
Kuva: Mikko Töyrylä
Yks tän kevään omista urheilullisista tavoitteista oli juosta 21.5.2017 Kotka Trail- polkujuoksu tapahtumassa 16km. Mitä on polkujuoksu? Sitä on moni ihmetelly tässä matkan aikana, mut se on tosiaan juoksemista metsäpoluilla. Ite tajusin tän kans noin 3 päivää ennen varsinaista tapahtumaa. Kotka Trailin reitit menee osittain juurakkoisilla metsäpoluilla, osittain kallioilla, osittain kivikossa, mutta pitkiä raskaita nousuja ei tällä reitillä ollut. Mun piti myös treenata tätä varten, mutta juoksutreenit jä kyllä keväällä tekemättä... En siis juuri koskaan juokse pitkiä lenkkejä ja pisin ikinä juostu matka on ollu rapia 12km muutaman vuoden takaa. Kotka Trail- tapahtumassa saat kuitenkin 6km kohdalla päättää juoksetko maaliin vai jatkatko pidemmän matkan. No mie luotin et sisulla juoksen edes sen 6km, vaikka toivoin kuitenkin et jaksaisin ihmeen kaupalla sen 16km.
Videolla tunnelmia toissavuoden tapahtumasta.
Olin valmistautunut tapahtumaan siis olemalla treenamatta juoksua, syömällä runsaasti jäätelöä ja nachovuokaa, juomalla vettä ja vichyä, sekä laittamalla musalistat kuntoon. Lähin lenkkareilla matkalle, mut onneks keli oli upean aurinkoinen, eikä kallioilla todellakaan tarvinnut liukastella. Alunperin suunnittelin et juoksen matkan 1km intervalleissa: 1km löysää, 1km vauhdikkaammin, 1km löysää jne. NO… Tästähän ei tullu mitään. Lähtö tapahtui rantahiekalta yhteislähtönä ja varoituksista ja omista suunnitelmista huolimatta lähdin tietysti heti painelemaan jonon mukana itselle aika rapsakkaa vauhtia. Ensimmäiset kolme kilsaa vedin laukkaa kuin varsa kevätlaitumilla ja sit olikin jo jalkapohjat ihan krampissa ja mietin, että tätä vauhtia en varmaan 16 km jaksa.
Kuvat: Riku Lehtinen
Ehdin onneksi jutella matkalla kokeneempien polkujuoksijoiden kaa, jotka antoi neuvon kävellä vaan reilusti kaikki ylämäet. Kuulema sen mitä ylämäessä juoksemalla voittaa, alamäessä häviää. Mie yritin sit tasata sykkeitä vähän kun ne huiteli 178 bpm, mutta kun ne ei laskenu kävelylläkään mihinkää aattelin, et vedetään sit näillä. Viiden kilsan kohdalla tiesin, et oikeaan jalkaan tulee mehevä rakko mut sielu ja sisu ei antanu periksi juosta maaliin 6km kohdalla. Keli oli ihana, matka taittu suhteellisen kevyesti sykkeistä huolimatta ja näyttämisen halu on aina kova. Eka tuskien taival oli oikeastaan se 6-8km, jossa juoksuvauhti tipahti jalkapohjien kipeytymisen takia ihan mateluksi. Kävely ei tuntunut yhtään paremmalta ja oli aika kehitellä lisämotivaatiota juoksuun. Se kilsa kovaa, kilsa hitaasti ei maaston vaihtelun ja oman jaksamisen takia onnistunut, joten yks tapa jaksaa on juosta yks biisi kovempaa ja sit seuraava iisiä. No jaksoin tätä ehkä 6 biisin ajan ja sit löysin kolmannen ja itelle toimivan taktiikan. Kävelin vaan reilusti kaikki ylämäet ja alamäkeen ja tasaselle aina pakotin itteni juoksemaan. Sit meni "lentokelillä" kilsat 8-11 ja sit ku aloin olla voiton puolella en enää jaksanutkaan.
Kuva: Riku Lehtinen
Viimeiset 3km oli kyllä tuskalliset hitaat. Jengiä meni ohi oikeelta ja vasemmalta, mut ohi juostessaan moni yleensä vaan tsemppasi mua jaksamaan. Tosi hyvä kannustava fiilis siis tässä tapahtumassa! Koska polku oli maastolta haastavaa matka taittui mun mielestä suht joutuisasti, kun jokaisella askeleella on keskityttävä siihen, ettei nilkka väänny tai ei liukastu. Loppumatkasta tosin homma muuttui vähän vaikeemmaksi kun hermotus alkoi lagaamaan. Yritin esim. nousta sellaiselle metrin mittaiselle kivelle, mut jalka ei vaan noussu ja törmäsin kiveen. Oli pakko oikeesti nostaa käsillä jalka sen kiven päälle, et pääsin jatkamaan matkaa. Viimeisen kilsan kävelin ihan suosiolla, että pystyin tekee näyttävän loppuspurtin maaliin. Loppuaika 2:06 ja naisten 16km sarjassa 28. Kovimmat naiset veti reitin aikaan 1:34! HUH!
Juoksun jälkeen tuntu, että nopeemminkin ois voinu juosta, mutta tuskin oisin maaliin sit päässy. 16km keskisyke oli 176, kaloreita palo mittarin mukaan 1780kcal. Maalissa en päässykään enää jalkojen päälle, kun jalkapohjat lakkas toimimasta. Molempiin joku ihan älytön kramppi, jonka kruunas sit oikean pohkeen lisäkramppi. Onneksi oli maalissa ystävät tuomassa nestettä ja taluttamassa mut kebabille, joka muuten uppos suhteellisen helposti. Jalat verty myös ihan ok vaan pakottamalla ne liikkeelle. Oon todella tyytyväinen omaan suoritukseen, sillä polkujuoksu on yleensä sen 10-20% rankempaa kuin tasasella juoksu. Ystävät väitti, et puolimaraton tuntuu kevyeltä tohon 16km polkujuoksuun verrattuna, mutta ite en voi sanoa kun en oo sitä juossu. Täytyy sanoa, että tähän lajiin kyllä ihastuin! Polkujuoksussa mua motivoi metsässä oleminen, askeleiden tikkaaminen kivien ja juurien päälle, sekä itselle luontainen intervallityyppinen juoksu! Ihan mahtavaa!
- Mitä kehittää: mm. koordinaatio, aeroobinen ja anaerobinen kestävyys, lihasvoima, tasapaino. You name it.
- Parasta: luonto ympärillä, askellukseen keskittyminen, vauhti tuntuu metsässä kovalta ja olo (hitaalta) kauriilta.
- Pahinta: Lihakset on tosi kovilla hermotuksen suhteen ja keskittymisen herpaantuessa voi helposti joku paikka nyrjähtää. Rakot jaloissa on myös aika jeejee, mut kun on kisassa niin ne ei haittaa niin paljon.
- Hinta: Metsässä juoksuhan on ihan ilmaista. Hyviä vinkkejä aloittaiseen löydät esim. luontoon.fi sivuilta, sekä trailrunning.fi sivuilta. Suosittelen myös osallistumista polkujuoksutapahtumiin, sillä esim. Kotka Trailissa lajiin on helppo tutustua upeissa merimaisemissa!
- Kenelle: Aina tässä tapahtumassa juoksijoita oli kaiken ikäisiä ja kuntoisia. Kävellä voi aina kun siltä tuntuu ja mut ohitti 16km matkalla ainakin 10 pikkutyttöä ja moni mua vanhempi mies ja nainen hirmu vauhdilla, et lajin harrastamiseen ei mitään ikä esteitä ole. Aloittaa voi myös milloin vaan. Itse kun en jaksa tasasella paljon juosta, nii polkujuoksun vaihtelevuus tarjoaa ihan uudenlaista virikettä, jolla pitkiäkin matkoja jaksaa sinnitellä! Suosittelen kokeilemaan, vaikka pitkän matkan juoksu muuten olisikaan sun juttu!
- Oma Ranking: Paras juoksukokemus ikinä. En tiiä oliko vaan itsensä ylittäminen vai metsä vai mikä, mutta polkujuoksu saa jatkoa. Ainakin ensivuonna olen samassa tapahtumassa mukana, mut olisipa huimaa käydä myös muihin maisemiin tutustumassa!
Kuva: Mikko Mäkelä