Suunnistus oli viime kesän trendilajeja ja mitä enemmän jengi sitä hehkutti, sen epävarmempi olin sitä testaamaan. Mie nimittäin aattelin, että en siitä tykkää. Mulle suunnistuksesta oli kouluajoilta kai jäänyt sellainen mielikuva, että en osaa sitä, eikä se siksi ole kivaa. FullFit Training on jo onnistunut mulle opettamaan mm. ampumahiihtoa ja sen perustaja Kristian Sotti otti haasteen vastaan suunnistuksenkin osalta ja lähti opastamaan meikäläistä. Mun ennakkotaidot oli nada. Ennakkotietoina kerroin, että en osaa käyttää kompassia, enkä lukea kaikkia karttamerkkejä. Aluksi oli tarkoitus mennä vaan kiintorasteja hakemaan, mutta muutaman mutkan kautta päädyttiin Kalevan Rastin järjestämille kuntorasteille, mikä sinänsä on hyvä paikka opetella suunnistamaan. Kuntorastit on juuri näitä suunnistusseurojen järjestämiä viikottaisia suunnistustapahtumia, joissa edullisesti ja matalalla kynnyksellä pääsee taitojaan kertaamaan. Yksin mulla ei todellakaan olisi ollut rohkeutta lähteä metsään näillä taidoilla. Mä en suurinpiirtein edes tiedä, mitä mä sieltä etsin.  

Erimittaisista radoista otettiin noin 3,4km pituinen C-rata ja tiesin, että ihan vaan huvikseen Kristian ei rupea metsässä koko päivää tarpomaan, ja jos nyt sattuisin ihan väärään suuntaan menemään, niin todennäköisesti äänensävystä nopeasti huomaisin. Emit-kilpailukortti löytyi Kristianilta, joten sitä ei tarvinnut vuokrata. Emitillä (sellanen muovinen lätkä) saa omat väliajat rasteilta kun sen leimaa rastileimasimella ja sen perusteella voidaan tarkistaa, onko rata kierretty oikeassa järjestyksessä. Kun ilmoittautumismaksu oli maksettu ja oma kartta haettu, opeteltiin karttamerkkejä suoraan kartasta. Ja niitä on muuten paljon. Mä tunnistin etukäteen about tiet, polut ja veden, mutta sellasia kuin "hankalakulkuinen metsä" en todellakaan olisi tajunnut. Merkkejä me käytiin läpi vaan niin, että Kristian kysyi mitä reittiä mä menisin rastilta rastille ja sit sitä mukaa se näytti, ettei välttämättä kannata mennä tosta, kun tossa on tommonen kalliojyrkänne. Aa joo, aivan.... Karttamerkkejä teillekin opeteltavaksi suunnistus.fi sivuilta kaiveltuna.

Aloittelijat tyypillisin virhe on mennä suoraan sieltä mistä reitti on suorin, mutta mua ohjattiin koko ajan ajattelemaan, mistä oisi nopein ja järkevin mennä. Se tarkoittaa just niiden mäkien, monttujen, suon ja vaikeakulkuisen metsän huomioimista. Ja kaikista eniten vaan polkujen ja metsänrajojen hyödyntämistä. Sit oli se kompassin käyttö. Jotkut suunnistajat ei juuri kompassia käytä, vaan pistää menemään ihan vaan karttamerkkejä seuraamalla. Kompassin käyttö ois kuitenkin varmaan suhteellisen tärkeää opetella, joten Kristian anto mulle sen kompassin ja mie pääsin näyttämään mitä osaan.  Eli en mitään. Just tein väärin, eli yritin käännellä karttaa sen mukaan mitä kompassi näyttää suunnaksi. Ei niin.

Kartalla pitäisi pysytä päättelemään oma paikkansa ja muistaa myös kääntää se kartta kädessä niin, että tekstit on oikein päin (tästä Kristian sai parikertaa metsässä huomautella). Sit se kompassin suora reuna asetetaan mun lähtöpaikasta sinne mihin mie haluan mennä, sit käännellään kompassin pyörivää jutskaa karttapohjan pohjoismerkkien mukaisesti. Ja viimeisenä käännetään oma kroppaa niin, että kompassin pyörivä nuoli osoittaa pohjoiseen. Nyt sit sinnepäin, mihin nokka osoittaa. Mulla oli alussa vaikeutta hahmottaa etäisyyksiä ja matkat kartassa tuntui ihan mahdottoman pitkiltä verrattuna siihen miltä ne tuntu metsässä. Mua kehotettiin myös siirtämään sitä omaa kompassin suuntaa pikkusen aina sivuun siitä oikeasta reitistä, että näen millasia merkkejä siellä kartassa sen kompassin alla on. Hyvä vinkki tosiaan :)

No sit vasta päästiin liikkelle. Lähtöpisteellä piti käydä Emit-leimaassa ja sovittiin, että mie otan aina suunnan ja sanon mihin ollaan menossa ja Kristian tarkistaa ja joko hyväksyy tai hylkää mun päätelmän. Yllättävän monta kertaa mun antama suunta ja reittivalinta hyväksyttiin. Mä halusin myös yrittää juosta, mutta juostessa kartan lukeminen ja maaston seuraaminen oli kyllä haastavaa. Suunnistajia kehotetaan kuulema lapsena treenaamaan juoksua niin, että pitää lukea Aku Ankkaa samalla kun juoksee. Ajan myötä se muuttuu helpommaksi, mut mun täyty aina pysähtyä lukemaan karttaa. Mä hyödynsin aika paljon just polkuja ja risteyksiä merkkeinä itelle siitä, millon piti kääntyä johonkin suuntaan, mutta osaa en ois kyllä huomannu, ellei ois tullu ohje tarkastaa missä kohtaa ollaan menossa. Pitkin matkaa Kristian heitti myös visoja purtavaksi ja varsinkin alkumatkasta käski näyttämään kartalta missä nyt ollaan. Tien mutkia ja maaston muotoja kattomalla onnistui helpoiten, mutta jos polkua ei ollu nähtävillä piti just noita mäkiä ja monttuja kattomalla yrittää hahmottaa missä on. Se rastin löytäminen oli välillä ihan sairaan hankalaa jonkun risukon keskellä tai sit niin, et se oli vedetty jonkun supan syvimpään monttuun. 

Metsässä keskityttiin matkaan yksi rastiväli kerrallaan. Jos ois pro, pystyisi rastivälejä lukemaan myös ennakkoon ja suunnittelemaan reittiä jo seuraavallekin, mutta mulle riitti tosiaan tää meneillää olevaan keskittyminen. Kun yksi rasti oli löydetty piti tarkistaa onko numero rastilla ja kartan rastiohjeissa sama. Joillekin rasteille oli annettu vielä erikseen rastivihjeitä niin, että karttamerkiksi oli laitettu vaikkapa sen supan pohja. Sit kun homma oli selvä, leimattiin emit rastilla ja otettiin suunta kohti seuraavaa. Eli taas niin, että kompassin reunalla rastilta rastille (kato että se kartta on oikein päin), käännä hahlot vastaamaan kartan pohjamerkkejä ja käännä kompassia eli omaa kroppaa niin, että kartan pohjoinen on pohjoisessa. Sen jälkeen katottiin vielä ne mahdolliset polut ja mäet, joita kannattaa mahdollisesti kiertää tai hyödyntää tähystyspaikkana. Mä oon ymmärtänyt, että kompassia voi juostessa käyttää myös nopeammin pika suuntaa antamassa, mutta mä keskityin nyt edes ton yhden tekniikan haltuun ottamiseen. Ja tosiaan se mun juokseminen oli sellasta 20 metriä kerrallaan ja sit taas suunnan lukeminen. 

Mä olin jo melkovarma, että homma sujuu, joten Kristian päätti jättää mut hetkeksi aikaa yksin suunnistamaan ja meni edeltä seuraaavalle rastille. Mulla ei tosiaan ollut tehtävänä kuin mennä hakkuuaukean poikki ja löytää sieltä se rasti. Ja jo tällä välillä hukkasin kuitenkin itseluottamuksen. Tiesin karttaa lukemalla, että kun löydän hiekkatien sieltä, se kiertää rastin ympärillä ja jostakin tien välissä olevalta pätkältä rasti pitäisi löytää. Mä löysin sen tien, mutta menin vähän sivuun rastista ja vaikka tiesin, että sen rastin pitäisi olla tässä ihan lähellä, hiipi epäusko suunnistajaan. Maasto oli mäkinen ja hiekkatietä lukemalla mun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt se rasti löytää.  Kristiania tai rastia ei näy missään ja mä oon ihan varma, että tässä jossain sen pitäisi olla. No ratkaisuna mie rupesin sitten huutelemaan ja kun ääni kuulu, lähdin kohti. Sieltä se rasti löyty sit about 50 metrin päästä, mut jotenkin vaan onnistuin lukemaan tienmutkat väärin. Rastin löytäminen onkin välillä aika kinkkistä ja yhdelle rastille tuhrattu aika saa koko suunnistuksen loppuajan helposti lurvahtamaan liian pitkäksi. 

Suunnistuksessa maastojuoksukengät oisi paras vaihtoehto jalkaan. Niissä on sen verran kova pohja, ettei terävät kivet ja kannot ei tuu pohjasta läpi ja pohjan nastat pitää liukkaamallakin maaperällä. Mä vedin tän kerran ihan normi lenkkareilla, mutta sammalkivien päällä taiteillessa oli kyllä askelien kanssa oltava tarkka, ettei nilkkaa väännä kovin pahasti. Hauskaa oli siellä umpimetässä aina välillä törmätä muihin suunnistajiin. Koska ei ikinä ollu varma mitä rataa toiset kiertää, niin oli mielenkiintoista seurata, miten erilaisia reittivalintoja muilla tyypeillä oli. Mä ylltäyin myös siitä, miten paljon niitä polkuja voi oikeasti suunnistaessa hyödyntää. Ainakin tällä radalla sai ihan surutta välillä päästellä pitkin teitä, kunhan vaan oli varma, että se on oikea tie ja tajusi myös kääntyä ajoissa. Jossain vaiheessa Kristian kysyi mun arviota ajasta, joka ollaan metsäsässä oltu. Mie sanoin 20min ja Kristian sano, että kohta 40m ollaan oltu. TÄH? Metsässä aika kuluu vaan yllättävän nopeasti. Loppujen lopuksi sain 3,4km rataan käytettyä 52min 12s, joka oli leimatuista ajoista 7.nopein (tai 9.hitain, miten vaan laskee :D) sillä radalla. 

Kaikkia mun odotuksia vastaan, mä kuitenkin tykästyin tähän lajiin. Metsä+liikkuminen+aivojen haastaminen = parasta. En mä yksin uskalla lähteä seuraavallekaan radalle, mutta jonkun kanssa yhdessä suunnistaminen on varmaan alussa ihan pätevää. Ja tokihan keväällä kun suunnistaminen ylipäänsä on taas mahdollista, järjestää monet seurat suunnistuskursseja aikuisille. Kuntorastit on tosiaan ihan kiva paikka lähteä suunnistusta kokeilemaan, sillä jos et ilmesty maaliin ennen tapahtuman loppumista, joku lähtee sua sit etsimään :D Ja siellä voi niitä ratoja valita itselleen sopivasti ja vaikka kävellä radan läpi, jos juokseminen metsässä ei innosta. Myös perheille on omia reittejä ja törmättiinkin metsässä yhteen perheeseen, jossa isä oli oli kahden alle kouluikäisen kanssa lähtenyt metsään. Siellä se iskä tarpo toinen lapsi jo harteilla ja toinen lapsi tallusteli väsyneenä, nälkäisenä ja pahantuulisena perässä :D. Onneksi niilläkin oli enää lyhyt matka maaliin. Suunnistustapahtumissa onkin tosi paljon perheitä, joiden yhteinen harrastus on suunnistus. 

  • Mitä kehittää: metsässä juokseminen tai kävely on kyllä parasta mahdollista kestävyyskunnon ja liikkuvuuden harjoittelua. Kartan lukeminen lisää melkoisen aivojumpan ympäristön hahmottamisen ja väsyneenä ajattelemisen muodossa, ja mun mielestä suunnistus kehittää myös itseensä luottamista. 
  • Parasta: Luonnossa liikkuminen ja rasti löytäminen omin avuin.
  • Pahinta: Huono reittivalinta, josta saa syyttää vain itseä. Risukossa pyöriminen niin, että se rasti varmasti on jossain lähellä, mutta et vaan nää sitä. 
  • Missä ja miten: Jos pohjaa ei ole ollenkaan, kannattaa lähteä kokeneen kaverin kanssa matkaan tai osallistua suunnistuskurssille. Kuntorastit on yleisimpiä paikkoja suunnistaa, mutta toki vuodessa on myös isompia suunnistustapahtumia, joista Jukolan viesti on aina se suurin. Kuntorasteilla ratoja on erilaisia ja kartan saa lunastamalla sen muutaman euron hintaan. Jos paljon suunnistaa, niin emit-kortti voi olla hyvä hankkia itselle (about 50-100€). 
  • Oma ranking: Uudestaan! Ihan ehdottoman kivaa hommaa kyllä ja omaa taitoa on jotenkin motivoivaa lähteä kartuttamaan. Käsittämätöntä miten nopeasti aika metsässä kuluu, eikä siellä ehdi miettimään sitä että kylläpä jo väsyttää. Kokonaisvaltaisesti tosi kivaa urheilua! 

 

 

 

      

 

      

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat