Huhtikuuta mennään ja testauksia on kohta 4kk takana. Tässä kohtaa lajitestausten tekeminen on muuttunut huomattavasti työläämmäksi, koska uusia lajeja joutuu oikeasti jo miettimään ja testaukset järjestelemään muutenkin täyteen kalenteriin. Lisäksi joku urpo on jälleen kerran jättänyt KAIKKI koulutehtävänsä koko lukukaudelta odottamaan lähestyviä deadlinejä ja ottanut keväälle kaksi uutta työtä, niin ymmärrettävästi päivästä tunnit alkaa loppua.
Kuka muu tunnistaa itsensä kuvauksesta: innostuu kaikesta uudesta, pistää kalenterin täyteen ja lupautuu joka hommaan, yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, ihmettelee miten tästä kaikesta selvii, vannoo ettei ikinä enää ota liikaa hommia ja sit huomaa, että on tylsää ja aikaa riittää vaikka mihin ja voisi tehdä vaikka sitä ja tätä... Ja sykli alkaa alusta… Toisaalta taas tämä rytmi on mulle luontainen ja parhaani teen aina paineen alla, mutta arkirutiinit ja hyvät elämäntavat on ne, mitkä multa elämänhallinta lipsuu kiireisemmän ajan koittaessa.
Joka tapauksessa tulevat pari kuukautta on nyt täällä päässä aika tiukkaa, mutta lajitestauksia yritän silti tehdä säännöllisesti. Onneksi ne ovat osoittautuneet todella terapeuttisiksi, vaikkakin uuteen porukkaan ja uusiin treeneihin on aina henkisesti tosi rankkaa mennä. Ihan nollat taulussa ei viitsi mennä uusia lajeja testailemaan, ja oon myös sellainen ihminen, että vaikka sosiaalisuus on mulle luontaista, se on myös henkisesti kuluttavaa. Välillä pitää vaan saada olla rauhassa, pienemmässä porukassa, poissa kaupungin ja ihmisten melusta.
Huomaan, että kiireen lisääntyessä mun tarvittava "lisä-aika" otetaan unen määrästä, terveellisestä ja monipuolisesta ruoasta ja liikunnan määrästä. Kun päivällä ei ole tarpeeksi aikaa tehdä hommia, naputan tietokonetta liikkumisen sijaan, vaikka tekeminen tökkii enkä saa mitään aikaiseksi. Totean, etten jaksa mennä kauppaan ja tehdä terveellistä ruokaa useammalle päivälle, joten syön pinaattikeittoa tai hornetteja. Illalla mietin, että mukava ois vaan vähän chillata, joten katson jotain sarjaa puoleen yöhön ja syön jäätelö, vaikka herätys olisi 6:30. Nyt tätä elämää olisi takana muutama viikko ja puolitoista kuukautta edessä, jos en saa tehtyä muutosta.
Yritän nyt (kerrankin) pitää uneen, liikuntaan ja ruokaan liittyvät rutiinit kunnossa, sillä myös se tehokkuus kärsii jos palautumisesta ei huolehdi. Näitä kolmea ei siis turhaan sanota "pyhäksi kolminaisuudeksi" urheilun parissa! Epätasapaino edes yhdessä näistä kolmessa, näkyy heikompana tekemisenä jossain muualla. Vaikka urheilussa kehittymisen sijaan tähtään nyt siihen, että saan kaikki hommat kunnialla hoidettua, tukevat nämä kolme peruskiveä kaikkea jaksamista samalla tavalla. Montako kertaa olisin voinut käydä liikkumassa kirjoitusrupeaman keskellä, jos edes puoltakaan käytettävissä olevasta ajasta en olisi haahuillut somessa tai muuten nettiä selaillen. Tai olisinko kuitenkin tehnyt kerralla hommat nopeammin ja paremmin, jos kroppa olisi ravittu hyvällä ruoalla ja olisin nukkunut yli 7 tuntia. Sitä kuvittelee tekevänsä kaikkensa, mutta huonoa keskittymistä on hankala huomata. Aki Hintsan kirja Voittamisen anatomia, opetti itselle paljon siitä, mitä kaikkea voisin tehdä oman jaksamisen eteen paremmin ja sitä suosittelen myös sinulle!
Itse aion keskittyä nyt tähän pyhään kolminaisuuteen:
- UNIRYTMI KUNTOON. Vihaan herätyskelloa, joka kertoo sulle joka ilta, että sun herätykseen on aikaa 6h 23min. Oon luonnostani iltakukkuja, mutta valitettavasti yhteiskunta ei toimi mun rytmien mukaan ja työt alkaa klo 8 aamulla. Siispä korjataan homma nyt niin, että illalla klo 22 nukkumaan ja aamulla sängystä klo 6 ylös. Aamun parhaat ruriinit on kaksi kuppia kahvia rauhassa juotuna. Lisäksi aamuun jäisi aikaa hoitaa myös mieltä ja kehoa 25 minuutin Namaste Yogalla, ennen töihin tai kouluun lähtöä. Inhottavinta on se, että unirtymi ois pakko pitää samana myös viikonloppuina...
- LUONNOLISEMPAA RUOKAA JA PALJON. Hyvä ja riittävä ruoka palauttaa kehoa, sekä hoitaa hivenainetasapainot kuntoon. Vaikka wingsit ja pinaattikeitot ei olekaan epäterveellisintä mitä on, niin haluaisin enemmän taas monipuolisuutta ja ravintosisältöä ruokaan. Kasvisruokaa taas enemmän lautaselle, mutta herkkuja pitää tietysti olla myös sopivasti elämää tasapainottamassa. Itselläni oon huomannut, että herkkujen totaalikieltäminen ei vielä mitään tasapainoa eteenpäin. Kaikkea kohtuullisesti on hyvä motto ruokailuun 😊
- LIIKUNTA PALAUTTAMAAN MIELTÄ AIVOTYÖSTÄ. Lajitestausten kautta mulla on mahdollisuus tehdä paljon monipuolista liikuntaa, mutta muutama lajitestaus viikossa ei ole mulle riittävä määrä liikuntaa. Päivittäinen liikkuminen on sellainen, mikä rentouttaa mua ja aivojen hapettamisen jälkeen, myös työn tekeminen on tehokkaampaa. Yritän saada päivittäin edes sen 100% aktiivisuuden (oman mittarini mukaan) haalittua kasaan, mutta 150% on jo parempi. Pyöräilyt töihin ja kouluun ja treeneihin, sekä joka päivä ulos hengailemaan!
Mielenkiintoista olisi tietää, miten sun elämäntavat muuttuu, kun stressin ja kiireen määrä lisääntyy? Mikä auttaa silloin pitämään homman kasassa?
Silja
