
Huhhuh tätä urakkaa. Tällä hetkellä on menossa itsellä sellainen pieni epätoivo, josko nää 100 lajia koskaan tulee täyteen. Varmaan itseasiassa testauksen puolelta tuleekin, mutta tällä hetkellä kirjoittamiseen ei meinaa jäädä puhtia. Kouluhommat on taas alkaneet ja lisäksi teen töitä useampana päivänä viikossa, joten päivän päälle kun jotain liikkuu, niin illalla ei kiinnosta läppäriä aukaista. Lisäksi alan ihan selkeästi kaivata jotain tavoitteellista liikuntaa ja säännöllistä progressiivisista harjoittelua. Vaikka kunto on vähintäänkin pysynyt samana ja liikkuvuudet, sekä taidot kasvaneet, niin sitä itsensä tavoitteellista kehittämistä kaipaan tosi paljon.
Lokakuussa en enää malta, vaan tarkoitus on ajan puitteissa lähteä yleisurheilun pariin ja JKU:n aikuisvalmennuksiin ainakin pikajuoksun puolelle. Kesän Aikuisten Yleisurheilukoulussa mua puri kyllä sellainen yleisurheilu-paarma, että pakko on saada näitä lajeja lisää. Elokuun viimeisistä kerroista vielä yksi laji on esittelemättä, nimittäin korkeushyppy. Löytyi siis viimein se laji, johon meikäläisestä ei todellakaan ole ja tää laji saattaa iskeä kyllä vakavia haasteita mun haaveilemalle 7-ottelulle.

Mä pystyn hyppäämään hyvin eteenpäin, mutta mysteeri on, miten sen takapuolen saisi paljon korkeammalle. Kuten monessa muussakin lajissa voima hyppyyn saadaa juoksusta, joka viimeisillä askelilla muutetaan ylöspäin meneväksi. Valmentajamme Johanna puhui törmäämisestä, eli vauhti ikään kuin tömäytetään seinään ja ponkastaan sillä energialla sen seinän yli. Korkeushypyssäkin on tietyt askeleet, joilla loikka tulisi tehdä eli viimeinen ennen hyppyä on tosi pitkä loikka, jossa sillä ulommaisella jalalla aina ponkaistaan ja vapaa jalka nousee koukkuun ja vie jo vähän ylöspäin. Harjoiteltiin huolellisten lämmittelyiden jälkeen tätä hyppyyn johdattavaa askelta sekä vapaalla radalla, että matalien aitojen yli.

Seuraavaksi päästin kokeilemaan erilaisia hyppytekniikoita ja etsimään sitä jalkaa, joka on vahvempi tässä lajissa. Me kokeiltiin vauhtijuoksua molemmilta puolilta ja testailtiin myös erilaisia tekniikoita, esim. hyppääkö patjan puoleisella vai vastakkaisella jalalla. Flop-tyylissä mitä sit lopulta lähdettiin hakemaan hypätään just sillä ei-patjan puoleisella ja mie kun hyppään ihan selkeesti vasemmalla jalalla, niin otan vauhdin oikealta.
Otettiin taas ensin vaan ihan lyhyellä vauhdilla sitä kaarrejuoksua ja korkeuden mittarina oli naru, ettei rimakauhua pääse syntymään. Kaarren juoksu saa olla tosi jyrkkä ja asennon pitäisi pysyä koko ajan korkeana, joten keskivartalon hallintaa saa tässä lajissa todellakin harrastaa. Kun oltiin tarpeeksi kokeiltu narun kanssa, päästiin myös ihan riman kanssa kokeilemaan. Muutamia tosi matalia koreuksia pääsin kyllä suht helposti, mutta rima kohotessa jo 1,15metriin niin se näyttää mun mielestä jo tosi korkealta.

Jostain syystä mulla meinaa kyllä siinä vähän homma tyssätä. Kun se hyppy pitäisi alkaa jo tosi aikaisin ja aika kaukaa sieltä mistä patja alkaa, niin mulla tekee mieli vaan mennä hirmu pitkälle sinne lähes patjan keskikohdan luokse ennen kuin hyppään. Hyppy meinaa jo siinä vaiheessa törmätä sinne toista tolppaa kohden. Mua auttaa tässä lajissa se kun muitten seura, ja uskallan heti paremmin, kun joku toinen hyppää sen korkeuden mun edellä. Itsekseni jos kokeileisin, niin juoksisin vaan ihan reteästi ohi siitä rimasta ja jatkaisin matkaa. Mulle tää ainakin on niin sellainen itseluottamus laji. Jos epäilet jo lähtiessä itseäsi, niin ei mitään toivoa päästä sen riman yli.
Tässäkin lajissa oli kuitenkin hauskaa huomata, miten osa tyypeistä innostui tästä lajista heti paljon paremmin kuin mistään aikaisemmista. Itse en todellakaan ollut tässä "tää laji on niin mulle"-kerhossa. Hitsi vieköön, että tää on yksi naisten 7-ottelun lajeista.
- Mitä kehittää: Räjähtävää voimaa ja kehon hallintaa. Psyykkisiä ominaisuuksia.
- Parasta: Rimaa heiluen yli ja se, jos saat oikeastikin ylitettyä itsesi.
- Pahinta: Itsensä epäily, joka johtaa rimakauhuun.
- Missä ja miten: Korkeuhyppy kuuluu JKU:n aikuisten yleisurheilukoulun lajivalikoimaan, joka on taas parhaillaan menossa. Aikuisten lajivalmennusten kautta voi lajista innostuessaan päästä myös hyvin korkeushyppyä harjoittelemaan. Aikuisenakin tämän lajin voi hyvin oppia ja myös tässä lajissa harjoittelu vaatii todella monipuolista liikkumista.
- Oma ranking: Tätä on kyllä ihan hauskaa kokeilla, mutta mun korkeushyppy taidot ei oo kyllä luontaisia, joten ei ihan sikana innosta tätä ainakaan vielä opetella. Ehkä mie lämpiä tälle lajille joskus myöhemmin.