Itsensä haastaminen on aina jees, mut välillä tulee kyllä mietittyä, et mie oon ihan hullu! Siinä vaiheessa kun vedin moottoripyörällä kivikkopolulla menemään, niin mietin kyllä taas pariin kertaan, et mihin kaikkeen itteäni aina työnnän.  Mut ei mennä liian pitkälle, vaan kerrotaan ensin mitä Enduro on. Mua opastamassa olleen Tommi Toukolan mukaan Enduro kirjoitetaan  aina isolla, koska sen jälkeen mikään muu ei kiinnosta ja Endurosta tulee elämän sisältö. Siinä vähän makua siitä, millä intohimolla lajiin suhtaudutaan.  

"Enduro on moottoripyörillä ajettava luotettavuuskilpailu, joka koostuu liikenteessä ajettavista siirtymistä sekä reitille sijoitetuista maastokokeista. Maastokokeet sijoittuvat nimenmukaisesti maastoon ja enduro on niin sanottu offroad -laji. Tavoitteena on selviytyä reitistä mahdollisimman nopeasti ja luotettavasti." (Suomen Moottoriliitto) "Maastossa ajetaan lähinnä poluilla, joissa endurokuljettaja kohtaa ajaessaan siis niitä haasteita mitä esimerkiksi suomalainen metsämaasto tarjoaa: ojia, kaatuneita puita, pehmeitä paikkoja, kallioita, jyrkkiä mäkiä jne. (Keski-Suomen Moottorikerho ry)"

Kuva: Tommi Toukola (Niko Toukola C1-sarjan Endurokilpailussa)

Mie pääsin lajia kokeilemaan ottamalla yhteyttä Keski-Suomen Mottorikerho ry:hyn, jonka kautta Tommi Toukola pystyi lajikokeilun järjestämään. Tommin ja Virpin kaksi poikaa Toni ja Niko harrastavat Enduroa kovalla kilpaurheilutasolla. Vanhempien tehtävä on huoltaa, kuljettaa, ruokkia sekä välineitä, että poikia sekä tietenkin kannustaa ja tsempata treeneissä ja kisoissa. Molemmat tekevät sen kyllä suurella sydämellä. Kyllä siinä myös suhteellisen paljon hyväsydämisyyttä (tai hulluutta :) ) vaatii lainata kymppitonnin välineet ja opettaa suhteellisen ummikkoa ajamaan Enduroa, mutta luottavaisena mut pyörän kyytiin päästettiin.

Mie lainasin kokeilussa nuoremman pojan Nikon 125-kuutioista KTM-pyörää sekä ajovälineitä. Matkalla Lievestuoreen radalle, mulle kerrottiin maastossa ajettavien moottoripyörälajien kuten Motocrossin ja Trialin eroista, sillä mullahan ei ollut siis mitään käsitystä siitä mitä olin lähdössä tekemään. Enduro on siis maastossa ajoa, joka vaatii niin fyysiseltä kunnolta, että keskittymiskyvyltä paljon. Tommin mukaan keskittymisen herpaantuessa soitetaan yleensä ambulanssia hakemaan, sillä suojavarusteista huolimatta kaatuminen (toki vauhdistakin riippuen) voi sattua aika paljon, jos alustana on kiviä ja kantoja.  

Ajokokemusta mulla moottoripyöristä on siten, että oon ajanut kevarikortin 16-vuotiaana, mutta yli kymmeneen vuoteen en oo millään moottoripyörällä ajanut. Hyvin hämärät ja hatarat muistikuvat siis. Nikon 125-kuutioinen KTM näytti kyllä hiton isolta, mutta olikin yllättäen aika kauniisti soiva peli, eikä pitänyt mitään ihan mahdotonta mylvintää. Mulle opetettiin ensin tärkein taito Endurossa, pyörän nostaminen maasta ylös kaatumisen jälkeen. 100kg metallia pitää osata nostaa oikeista kohdista, ettei nostaminen tapahdu selällä. 

Kun olin saanut kaikki suoja kamat puettua (polvisuojat, housut, kengät, rintapanssari, paita, hanskat, niskatuki, kypärä) harjoittelin ajoa ensin isolla kentällä kytkimen, kaasun ja jarrun toimimista opetellen. Ensimmäinen haaste oli tosin päästä pyörän selkään kaatamatta pyörää, sillä kamat päällä ei ollutkaan niin ketterä olo kuin ajattelin. Niskatuen ja kypärän kanssa mulla ei ollut ensin mitään toivoa nähdä omia varpaita, saati löytää se kampi mistä pyörä käynnistettiin, mutta siihenkin tottui. Pyörä oli kyllä kokoonsa nähden todella ketterä ja kevyt ajettava, ja totteli kaasuun heti, vaikka aika pienillä kierroksilla mie ajelinkin.  

Ensin ajoin istualtaan ja opettelin kääntymään, sit opettelin ajamaan seisoen, joka on oikea Enduron ajoasento maastossa ja sit kokeilen ajella pientä lenkkiä soratietä pitkin niin, että tulee myös vaihtamiset, jarrutuksen ja vähän suurempi vauhti tutuksi. Tommi kysyi aina ennen uutta haastetta, että onko itseluottamus sillä tolalla, että sitä voisi kokeilla. Viimeinen testi oli sit se lyhyt maastopätkä, jonka toiseen päähän tuli Niko lähettämään mut oikeaan suuntaan ja toisessa päässä oli Tommi ja Virpi vastassa. Ohje oli muistaa ajaa seisaaltaan ja, että kytkin on se mikä pelastaa. Kuulema jos kaadun, niin sit tullaan auttamaan. 

      

Jo valmiiksi kasaantuneen adrenaliinin voimalla lähdin polunpätkää eteenpäin ja sitä syöksyi kyllä suoniin saman tien kaikki mitä kehosta oli vaan irti otettavissa. Polku oli ajoittain yhden renkaan levyinen kivien ja kuoppien ja kantojen välissä mutkittelevaa kangasmaastoa. Ja vaikka matka oli lyhyt, ehdin mielessäni hokea varmaan kaikki kirosanat mitä mieleen tuli ja toistella mielessä sitä, että NYT EI VOI KAATUA. Mulla oli katse aina seuraavassa kivessä ja sen keskittyminen siitä selviämisessä ja aina seuraavan yli. Huh sitä tärinän ja sykkeen hakkaamista, kun tajusin päässeeni polulta ehjänä pois. Aika perinteisesti heti kun se suurin virta oli käytetty kaadoin pyörän ihan tavallisessa käännöksessä ja pääsin käytännössä harjoittelemaan pyörän nostamista ylös. Nyt KTM alkoi kuitenkin tuntua jo kaverilta ja vedin saman polun pätkän vielä kaksi kertaa edestakaisin. 

Ei se kaunista ollut, eikä nopeaa, mutta itselleni uskomattoman hieno kokemus. Aina ne hetket kun miettii, et en selvii tästä ja sit kuitenkin selviää, on hienoimpia juttuja mitä liikunta ja urheilu on mun elämään tuonut. Vaikka edessä olisi ollut miten suuri kivi (mun polulla ne oli suht pieniä) moottoripyörä meni todella nätisti sen yli, sillä siihen se on tarkoitettu. Maastossa ajaminen vei minusta jo noin lyhyellä ajalla mehut, sillä koko kropan on toimittava yhteistyössä pyörän kanssa. Sykkeet oli maastossa ajaessa 165, vaikka osaltaan siihen varmasti myös jännitys vaikutti. 

Kyllä mie toivon, ettei mun ajamiset tähän jääneet. Mie rakastan adrenaliinia suonissa ja sen mulle saa aikaiseksi kilpaileminen tai itsensä haastaminen. Jos lajin haluaa nollista aloittaa, kannatta ehkä ensimmäisenä mennä sitä turvallisessa opetuksessa kokeilemaan. Esimerkiksi naisille on järjestetty jo parina vuonna Trail Hunterzien Enduro-leiri, jossa myös ensikertalaiset pääsevät tutustumaan lajiin. 

  • Mitä kehittää: Koko kropan voimaa ja kestävyyttä. Sitä ei usko, miten raskasta se ajaminen on, ennen ku kokeilet. Ja tietysti ihan jo sen pyörän maasta nostelu...
  • Parasta: Haasteet, niin fyysiset kuin henkisetkin. Omien rajojensa äärellä oleminen.
  • Pahinta: Pelko siitä, että jotain voi sattua. Toisaalta se pitää myös vaan tiedostaa ja tehdä kaikkensa sen eteen, ettei niin käy. 
  • Hinta: Moottoriurheilu ei varmastikaan välineiden puolesta edullisimmasta päästä ole. Pyörä ja ajovarusteet Enduroon voi pakettina maksaa 10 000€, lisäksi tietysti huollot ja korjaukset, välineiden uusiminen, itselle parhaiden löytäminen jne. 
  • Kenelle: Jos viehätys moottorivälineisiin ja kaksipyöräisiin on, sekä haluaa haastaa itseään vaikeammassa maastossa on enduro kova juttu. Mahtava kokemus se on kaikille kokeilla miten kauniisti iso pyörä menee maastossa. 
  • Oma ranking: Toivottavasti maastossa pääsisin vielä uudestaankin ajamaan. Pyörän hallintaa ja varmuutta pitäisi vaan saa ihan hurjasti lisää, mutta vaikkapa Enduro-leiri ei kuulosta pahalta viikonlopulta :) 

Kiitos koko Toukolan perheelle sekä lajikokeilusta, välineiden lainaamisesta, että kuvista!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Käsipallo
  2. Salibandy
  3. Pikajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Taekwondo
  6. Judo
  7. Ringette
  8. Suunnistus
  9. Pikaluistelu
  10. Keihäänheitto
  11. Tennis
  12. Tankotanssi
  13. Lentopallo
  14. Jääkiekko
  15. Trampoliini
  16. Taitoluistelu
  17. Pituushyppy
  18. Futsal
  19. Brasilialainen jiu-jitsu
  20. Pesäpallo
  21. Kuulantyöntö
  22. Maastopyöräily
  23. Kalpamiekkailu
  24. Vesijumppa
  25. Karting
  26. Lacrosse
  27. Laser Tag
  28. Rullaluistelu
  29. Melonta
  30. SUP-lautailu
  31. Kiipeily
  32. Retkeily / Vaellus
  33. Sulkapallo
  34. Capoeira
  35. Ratsastus
  36. Frisbeegolf
  37. BMX-pyöräily
  38. Curling
  39. Lentäminen
  40. Ammunta
  41. Roller Derby
  42. Koripallo
  43. Rugby
  44. Ultimate
  45. Kiekonheitto
  46. Cheerleading
  47. Aitajuoksu
  48. Telinevoimistelu
  49. CrossFit
  50. Ilma-akrobatia
  51. Baletti
  52. Triathlon
  53. Polkujuoksu
  54. Maantiepyöräily
  55. Jousiammunta
  56. Jooga
  57. Kehonpainoharjoittelu
  58. Kirkkovenesoutu
  59. Vapaaottelu
  60. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  61. Keilaus
  62. Painonnosto
  63. Enduro
  64. Golf
  65. Umpihankihiihto
  66. Laitesukellus
  67. Laskettelu
  68. Fitness
  69. Gaelilainen jalkapallo
  70. Pöytätennis
  71. Wakeboarding
  72. Agility
  73. Parkour
  74. Sirkus
  75. Spinning
  76. Pyöräily
  77. Paini
  78. Uinti
  79. Paritanssit
  80. Vesijuoksu
  81. Kuntosali
  82. Retkiluistelu
  83. Ampumahiihto
  84. Hiihto
  85. Nyrkkeily
  86. Aikido
  87. Historiallinen miekkailu
  88. Taiji
  89. Lenkkeily
  90. Kehonhuoltotunnit
  91. Ilma-aseammunta
  92. Seiväshyppy
  93. Petanque
  94. Korkeushyppy
  95. Kävely
  96. Lumikenkäily
  97. Pilkkiminen
  98. Step-aerobic
  99. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  100. Geokätköily
 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram