Koripallo on sellainen pallopeli, josta en luontaisesti oo juurikaan välittänyt. Lukioaikana Jyväskylän Normaalikoulussa sain kuitenkin vahvan katsomokoulutuksen lajiin, jonka tajusin olevan älyttömän viihdyttävä, useimmiten erittäin jännittävä ja urheilukulttuuriltaan poikkeava monesta muusta lajista. Yksi niitä harvoja lajeja, joissa 2 viimeisen peliminuutin pelaamiseen menee vielä ainakin 20 minuuttia. Poikkeavalla urheilukulttuurilla tarkoitan sellasta fiilistelyn ja kannustamisen kulttuuria sekä pelikentällä, että katsomossa. Kun on paikka tehdä näyttävästi kori, se tulee käyttää, sillä pelihurmio on usein se, millä pelejä voidaan ratkaista. Mä opin siis katsojana tykkäämään lajista, mutta pelaamisesta en oo koskaan syttynyt. Nyt pääsin kuitenkin Liiikunan Riemun Minkkien kanssa kokeilemaan lajia ja antamaan uuden mahdollisuuden. Minkin pelaa koripalloa naisten 2-divisioonassa ja useimmilla pelaajilla koripallo on omana lajina ollut jo pitkään. Treeneissä tehdäänkin tosi monipuolisesti harjoitteita niin yksilötaidon hiomiseksi, kuin joukkueen taktisen puolen rakentamiseksi. 

Koripallon perusideahan on tehdä enemmän pisteitä, kuin vastustaja. Kentällä on molemmin puolin 5 tyyppitä ja palloa saa kuljettaa pomputtamalla, korkeintaan kolmella askeleella tai tukijalan varassa liikkumalla. Liikkuminen ilman palloa vapaaseen paikkaan ja sinne syöttäminen, ovat kuitenkin todella oleellisia osia lajista. Pelitilanne heitoista saat 2 pistettä tai 3, jos heität kolmosen kaaren takaa. Vapaaheitoista saa yhden pisteen jokaisesta koriin menneestä ja niitä määrätään aina kun vastustaja rikkoo pelaajaa heittotilanteessa tai kun joukkueen virheet ovat täynnä. Peliä rytmitetään kaikenlaisilla aikarajoituksilla esimerkiksi siitä kuinka pitkään pelaaja voi pitää palloa, kuinka kauan pelaaja voi olla hyökkäysalueella tai kuinka kauan koria saa yrittää. Itse peliaika jaetaan neljänneksiin (4x10min) , joista kaksi ekaa on tietysti ensimmäinen puoliaika ja kaksi vikaa, toinen puoliaika. Pelaajien tilastot ilmoitetaan yleensä tehtyinä pisteinä, jonka lisäksi ilmoitetaan vielä napatut levypallot (eli se kun pelaaja nappaa korin takan olevasta levystä pompanneen pallon, joka ei mennyt koriin). 

Koripallo on myös kontaktilaji, jossa ei kuitenkaan saa taklata, tai repiä tai työntää, mutta silti vastustajan elämä yritetään tehdä mahdollisimman hankalaksi  vaikkapa blokeilla tai screeneillä. Tää on mun mielestä se ärsyttävin ja vaikein osa koko peliä, sillä vastustajan luisiin osiin törmääminen on vaan erittäin todennäköistä. Omaa pelaajaa autetaan hakemaan vapaa paikka tekemällä sen puolustajan eteen hidasteita, joita on pakko kiertää, joten sinä aikana se oma kaveri ehtii saada pallon ja parhaimmillaan pääsee heittämään. Koripallo onki tosi taktinen laji, jossa omilla kuviolla ja nopealla reagoinnilla koitetaan hassuttaa vastustajan pelaajia. Säännöt on tehty kuitenkin kunnioittamaan peliä ja pelaajia, joten törkeyksiä kentällä ei sallita ja niistä helposti vihelletään vaparin arvoisia rikkeitä. 

 

Minkkien treeneissä vilahteli paljon kaikki koripallo termejä esim. pelipaikkojen numeroista tai sitä kuka tekee screenin tai ”poustin”. Niin kuin monessa muussakin lajissa, ei niistä alussa kannata hirveästi murehtia vaan pelkästään kysyä, että missä mun pitää olla ja mitä mun pitää tehdä. Yleensä sillä selviää ja niin selvisi nytkin. Ekana harjoituksena oli vaan ihan kolmen ryhmissä pallon kuljettaminen syöttelemällä, paikka vaihtamalla ja pomputtelemalla kohti toista koria. Korille päästyä kaikki kolme pelaajaa saivat myös heittää korin tai mun tapauksessa ainakin yrittää korii heittämistä. En tosiaan tajua, miten voin olla niin huono siinä. Mie yritän aina vähän liian hiljaa ja useimmiten heitän myös ohi, vaikka toki nää on niitä oppimisjuttuja. Koripallo on jännästi myös itseluottamuspeli, jossa usko omaan onnistuneeseen suoritukseen tuo vaan lisävarmuutta heittoon. Peleissä yhden pelaajan hieno ja onnistunut suoritus saattaa hurmioida koko joukkueen hurjaan liitoon, jossa kaikki mitä tehdään onnistuu. 

 

Mä jouduin myös aikapaljon miettimään sitä, millon mä saan liikkua ja montako askelta. Kun on tottunut kuljettamaan niin pitkään kuin lystää, onkin haastavaa tottua ajattelemaan esim- askeleita samaan aikaan käsien toiminnan kanssa. Nääkin on onneksi asioita, joihin nopeasti oppii ja sit vaan tietää sen kummemmin ajattelematta omien askeleiden määrän. Pelaamiseen tulee omanlainen rytmi. Sit treenailtiin porukalla 3 vs 3 hyökkäyksiä niin, että palloon piti vihellyksestä reagoida jossakin tietyssä asennossa. Se saattoi olla niin, että kaikki olivat yhden jalan vaaka-asennossa selkä kentälle päin ja vihellyksestä sai kääntyä ja juosta hakemaan pallon. Se puoli joka ensin sai pallon, hyökkäsi vastakkaiseen koriin ja korinteko yrityksen jälkeen toinen joukkue pääsi hyökkämmään järjestäytynyttä puolustusta vastaan.  Kun koripallossa hyökkäysvuoro kuitenkin aina vaihtuu, on oman vuoron hyödyntäminen oleellista ja toisaalta sitten taas vastusajan yrityksen torpedoiminen. Useimmiten vastustaja joutuu hyökkäämään järjestäytynyttä puolustajaa vastaan, jolloin joukkueella on erilaisia taktiikoita puolustuksen rikkomiseen. Sen takia harjoitellaan tiettyjä kuvioita, joita pelataan sitten riippuen vastustaja asetelmasta. Kuviossa joku antaa merkin sen tekemiselle, tehdään useita samanaikaisia liikkeitä, jonka tarkoituksen on hämytellä vastustaja sen verran sumppuun, että oma pelaaja jää vapaaksi heittopaikkaan.

Me treenattin myös Minkkien kaa kuvioita. Se käytiin ensin fläpillä ja sitten sitä treenattiin ilman puolustajia, että jokainen tietäisi millainen ja milloin oma liike pitää tehdä. Mulle tää näytti alussa todella sekavalta ja oli just vaikea muistaa kuka teki screenin ja kelle ja mitä se poustiin meneminen oikein tarkoitti. Pikkuhiljaa homma kävi tutuksi ja sitten samaan treeniin lisättiin puolustajat. Nyt se kuvio varsinkin puolustaessa konkretisoitu, koska jos sun tehtävä on puolustaa jotain tyyppiä ja pysyä siis sen perässä , on ihan sikavaikeeta reagida sen nopeesen liikkeeseen seurata sitä eri puolelle kenttää kun vastustajista joku toinen pelaaja kääntyykin yhtäkkiä mun eteen seinäksi, joka mun on pakko kiertää. Sinä aikana sen mun pelaaja on just ehtinyt sinne vapaaseen paikkaan ja saa pallon. Mun ite oli taas vaikee hyökkääjä muistaa tehdä näitä seiniä ja estää. Monessa muussa lajissa oon tottunut vaan seuraamaan sitä omaa pelaajaa ja nyt pitäsikin samalla miettiä myös muita. 

Kun homma alkoi about luistaa, pelattiin viimeiseksi ihan 5 vs. 5 peliä molemmissa päädyissä. Se puoli, jossa oli vähän kokeneempia pelaajia opetteli samalla soveltamaan opeteltua kuviota meitä vastaan ja me taas ehkä enemmän vaan yritettiin tehdä koreja. Pelaaminen perustuu kyllä älyttömän paljon reagoinnille. Pitää pystyä lukemaan vastustajan liikettä sekä hyökätessä, että puolustaessa ja iskettävä just silloin, kun toinen ei oo valmis. Ja aina kun on vapaassa paikassa, pitäisi uskaltaa heittää kori. Vaikka se epäonnistuminen tarkoittaakin sitä, että vastustaja saa pallon. Se on tässä lajissa paljon konkreettisempi peloite, kun esim. saliabndyssä jossa hyökkäysvuoro vaihtuu jotenkin paljon nopeemmin, eikä jokaisella hyökkäyksellä oo todellakaa tarkoitus tehdä maalia. Koripallossa ois oikeasti hyvä onnistua siinä yrityksessään. Mut ensimmäistä kertaa mä pääsin myös pelatessa vähän paremmin tähän lajiin kiinni ja just noihin sen pointteihin. Kun yritetään oikeasti miettiä kuka tekee mitäkin ja mikä sun tehtävä siellä kentällä on, ei koripallo oo sellaista haahuilua kuin koulussa. Sain paremmin ideasta kiinni ja oppi taas katsomaan lajia ihan eri näkökulmasta. Vasta kun tosiaan joutuu itse vastustajan screenin taakse, tajuaa miten oleellinen osa taktiikka tota peliä on. Ja miten sairaan ärsyttävää tosiaan yrittää pysyä sen oman pelaajansa kintereillä. Se vaatii sellasta tietynlaista sitkeyttä, että vaan jaksaa roikkua sen omansa kintereillä ja taas hyökkääjältä oveluutta. 

  • Mitä kehittää: reagointia, oveluutta, kuntoa, nopeutta ja pallonkäsittely taitoja. Myös voimaa ja sitkeyttä tarvitaan kontaktitilanteissa. 
  • Parasta: Onnistunut pelinluku niin, että kaveri saa sulle syötettyä. Siitä jos vielä tekee korin, niin ai että. Parasta on myös tosiaan tän lajin rento ja onnistumisia korostava fiiis!
  • Pahinta: Ylivoimaisesti ärsyttävintä on se, ettei pysy oman puolustettavan pelaajan perässä. Ja sen kun kolahtaa vastustajan olkapäähän kun yrittää sen omansa perässä juosta. 
  • Missä ja miten: Mä kokeilin lajia Liikunnan Riemun Minkkien joukkueessa, joiden pelejä kannatta ehdottomasti ottaa seurantaan vaikkapa Liikunnan Riemun facebook sivujen kautta. Koripalloa pelataan esimerkiksi Jyväskylässä useassa seurassa ja tasojakin löytyy ihan aloittelijoista vähän kokeeneempien porukkaan. Korkeakoululiikunnalla on paljon ihan pelivuoroja ja aloittelijanaisille esimerkiksi HonSu pitää matalalla kynnyksellä kerhoa. Koripallon harrastaminen on myös suhteellisen edullinen harrastus, sillä sisäpelikengät ja oma pallo mahdollistaa jo paljon. 
  • Oma ranking: Koripallo menee mun odotuksista huolimatta korkealle. Tää laji yhdistää paljon tapahtumia, onnistumisia, nopeeta reagointia ja painia yhdeksi peliksi. Koripallo nousee koko ajan myös mun penkkiurheilu rankingissa, sillä tää laji on äärettömän mukava seurattavaksi, jos sulla on joukkue mitä sä kannustat. Tällä hetkellä oon aika tiiviisti seurannut Markkasen tekemisiä NBA:ssa. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat