Onko adrenaliinin syöksy suonissa sun juttu? Entä ongelmanratkaisutehtävät? Jos vastasit kyllä, niin suosittelen kokeilemaan kiipeilyä, sillä se on vähän niinku tekisit sun kropalla palapeliä yli 4m korkeudessa roikkuen. Pääsin Jyväskylän Boulderpajalle kokeilemaan boulderointia ja seinäkiipeilyä, joista seinäkiipeilyä oon kerran yläasteella kokeillut. Odotukset lajista ei olleet korkealla koska a.) en tykkää korkeista paikoista b.) en tykkää korkeista paikoista c.) en todellakaan tykkää korkeista paikoista, mutta niin kävi, että tähän hommaan hurahdin heti.

Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä matalilla kiipeilyseinillä, kallioilla tai siirtolohkareilla ilman varsinaisia varmistusvälineitä.

Seinäkiipeilyssä kiivetään korkeampia seiniä valjaisiin kiinnitettyinä. 

 

Jyväskylän Boulderpajalla seiniä ja ratoja on monelle tasolle. Jokainen reitti on suunniteltu ja merkattu erivärisillä palikoilla ja suurempi numero kertoo vaikeammasta radasta. Seinän kaltevuudella voidaan lisäksi vaikeuttaa reittiä huomattavasti. Seinien alla on boulderpajalla on puolimetriä paksi patja johon turvallista pudota korkeammaltakin, kunhan ei laita ranteita alle. Eipä silti, ei sieltä neljästä metristä varsinaisesti huvita pudota. 

Boulderointi alkoi ihan niin, että allekirjoitin lapun jossa vakuutan ymmärtäväni että boulderointi voi olla vaarallista ja voin loukkaantua ja kuolla. Aha, okei ja nimi alle. Lisäksi käytiin läpi yleisiä sääntöjä ja ohjeita oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi. Sitten jalkaan kiipeilykengät, joissa tärkeää on ottaa aina mahdollisimman tiukka koko. Sittenpä helpoimman mahdollisen reitin kimppuun, tässä vaiheessa kädet pelosta täristen.

Ensin mulle taidettiin suositella, että kiipeän vain hiukan ylöspäin ja pudottaudun patjalle, jotta totun siihen miten patja ottaa mut vastaan. Mulle paras tapa käydä kiipeilyn kimppuun oli vaan kiivetä ja olla katsomatta alaspäin. Kiipesin muutaman reitin alkuun juuri näin ja vasta kolmannella kerralla kurkkasin ylhäällä miten korkealla olen ja aika paljon hirvitti tulla alas sieltä. Boulderpajan Elias vinkkasi kuitenkin, että jalat ovat sen 165cm alempana, eikä siitä matka maahan ole kovin korkea, joten korkeuden tunne on pahempi päässä kuin mitä se oikeasti on. Silti tarvitsin vielä ainakin kuusi erilaista kiipeilykertaa ylös, että aloin taas hengittämään ilman pahempaa pelkoa. 

 

 

Pelko ei ainakaan mulla iske kun vasta ylhäällä, kiivetessä mietin pelkästään sitä mistä seuraavaksi ottaisin kiinni ja miten saisin hilattua itseäni ylemmäs. Muutama reitti pajalla oli myös sellaisia, että kivien päälle sai kiivetä ja tulla tikapuita pitkin alas. Kun reitin vaikeus kasvaa, kiinni otettavien palikoiden etäisyys voi olla pidempi ja vähempien kiinnikohtien avulla joutuu ponnistamaan ylöspäin. Alussa se oli aivan säälittävän näköistä itsellä, koska rohkeus ei riittänyt ponnistaa voimalla ylöspäin putoamisen pelossa, mutta kerran kun sain otteesta kiinni uskalsin myös seuraavalla kerralla yrittää samaa. Aika huomattavasti haastetta tuli lisää myös seinän kaltevuuden kasvaessa, koska painovoima vetää paljon enemmän keskivartaloa kohti maata. Mahtavaa keskikropan hallintatreeniä siis. Samaan aikaan Pajalla oli harjoittelemassa boulderoinnin nuorten Suomen Mestari Veikka Volotinen, jonka toiminta seinällä oli kyllä aika vakuuttavaa. 

Hyvä ohje kiipeilyyn oli nostaa jalkoja aina mahdollisimman ylös otteita pitkin ja sitten nostaa käsiä. Kädet kuitenkin väsyvät paljon nopeammin kuin jalat ja niitä pitää myös muistaa välissä lepuuttaa. Kyynärvarret on nimittäin ihan totaalisen jumissa ja tulessa jo muutaman reitin jälkeen. Mua helpotti tosi paljon ohjeet alhaalta siitä mihin voin vielä laittaa jalkoja tai kannattaako käsillä pitää samasta palikasta kiinni. Pajalla vaikutti olevan tosi mukava yhteishenki ja hyviä vinkkejä ja kannustusta sai muilta boulderoijilta tosi paljon. 

Vielä viimeiseksi sain kokeilla seinäkiipeilyä valjailla automaattisella varmistulaitteella, sekä parin varmistaessa alhalla. Näistä automaattinen varmistulaite oli hurjempi kokemus kuin mikään huvipuistolaite missä ikinä oon ollu, sillä vajaaseen kymmeneen metriin kiivettyä käsky oli päästä kädet irti ja nojata taaksepäin. Kurkkasin alaspäin ja mietin sitä ohutta köyttä mikä pitää mut kiinni jossain epämääräisessä laitteessa ja eka reaktio oli "en varmasti päästä irti". Sitä irtipäästämistä oli toki harjoiteltu jo muutaman metrin korkeudessa, mutta automaattisen varmistulaitteen hurjaksi tekee se, että ensimmäisen puolimetriä putoat vapaasti ennen kun laite ymmärtää hidastaa sun menosi hiljaiseksi. Siitäpä sitten, 1,2,3 ja irti. Melkoiset tärinät ja adrenaliinivirrat kehossa kun pääsin alas. Toisella kerralla ei helpottanut yhtään, kysyin vielä matkalla ylös että onko nää koskaan menny rikki. Ei kuulema :D

Monelle harrastajalle sisäkiipeily ja boulderointi on vaan harjoittelua kesälle ja luonnonkalliolle, joista myös Keski-Suomesta löytyy monen tasoisia reittejä. Suomessa varsinkin boulderointi on suosittua korkeampien kivien ja kallioiden puuttuessa. Kiipeily on aina porukassa tehtävää, sillä esimerkiksi boulderoinnissa parin täytyy siirrellä (minun mielestä säälittävän ohuen näköistä) patjaa kiipeävän parin alapuolella, jos ote sattuu lipeämään. Köysikiipeilyssä toinen parista on yleensä varmistajana. 

Kiipeily on haastetta mielelle ja kropalle samassa paketissa. Siinä on mun mielestä kiipeilyn viehätys. Tietynlainen vaarantunne saa sut varmasti yrittämään parhaansa, koska tippuminen vaan ei tunnu oikein mukavalta vaihtoehdolta. Reitit haastaa sua aina ihan eritavalla ja pääkopalle riittää haastetta kun yrittää miettiä miten radan voisi seuraavalla kerralla päästä läpi. Koukuttava laji, tykkään tosi paljon!

 

  • Keskisyke: 108 (1,5h) kiivetessä syke nousi about 140-150 bpm, osittain myös koska unohdin hengittää...
  • Mitä kehittää: Keskivartalon voimaa ja hallintaa, mielen hallintaa, tasapainoa ja voimaa. Myös voimakestävyyttä pidemmillä reiteillä.
  • Hinta: Kertakäynti esim. tuolla boulderpajalla maksaa 13/10€ sis. kenkävuokran. Valjaiden vuokra kiipeilyseinälle on 2€. Omat kengät kannatta hankkia jos yhtään enempää kiipeilee, sillä ne parantaa otetta merkittävästi (hinta about 100€:sta ylöspäin). Kuukausikortti pajalle on 60/55€. 
  • Parasta: Kiipeilun huuma, omien pelkojen voittaminen, haastavan reitin pääseminen monen yrityksen jälkeen. 
  • Pahinta: Tietysti pahasti tippuminen on pahinta mitä lajissa voi sattua, mutta turvatoimet suojaa (jos niitä noudatetaan) pahemmilta kyllä hyvin. Ärsyttävää on myös se kun ei vaan pääse jotain reittiä. Tässä tilanteessa toki parempien kiipeilijöiden seurassa harjoittelu kehittää, koska uusia tapoja kiivetä sama reitti voi olla yhtä monta kuin kiipeilijöitä on. 
  • Kenelle: Tasoja ja haastetta on riittävästi kaiken ikäisille, mutta ainoa mitä itse mietin boulderoinnissa toi mahdollinen putoaminen. Kehonhallintaa pitää kuitenkin riittävästi olla, että ei pahasti niveliään pudotessa taita. Kokeilemisen arvoinen juttu kyllä kaikille, myös sellaisille jotka korkeista paikoista ei niin välitä. Omia pelkoja saa tehokkaasti vähennettyä, kun luotto omaan toimintaa kasvaa. 
  • Oma ranking: AIVAN HUIPPUA! Kaikille vastaantulijoille oon kyllä nyt käynyt lajia kehumassa ja tuun todellakin tekemään tätä lisää. Parhaimmillaan tähän voisi yhdistää ton retkeilyn ja sit kiipeilyn, joten heitän ihan kärkeen. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat