. Kuntosali
  82. Retkiluistelu
  83. Ampumahiihto
  84. Hiihto
  85. Nyrkkeily
  86. Aikido
  87. Historiallinen miekkailu
  88. Taiji
  89. Lenkkeily
  90. Kehonhuoltotunnit
  91. Ilma-aseammunta
  92. Seiväshyppy
  93. Petanque
  94. Korkeushyppy
  95. Kävely
  96. Lumikenkäily
  97. Pilkkiminen
  98. Step-aerobic
  99. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  100. Geokätköily
 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram